Tutkimus «Abrams GD, Gupta AK, Hussey KE ym. Arthroscopic Re...»1
| Potilaat | 114 potilasta, joilta artroskooppisesti korjattiin läpäisevä kiertäjäkalvosimen repeämä |
| Interventio | akromioplastia (n = 65) |
| Vertailu | ei akromioplastiaa (n = 49) |
| Tulosmuuttuja | ASES, SST, UCLA, kipu-VAS, CS 2 vuotta toimenpiteestä |
| Asetelma | RCT |
156 potilasta screenattiin, ja 114 potilasta, joilla oli korjauskelpoinen kiertäjäkalvosimen läpäisevä repeämä, satunnaistettiin korjausleikkauksen yhteydessä joko ryhmään akromioplastia tai ei-akromioplastiaa «Abrams GD, Gupta AK, Hussey KE ym. Arthroscopic Re...»1. Tulosmuuttujina käytettiin mittareita ASES, SST, UCLA ja kipu-VAS 6 kuukautta sekä 1 ja 2 vuotta leikkauksesta.
Missään tulosmuuttujassa ei havaittu tilastollisesti merkittävää eroa ryhmien välillä.
Tutkijat selvittivät lisäksi akromionin radiologisesti mitatut muodon vaikutusta, eivätkä havainneet lopputulokseen vaikuttavaa merkittävää eroa eri muotojen välillä kummassakaan ryhmässä.
Tutkimuksen johtopäätöksessä tutkijat toteavat, ettei akromioplastialla saavuteta lyhyen ajan kliinisen lopputuloksen kannalta lisähyötyä ei-akromioplastiaan verrattuna kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen yhteydessä.
Kommentti: Tutkimus oli raportoitu kohtalaisesti. Tutkimusryhmät eivät eronneet toisistaan merkittävästi demografisten tekijöiden suhteen. Tutkimuksen harhan riski oli pieni.
Tutkimus «Gartsman GM, O'connor DP. Arthroscopic rotator cuf...»2
| Potilaat | potilaat, jotka leikattiin läpäisevän supraspinatusrepeämän vuoksi ja joilla oli Biglianin luokituksen mukainen tyypin 2 akromion |
| Interventio | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus, johon yhdistettiin akromioplastia (n = 47) |
| Vertailu | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus ilman akromioplastiaa (n = 46) |
| Tulosmuuttuja | ASES-pisteytys, 1 vuoden seuranta |
| Asetelma | RCT |
Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään akromioplastian vaikutusta kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen tulokseen «Gartsman GM, O'connor DP. Arthroscopic rotator cuf...»2. Tutkittavilla potilailla oli läpäisevä kiertäjäkalvosinrepeämä ja Biglianin mukaan tyyppi 2 akromion. Interventiojoukko koostui 47 potilaasta, joilla tehtiin kiertäjäkalvosimen korjaus ja akromioplastia. Kontrolliryhmälle tehtiin vain kiertäjäkalvosimen korjaus (n = 46). Pääävastemuuttujana toimi ASES-pistemäärä 1 vuoden kohdalla.
Tutkimusraportin mukaan1 vuoden kohdalla interventioryhmän (akromioplastia) ASES-pisteet olivat ka. 91,5, ja kontrolliryhmän ASES-pisteet ka. 89,2 (p = 0,392). Tutkittavat ryhmät eivät eronneet oleellisesti iän, leikkauslöydöksen, tehdyn kuff-korjauksen, leikkaukseen käytetyn ajan tai leikkausta edeltävän ASES-pisteytyksen osalta.
Tutkijat esittävät loppupäätelmänä, ettei akromioplastialla saavuteta lisähyötyä kiertäjäkalvosimen korjaustoimenpiteen yhteydessä.
Kommentti: Tutkimusraportissa ei kerrottu, kuinka monesta potilaasta tutkittavat kerättiin, kuinka monta satunnaistettiin tutkimusryhmiin tai miten satunnaistaminen yksityiskohtaisesti toteutettiin. Tutkimus oli raportoitu puutteellisesti, joten sen harhan riskiä ei pysty määrittämään.
Tutkimus «Milano G, Grasso A, Salvatore M ym. Arthroscopic r...»3
| Potilaat | 80 potilasta, joilla oli MRI-kuvauksessa todettu korjattavissa oleva, läpäisevä kiertäjäkalvosimen repeämä ja Biglianin mukaan tyypin 2 akromion |
| Interventio | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus, johon yhdistettiin akromioplastia (n = 40) |
| Vertailu | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus ilman akromioplastiaa (n = 40) |
| Tulosmuuttuja | Constant- ja DASH-pisteytys, 2 vuoden seuranta |
| Asetelma | RCT |
Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään akromioplastian vaikutusta kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen tulokseen «Milano G, Grasso A, Salvatore M ym. Arthroscopic r...»3. Tutkimukseen otettiin 80 potilasta, joilla oli MRI-kuvauksessa todettu korjattavissa oleva, läpäisevä kiertäjäkalvosimen repeämä ja Biglianin mukaan tyypin 2 akromion. Näistä 40 potilasta satunnaistettiin ryhmään, jolle tehtiin toimenpiteen yhteydessä akromioplastia, ja 40 potilasta ryhmään, jolle akromioplastiaa ei tehty. Potilaita seurattiin 2 vuoden ajan, jona aikana 3 potilasta akromioplastiaryhmästä ja 6 ei-akromioplastiaa ryhmästä menetettiin seurannasta. Akromioplastiaryhmän Constant-pisteiden keskiarvo 2 vuoden kohdalla oli 103,6 ja ei-akromioplastiaa ryhmän 96,1 (p = 0,106). Ryhmien DASH-pisteiden keskiarvot olivat 18,2 ja 23,1 (p = 0,272) vastaavasti. Tutkimusraportin mukaan ryhmien välillä ei ollut eroa potilaiden iän, sukupuolen, kätisyyden, repeämän sijainnin, repeämän koon, repeämän pinta-alan, MRI:ssä todetun lihaksen rasva-atrofian, todetun biceps- patologian tai jännekorjaustekniikan osalta.
