Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «McElroy SL, Guerdjikova A, Kotwal R ym. Atomoxetin...»1 arvioitiin atomoksetiinia (keskimäärin 106 mg/vrk) ahmintahäiriön hoidossa. Kyseessä oli satunnaistettu, lumekontrolloitu kaksoissokkotutkimus, joka kesti 10 viikkoa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 40 potilasta. Atomoksetiiniryhmässä potilaiden ikä oli 43,1 (SD 10,2) ja lumeryhmässä 39,2 (SD 7,7). Molempiin ryhmiin kuului 20 potilasta. Tutkimuksen keskeytti kolme atomoksetiiniryhmään kuuluvaa haittavaikutusten takia (ummetus, masennus, hermostuneisuus) ja yksi lumetta saanut. Tutkimuksessa seurattiin primaaristi ahmintaepisodien määrää/viikko. Muita mittareita olivat ahmintapäivät/viikko, paino, BMI, Clinical Global Impression (CGI), Hamilton Rating Scale for Depression (HAM-D) ja Yale-Brown Obsessive Compulsive Scale (YBOCS-BE).
Molemmissa ryhmissä ahminta väheni. Atomoksetiini oli tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampi vähentämään ahmintaepisodien määrää. Tutkimuksen alussa atomoksetiiniryhmässä ahmintatiheys oli 4,2 (SD 1,4) ja ahmintapäiviä/viikko 3,8 (SD 1,1) ja lumeryhmässä vastaavasti 4,9 (SD2,5) ja 3,9 (SD 1,5).
Lopussa ero ryhmien välillä
Merkitsevä muutos parempaan atomoksetiiniryhmässä oli myös seuraavissa mittareissa: paino, BMI, CGI.