Takaisin

Melatoniini ADHD-potilaiden unettomuuden hoidossa

Näytönastekatsaukset
Outi Saarenpää-Heikkilä
3.12.2015

Näytön aste: C

Melatoniini saattaa lyhentää ADHD-potilaiden nukahtamisviivettä, aikaistaa nukahtamisajankohtaa ja lisätä unen kestoa.

Kanadassa tehtyyn kaksoissokkoutettuun vaihtotutkimukseen «Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene ...»1 osallistui 28 metyylifenidaattia käyttävää 6–14-vuotiasta ADHD-potilasta (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), joilla oli nukahtamisvaikeuksia (yli tunnin nukahtamisviive unenseurantalomakkeella). Ennen melatoniinilumevaihetta kaikki osallistuivat unenhuolto-osaan, jossa annettiin opastusta säännöllisessä unirytmissä. Poissulkukriteereissä mainitaan vaikeat elämänolosuhteet, mutta psyykkisiä liitännäissairauksia sairastavia ei suljettu pois. Muista sairauksista ei ollut mainintaa.

Unenhuoltovaiheen jälkeen nukahtamisviive arvioitiin uudestaan, ja tässä vaiheessa viisi lasta oli lyhentänyt viivettä niin, että he eivät jatkaneet tutkimuksessa. Jäljelle jääneistä 23 tutkittavasta melatoniinilumevertailuun tuli 19 lasta. Lääkitysjaksot kestivät 10 päivää ja lopussa oli 5 päivän lääkkeetön jakso.

Päätemuuttujana oli nukahtamisviive, joka lyheni melatoniinilla lumeeseen verrattuna keskimäärin 16 minuuttia, mikä oli merkitsevä ero. Melatoniinilla ei ollut lumetta enempää haittavaikutuksia. Myös tässä tutkimuksessa oli mahdollisuus jatkaa avoimessa melatoniiniosiossa varsinaisen kaksoissokkotutkimuksen jälkeen.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Pieni aineisto, jonka poissulkukriteerit olivat hieman kysymyksiä herättäviä. Ansiona oli unenhuollon mukaan ottaminen ja sen osoittaminen, että teho sillä oli yksinään vaatimaton. Kirjoittajat tulkitsevat löydöksiään kuitenkin niin, että kyseessä oli unenhuollon ja melatoniinin yhteisvaikutus.

Hollannissa 2001–2005 tehtyyn monikeskustutkimukseen «Van der Heijden KB, Smits MG, Van Someren EJ ym. E...»2 osallistui 105 ADHD:ta potevaa 6–12 vuotiasta lasta, joilla oli nukahtamisvaikeutta. Kenelläkään lapsista ei ollut metyylifenidaattilääkitystä. Mukaanotto- ja poissulkukriteerit olivat samat kuin tutkimusryhmän aiemmissa tutkimuksissa (ks. «Melatoniini todennäköisesti aikaistaa nukahtamista yli 6-vuotiailla lapsilla ja nuorilla, joilla on nukahtamisvaikeuksia.»B Melatoniini lasten ja nuorten unettomuudessa).

Tutkimus tehtiin kaksoissokkoasetelmassa, jossa tutkittavat saivat joko melatoniinia (3 mg alle 40 kg painaville ja 6 mg yli 40 kg painaville lapsille; 53 tutkittavaa) tai lumetta (52 tutkittavaa) klo 19:00 neljän viikon ajan yhden perusmittausviikon jälkeen. Tutkimuksen loputtua kaikille tarjottiin avoimessa asetelmassa melatoniinia.

Päätemuuttujina olivat aktigrafilla ja unenseurantalomakkeella arvioidut uniparametrit, erityisesti nukahtamisviive, nukahtamisaika ja unen kesto, syljestä määritetty DLMO (dim light melatonin onset, melatoniinin nousuajankohta hämärässä), kyselylomakkeella arvioitu ongelmakäyttäytyminen ja elämänlaatu sekä kahdella keskittymistä mittavalla testillä arvioitu kognitiivinen suoriutumisen laatu.

Melatoniini lyhensi tilastollisesti merkitsevästi nukahtamisviivettä (keskiarvo 21 minuuttia), aikaisti nukahtamisajankohtaa (keskiarvo 27 minuuttia) ja lisäsi unen kestoa (keskiarvo 20 minuuttia), kun vastaavat luvut olivat lumeella jopa suunnaltaan hivenen päinvastaisia. DLMO aikaistui melatoniinilla keskimäärin 44 minuuttia, mutta myöhästyi lumeella 13 minuuttia. Muissa päätemuuttujissa ei todettu eroa melatoniini- ja lumeryhmien välillä. Haittavaikutuksissa ei todettu eroja ryhmien välillä.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Aineisto oli suurehko ja huolella valittu, mutta päätemuuttujista saatiin arvot vain noin 70 %:sta tutkittavista, joten tiedon kato oli melkoinen. Kirjoittajat eivät myöskään eritelleet tarkemmin potilaskatoa eli sitä, minkälaisesta määrästä erityisesti merkitseväksi nousevat päätemuuttujat oli laskettu.

Tutkimuksen «Van der Heijden KB, Smits MG, Van Someren EJ ym. E...»2 aineistosta tehtiin retrospektiivinen seurantatutkimus «Hoebert M, van der Heijden KB, van Geijlswijk IM y...»3. Kyseiselle potilasjoukolle tarjottiin mahdollisuus jatkaa melatoniinilääkitystä varsinaisen tutkimuksen jälkeen, ja heiltä kysyttiin lääkkeen tehoa (unettomuus, käytös, mieliala) ja haittavaikutuksia avoimilla kysymyksillä pitkäaikaiskäytössä keskimäärin 3,7 vuotta lääkkeen aloittamisesta. Vastauksia saatiin 93 % (94/101). Lapsista 77 % käytti yhä melatoniinia (65 % päivittäin, 12 % satunnaisesti). 23 % (n = 20) oli lopettanut lääkkeen (8 oli parantunut, 3 sai haittavaikutuksia (ei vakavia: runsas hikoilu, huimaus, näköhäiriöt, päänsärky, vatsavaivat ja päiväväsymys), 3 ei havainnut lääkkeen tehoavan, ja lopuilla oli muita syitä).

Lapsista 88 % sai melatoniinista edelleen apua unettomuuteen. Vanhemmat havaitsivat parannusta käytösongelmissa 71 %:lla ja mielialassa 61 %:lla. Vakavia haittavaikutuksia ei havaittu.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Vaikka aineisto oli iso, oli kyseessä lähinnä kuvaileva tutkimus, jossa käytettynä mittaustapana oli avoin suppea kyselylomake. Vanhemmat vastaavat retrospektiivisesti, joten tulokset olivat korkeintaan vain suuntaa antavia.

Kirjallisuutta

  1. Weiss MD, Wasdell MB, Bomben MM ym. Sleep hygiene and melatonin treatment for children and adolescents with ADHD and initial insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:512-9 «PMID: 16670647»PubMed
  2. Van der Heijden KB, Smits MG, Van Someren EJ ym. Effect of melatonin on sleep, behavior, and cognition in ADHD and chronic sleep-onset insomnia. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46:233-41 «PMID: 17242627»PubMed
  3. Hoebert M, van der Heijden KB, van Geijlswijk IM ym. Long-term follow-up of melatonin treatment in children with ADHD and chronic sleep onset insomnia. J Pineal Res 2009;47:1-7 «PMID: 19486273»PubMed