Tutkimuksen loppupäätelmänä on, ettei akromioplastialla saavuteta lisähyötyä kiertäjäkalvosimen korjaustoimenpiteen yhteydessä. Tutkijat suosittavat kuitenkin suurempia tutkimusryhmiä ja pidempää seuranta-aikaa tuloksen varmistamiseksi.
Kommentti: Tutkimusraportissa kerrottiin, että inkluusio varmistettiin leikkauksen yhteydessä, ja edelleen, että satunnaistettu ryhmä paljastettiin kirurgille leikkauksen yhteydessä, mutta ei kerrota, miten satunnaistaminen yksityiskohtaisesti toteutettiin. Tutkimuksessa ei myöskään kerrottu sitä, kuinka monesta potilaasta tutkittava joukko oli selekoitu. Toisaalta tutkimusryhmissä oli merkittävä määrä suuria, kahden jänteen alueelle tulevia repeämiä (22 vs. 24), joiden korjauksen onnistumista voidaan pitää kyseenalaisena. Tutkittavalle potilasjoukolle ei ollut tehty post-operatiivista MRI-kuvantamista. Tutkimus oli raportoitu osittain puutteellisesti, joten sen harhan riskiä ei pysty tarkasti määrittämään.
Tutkimus «MacDonald P, McRae S, Leiter J ym. Arthroscopic ro...»4
| Potilaat | 86 oireista potilasta, joilla oli kaiku- tai MRI- tutkimuksessa todettu korjattavissa oleva, läpäisevä alle 4 cm:n mittainen kiertäjäkalvosimen repeämä (oireella ei vastetta vähintään 6 kuukauden konservatiiviseen hoitoon) |
| Interventio | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus, johon yhdistettiin akromioplastia (n = 41) |
| Vertailu | artroskooppinen kiertäjäkalvosimen korjaus ilman akromioplastiaa (n = 45) |
| Tulosmuuttuja | WORC- ja ASES-pisteytys, 2 vuoden seuranta |
| Asetelma | RCT |
Tässä satunnaistetussa kontrolloidussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään akromioplastian vaikutusta kiertäjäkalvosimen korjausleikkauksen tulokseen «MacDonald P, McRae S, Leiter J ym. Arthroscopic ro...»4. Tutkimuksessa arvioitiin 102 cuff-potilasta, joista tutkimukseen kelpuutettiin 86, joilla oli MRI- tai kaikututkimuksessa todettu alle 4 cm:n mittainen kiertäjäkalvosimen repeämä, eikä kipuoire ollut vastannut konservatiiviseen hoitoon. Näistä 41 potilasta satunnaistettiin ryhmään, jolle tehtiin kiertäjäkalvosimen korjaus ja akromioplastia, ja 45 potilasta ryhmään, jolle akromioplastiaa ei tehty. Potilaita seurattiin 2 vuoden ajan, jona aikana 9 akromioplastiaryhmästä (22 %) ja 9 ei-akromioplastiaa ryhmästä (20 %) menetettiin seurannasta. Akromioplastiaryhmän WORC-pisteiden keskiarvo 2 vuoden kohdalla oli 87,5 ja ei-akromioplastiaa ryhmän 80,7 (p = 0,135). Ryhmien ASES-pisteiden keskiarvot olivat 90,5 ja 85,6 (p = 0,230) vastaavasti. 4 potilasta ei-akromioplastiaa ryhmästä jouduttiin leikkaamaan uudestaan 24 kuukauden kohdalla, ja näistä kahdella todettiin re-ruptuura. Tästä syystä tutkijat pohtivat akromioplastian roolia mahdollisen re-ruptuuran ehkäisyn kannalta. Toisaalta post-operatiivinen kuvantamistutkimuksella todettu kiertäjäkalvosimen eheys ei ollut tutkimuksen päävastemuuttuja, eikä tutkittavalle potilasjoukolle oltu tehty post-operatiivista MRI-kuvantamista, joten näin ollen re-ruptuuroiden kokonaislukumäärää ei pystytä arvioimaan.
Tutkimuksen loppupäätelmänä on, ettei akromioplastialla saavuteta lisähyötyä kuff-korjaustoimenpiteen yhteydessä. Tutkijat suosittavat kuitenkin pidempää seuranta-aikaa ja kuvantamistutkimuksia tuloksen varmistamiseksi.
Kommentti: Harhan riski oli tutkimusmetodologian puolesta pieni, mutta lopulliseen seurantaan saadun potilasmäärän suhteen kohtalainen.