Tanskalaisessa Nordentoftin ym. tutkimuksessa «Nordentoft M, Øhlenschlaeger J, Thorup A ym. Deins...»194 ensipsykoosin takia sairaalahoidossa olevaa potilasta, joille ei suunniteltu pikaista uloskirjoitusta, satunnaistettiin 2 vuoden ajaksi joko 1) vähintään 3 kuukautta kestävään sairaalakuntoutukseen, johon kuului kertaviikkoinen supportiivinen psykodynaaminen yksilöhoito, psykoedukatiivinen perhehoito ja sosiaalisten taitojen harjoittelu, 2) integroituun tehostettuun avohoitoon (OPUS-ohjelman mukaan), johon kuului tehostettu kotihoito (assertive community treatment), perhepsykoedukaatio, sosiaalisten taitojen harjoittelu ja tarvittaessa joko psykodynaaminen tai kognitiivinen yksilöhoito tai 3) tavanomaiseen avohoitoon moniammatillisessa työryhmässä.
5 vuoden seurannassa potilaiden positiivisissa tai negatiivisissa oireissa ei ollut eroa, mutta sairaalakuntoutusta saaneet käyttivät myös seuraavina vuosina huomattavasti enemmän sairaalahoitoa kuin muut 2 ryhmää; samoin he päätyivät huomattavasti useammin tuettuihin asumisyksiköihin itsenäisen asumisen sijasta.
Tutkijat arvelevat pitkän sairaalahoidon saattavan johtaa siihen, että potilaat vähitellen menettävät kykyään asua itsenäisesti.
Kommentti:
Sairaalahoidon pituuden yhteyttä ennusteeseen on tutkittu liian vähän. Toisaalta on otettava huomioon, että sairaalahoidon sisältö voi olla laitostavuudeltaan hyvin erilaista. Samoin potilaiden tuen tarve vaihtelee suuresti.