Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa «Dirksen SR, Epstein DR. Efficacy of an insomnia in...»1 tutkittiin 34 rintasyöpää sairastavan potilaan hoitoa CBT-I:llä. Hoitajana oli syövän hoitoon erikoistunut sairaanhoitaja. Tuloksia verrattiin 38 potilaan kontrolliryhmään, joka sai psykoedukaatiota ja unen huolto-ohjeita. Potilaat olivat iältään 58 ± 10,2 vuotta. Diagnoosista oli kulunut 6,2 ± 6,1 vuotta. Osallistujat satunnaistettiin ryhmiinsä. Hoito kesti 6 viikkoa. Tutkimuksessa tutkittiin hoidon vaikutusta sekä yleiseen hyvinvointiin että uneen.
Potilaat raportoivat elämänlaadussaan ja mielialassaan positiivisia, mutta pienehköjä, korkeintaan keskikokoisia muutoksia. POMS F -osaskaalalla (Profile of Mood States – Fatigue) efektikoko oli 0,43 ja STAI-S -asteikolla 0,42, muilla mittareilla tulos oli vielä pienempi. Unettomuuden hoidossa saatiin kohtalainen tulos: Insomnia Severity Index d = 0,67.
Kommentti: Tutkimuksessa ei ollut seurantaa. Yksi terapeutti hoiti kaikki potilaat.
Skotlannissa tehdyssä tutkimuksessa «Espie CA, Fleming L, Cassidy J ym. Randomized cont...»2 hoitajina oli neljä syöpähoitoon erikoistunutta sairaanhoitajaa. Potilaina oli 150 syöpäpotilasta, joista naisia oli 103 ja miehiä 47. Potilaiden keski-ikä oli 61 vuotta (vaihteluväli 52–70 vuotta). Tutkimuspotilaista 87:llä oli rintasyöpä, 34:llä eturauhassyöpä, 24:llä suolistosyöpä ja 5:lla gynekologinen syöpä. Syövän aktiivinen hoitovaihe oli ohi. Potilaat satunnaistettiin CBT-I-hoitoryhmään (100 potilasta) tai TAU-kontrolliryhmään (50 potilasta). CBT-I-hoito tapahtui viikoittain pienessä ryhmässä ja kesti 5 viikkoa. TAU-ryhmä sai normaalit syövän hoitoon kuuluvat lääkärikontaktit, kuten sai myös CBT-I-ryhmä.
Hoitotulokset olivat huomattavasti suuremmat itse raportoiden kuin aktigrafilla mitattuina. Univiiveessä efektikoko verrattuna kontrolliryhmään oli 0,86, nukahtamisen jälkeisessä valvomisessa 0,97 ja unen tehokkuudessa 1,09. Itse raportoiden unen määrä lisääntyi (efektikoko 0,81) ja aktigrafilla mitaten vähentyi (efektikoko 0,81). Muuten efektikoot olivat aktigrafilla mitaten pienemmät kuin itse raportoiden. Nukahtamisen jälkeisen valvotun ajan efektikoko oli 0,50 ja muiden mittareiden tuloksista efektikoot olivat matalammat.
Tutkijat ovat tehneet myöhemmin 113 potilaalla jatkoanalyysin «Fleming L, Randell K, Harvey CJ ym. Does cognitive...»3, jossa todettiin CBT:n lieventävän syöpäpotilailla myös uupumusta. Seurannassa tilanne oli samalla tasolla tai hieman heikompi kuin hoidon jälkeen.
Kommentti: Ensisijaistutkimuksessa «Espie CA, Fleming L, Cassidy J ym. Randomized cont...»2 kato oli melko suuri: alkutilanteessa 16 %, hoidon jälkeen 26 % ja seurannassa 33 %. Hoitajia ei ollut koulutettu unettomuuden hoitoon. Efektikoko on tyypillisesti suurempi itse raportoiden kuin mittareilla mitattuna. Satunnaisanalyysin «Fleming L, Randell K, Harvey CJ ym. Does cognitive...»3 mukaan syöpäpotilaiden unettomuuden hoidosta voi olla apua myös uupumukseen.
Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa «Jungquist CR, O'Brien C, Matteson-Rusby S ym. The ...»4 tutkittiin kroonisesta ei-pahanlaatuisesta selkä- ja niskakivusta kärsivien potilaiden unettomuuden hoitoa ja sen vaikutusta kivun kokemiseen. Potilaat satunnaistettiin CBT-ryhmään ja kontaktikontrolliryhmään (K). CBT-ryhmässä potilaiden ikä oli 52 ± 9,9 vuotta, ja heistä naisia oli 14 ja miehiä 5. K-ryhmässä potilaiden ikä oli 43 ± 10,7 vuotta, ja heistä naisia oli 8 ja miehiä 1. Hoito muodostui 8 viikoittaisesta yksilötapaamisesta. Terapeutti oli koulutukseltaan sairaanhoitaja, joka oli koulutettu hoitamaan unettomuutta CBT-menetelmällä. Sama terapeutti hoiti myös kontrolliryhmän. Kontrollihoito oli samanmittainen, mutta elämänpaineista kyselevä, eikä se sisältänyt psykoterapeuttisia elementtejä. Hoidon tuloksellisuutta arvioitiin uni- ja kipupäiväkirjojen avulla sekä lomakkeilla.
15/19 henkilöä (78 %) CBT-ryhmästä ja 2/9 (22 %) henkilöä K-ryhmästä saavutti > 90 % unitehokkuuden. Ryhmien välillä oli hoidon jälkeen suuria eroja nukahtamisviiveessä (d = 1,44), yöllisessä valvomisessa (d = 1,55) ja unen tehokkuudessa (d = 1,52). Merkitsevä ero näkyi MPI-lomakkeen (Multidimensional Pain Inventory) kivun häiritsevyys -asteikolla (p = 0,03). Sen sijaan ryhmät eivät eronneet toisistaan kivun määrässä mitattuna kolmella eri mittarilla.
Kommentti: Pienehköt osallistujamäärät ja seurannan puuttuminen heikentävät laatua, samoin se, että käytettyjä arviointilomakkeita ei ollut annettu eikä kuvattu metodeissa, vaan ainoastaan abstraktissa ja tuloksissa. Laatua heikentää myös se, että yksi terapeutti hoiti kaikki potilaat. Vaikka uni parani, kivun kokemus ei lievittynyt. Vaikka kipu säilyi ennallaan, se ei häirinnyt entisellä tavalla päivittäisiä toimintoja. Tutkimusryhmä olettaa, että kyseessä saattaa olla hoidon lyhyehkö kesto. Kivun lievittyminen olisi tarvinnut enemmän aikaa.
Yleinen kommentti
Kognitiivista terapiaa sovelletaan yhä enenevästi unettomuuden hoitoon siten, että terapeutteina toimivat unettomuuden CBT-hoitomenetelmään perehtyneet terveydenhuoltohenkilöt, joilla ei ole psykoterapeuttikoulutusta. Kipupotilaiden ja syöpäsairaiden unta on hoidettu ja tutkittu näihin sairauksiin erikoistuneilla klinikoilla niin, että terapeutteina ovat toimineet kyseisen alan sairaanhoitajat. Yhdessä tutkimuksessa «Espie CA, Fleming L, Cassidy J ym. Randomized cont...»2 seuranta oli 6 kuukautta. Muista tutkimuksista seuranta puuttui.