Retrospektiivisessa tutkimuksessa «Pearl PL, Vezina LG, Saneto RP ym. Cerebral MRI ab...»1 katsottiin uudelleen 22 potilaan MRI-tutkimukset, jotka oli tehty vigabatriinihoidon aikana 9 kuukauden – 18 vuoden iässä. 7 potilaalla (32 %) todettiin 1–11 kuukautta kestäneen vigabatriinihoidon jälkeen poikkeavaa hyperintensiteettiä T2-painotteisissa kuvissa perustumakkeissa, talamuksessa, aivorungossa tai pikkuaivojen nucleus dentatuksessa. Ennen vigabatriinin aloittamista otetuissa MRI-kuvissa ei näitä muutoksia todettu. Muutokset hävisivät vigabatriinin käytön lopettamisen jälkeen.
Ne potilaat, joilla ylläkuvattuja aivomuutoksia todettiin, olivat vigabatriinihoidon aikana tehdyn MRI-kuvauksen aikaan 9–18 kuukauden ikäisiä (mediaani 11 kuukautta). He olivat siihen mennessä saaneet vigabatriinia 83–220 mg/kg/vrk (mediaani 170 mg/kg/vrk) 1–11 kuukauden ajan (mediaani 3 kuukautta). Niiden vigabatriinia saaneiden potilaiden, joilla muutoksia ei todettu, mediaani-ikä oli kuvattaessa 5 vuotta.
Retrospektiivisessa tutkimuksessa «Wheless JW, Carmant L, Bebin M ym. Magnetic resona...»2 katsottiin uudelleen 93 vigabatriinille altistuneen ja 112 altistumattoman (mutta muilla epilepsialääkkeillä hoidetun) infantiilispasmeja sairastavan imeväisen MRI-kuvat lääkehoidolle tyypillisten muutosten arvioimiseksi. Epilepsian etiologia oli kryptogeeninen 46 %:lla ja tuberoosiskleroosi 14 %:lla. MRI-kuvien uudelleenarviointi tehtiin sokkoutetusti siten, että tutkijoilla ei ollut mitään kliinisiä tietoja lapsesta. Tutkijoille annettiin tehtäväksi raportoida T2- tai flair-kuvista kaikki sellaiset hyperintensiiviset muutokset, joille ei ollut selvää selitystä (kuten tuberoosiskleroosi tai kortikaalinen dysplasia).
Näitä ennalta määriteltyjä MRI-muutoksia oli merkitsevästi enemmän vigabatriinia saaneilla hoidon aikana (22 %, 17/76) kuin altistumattomilla lapsilla (4 %, 4/98). Kun sekä ennen vigabatriinihoitoa että vigabatriinihoidon aikana kuvattujen 25 lapsen MRI:t analysoitiin erikseen, tyypillisiä muutoksia kehittyi 36 %:lle. Kliinisiä oireita ei ollut. 9 lasta, joilla oli ennalta määriteltyjä MRI-muutoksia vigabatriinihoidon aikana, kuvattiin uudelleen; muutokset olivat hävinneet 6 lapselta (67 %), joista 2 oli kuvattu uudelleen hoidon vielä jatkuessa ja 4 vigabatriinin käytön lopettamisen jälkeen.
Retrospektiivisessa tutkimuksessa «Dracopoulos A, Widjaja E, Raybaud C ym. Vigabatrin...»3 katsottiin uudelleen 95 vigabatriinille altistuneen ja 12 altistumattoman infantiilispasmeja sairastavan imeväisen MRI-kuvat. 81 lasta oli kuvattu vigabatriinihoidon aikana. Mukaan otetuista 65 %:lla oli kryptogeeninen etiologia ja 22 %:lla tuberoosiskleroosi. Ne lapset, joilla arvioitiin olevan mahdollisesti perustumakkeita affisioiva sairaus, oli suljettu tutkimuksesta pois.
25:lla (31 %) vigabatriinihoidon aikana kuvatulla lapsella todettiin tyypilliset hyperintensiteettimuutokset. Ne lapset, joilla muutoksia todettiin, olivat merkitsevästi nuorempia (keskiarvo 11,6 kuukautta, SD 10,4 kuukautta) kuin hoidon aikana kuvatut lapset, joilla muutoksia ei havaittu (keskiarvo 22,3 kuukautta, SD 29,6 kuukautta, (p = 0,01)). 66 % niistä potilaista, joilla muutoksia todettiin, oli kuvattu vielä vigabatriinin lopettamisen jälkeen; kaikilla paitsi 1 potilaalla muutokset olivat hävinneet. Muutoksia ei todettu yhdelläkään vigabatriinille altistumattomalla lapsella.
Retrospektiivisessa, UCLA:ssa tehdyssä tutkimuksessa «Hussain SA, Tsao J, Li M ym. Risk of vigabatrin-as...»4 käytiin läpi 257:lle infantiilispasmit sairastaneelle lapselle tehtyjen 507 magneettikuvauksen lausunnot. Erityistä huomiota kiinnitettiin vigabatriinihoitoon aiemmissa tutkimuksissa liitettyihin signaalimuutoksiin talamuksissa, perustumakkeissa, aivorungossa ja pikkuaivoissa. Uuteen kuva-analyysiin valittiin ne tutkimukset, joita koskevissa lausunnoissa oli viitteitä yllä kuvattuihin muutoksiin. Oireettomien lasten kuvat analysoitiin annetun lääkehoidon suhteen osittain sokkoutetusti, oireellisten lasten (N = 5) osalta tiedossa oli epäily vigabatriinin haittavaikutuksesta (hyperkineettinen liikehäiriö). Tutkimuksessa mukana olleista lapsista 143 oli saanut vigabatriinihoitoa; heistä 104 lapsen vigabatriiniannos oli tiedossa. 45/104 lapselle oli tehty ainakin 1 magneettikuvaus hoidon aikana; heistä 40 oli kliinisesti oireettomia. 4 (80 %) oireilevalla lapsella ja 6 oireettomalla lapsella (15 %) todettiin magneettikuvassa vigabatriinialtistukseen sopivia aivomuutoksia. Vigabatriinin maksimiannoksen mediaani oli merkitsevästi suurempi niillä oireettomilla lapsilla, joilla todettiin vigabatriiniin sopivia kuvauslöydöksiä verrattuna niihin, joilla muutoksia ei todettu (198,4 vs. 132,0 mg/kg/vrk, p = 0,0028). Kliiniset oireet eivät korreloineet vigabatriiniannokseen.
Tutkimus antoi myös epävarmaa viitettä siihen, että samanaikainen ACTH-hoito saattaisi lisätä aivomuutosten riskiä. Vigabatriinihoito lopetettiin kaikilta oireisilta ja 5 oireettomalta lapselta; oireet ja magneettimuutokset hävisivät seurannassa kaikilta.