Takaisin

Hormonihoito, levottomat jalat (RLS) ja unenaikaiset raajojen liikkeet (PLMS)

Näytönastekatsaukset
Päivi Polo
3.12.2015

Näytön aste: C

Vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten estrogeenihoidolla ei liene vaikutusta unenaikaisten raajojen liikkeiden (PLM) oireyhtymään tai levottomiin jalkoihin (RLS).

Tutkimus «Polo-Kantola P, Rauhala E, Erkkola R ym. Estrogen ...»1 on osa laajempaa postmenopausaalisten (vaihdevuosi-iän ohittaneiden) naisten unitutkimusta. Tutkimus oli etenevä satunnaistettu kaksoissokkoutettu lumekontrolloitu vastavuoroinen tutkimus. Sen kokonaiskesto oli 7 kuukautta. Naiset oli rekrytoitu tutkimukseen lehti-ilmoituksen perusteella, eikä heillä saanut olla aikaisempia vakavia perussairauksia, kuten neurologisia, sydän- ja verisuonisairauksia, endokrinologisia tai psykiatrisia sairauksia. Tutkimukseen ei myöskään hyväksytty naisia, joilla oli kolesterolilääkitys, aikaisemmin sairastettu pahanlaatuinen kasvain tai jotka käyttivät runsaasti alkoholia tai tupakoivat yli 10 savuketta päivässä. Naiset eivät saaneet käyttää hormonihoitoa (käytöstä tuli olla kulunut vähintään 5 kuukautta). Ennen tutkimukseen hyväksymistä naisilta selvitettiin verikokein follikkelia stimuloiva hormoni (FSH)- ja estradiolipitoisuudet (E2) vaihdevuositilan varmistamiseksi sekä pieni verenkuva, lasko, kilpirauhasarvot, B12-vitamiinin pitoisuus, sokeri ja kolesterolipitoisuudet piilevien yleissairauksien poissulkemiseksi.

Tutkimukseen valittiin alun perin 71 naista, joista 4 poissuljettiin ja 5 keskeytti tutkimuksen eri syistä, joten lopullinen tutkimusryhmä käsitti 62 naista (ikä 47–65 vuotta). Naiset satunnaistettiin kahteen lääkeryhmään siten, että toinen ryhmä sai aluksi 3 kuukauden ajan estrogeenihoitoa (geeli tai laastari) ja toinen lumetta. Sen jälkeen kaikki tutkittavat saivat lumehoitoa kuukauden ajan lääkevaikutuksen kumoamiseksi, minkä jälkeen ryhmät vaihdettiin ristiin 3 kuukauden hoidon ajaksi. Täten kukin tutkimushenkilö sai estrogeenihoitoa jossakin tutkimuksen vaiheessa.

Unen laatua tutkittiin kokoyön unipolygrafian (polysomnografia, PSG) avulla ja periodisia raajojen liikkeitä (PLM) unipatjan avulla (static charge sensitive bed, SCSB). Liikkeet tulkittiin periodisiksi, jos ne esiintyivät neljän tai useamman yhtäjaksoisen liikkeen sarjassa, ja jos niiden kesto oli 0,5–5 sekuntia. Liikkeiden frekvenssi laskettiin jokaisen nukutun tunnin mukaan (PLMst-indeksi). Lisäksi määritettiin sängyssäoloajan liikkeet tuntia kohden (PLMtib-indeksi). Liikkeisiin liittyvät havahtumiset (arousal) selvitettiin sekä nukuttuna aikana (ARst tuntia kohden) että sängyssä olon aikana (ARtib tuntia kohden). Myös liikkeiden keskimääräinen kesto ja keskimääräinen intervalli (vaihteluväli) laskettiin. Tutkimukset suoritettiin 2 kertaa molempien 3 kuukauden lääkitysperiodin lopuksi. Lisäksi tutkimushenkilöiltä selvitettiin subjektiivisia vaihdevuosioireita 14 päivän ajan ennen molempia unirekisteröintejä (skaala 0 = ei lainkaan oiretta, 5 = erittäin voimakkaat oireet).

Lähes puolella naisista esiintyi yöllisiä periodisia liikkeitä: 30/62 naisella eli 48 %:lla lumeen aikana ja 44 %:lla estrogeenihoidon aikana. Lumeen aikana 17 naisella (27 %) ja estrogeenihoidon aikana 19 naisella (31 %) PLM esiintyi vähintään 5 kertaa tunnissa. Näillä naisilla PLM oli kohtalaisen vaikea: keskimäärin PLM esiintyi lumeen aikana 37–311 kertaa yössä ja estrogeenin aikana 38–300 kertaa yössä. PLMtib:n ja PLMst:n välillä havaittiin korrelaatio (r = 0,99, p < 0,001). Liikkeiden esiintyvyys, intensiteetti, kesto ja intervalli eivät vaihdelleet estrogeenihoidon ja lumeen välillä. Heräämisindeksi ei eronnut estrogeenin ja lumeen välillä (mediaani 1,3 estrogeeni ja 1,7 lume, p = 0,758). Seerumin E2-pitoisuus, ikä tai painoindeksi eivät selittäneet eroja PLM:n esiintyvyydessä.

Tutkimuksen johtopäätökset olivat, että hormonihoito toteutettuna ihon kautta annosteltuna estrogeenihoitona ja vaihdevuosien hoitoon käytettynä annoksena ei vaikuta periodisten liikkeiden esiintyvyyteen tai intensiteettiin.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli etenevä lumekontrolloitu kaksoissokkotyö, jossa otettiin laajasti huomioon mahdolliset sekoittavat tekijät, muun muassa perussairaudet ja elämäntapatekijät. Tutkimusryhmä oli kooltaan kuitenkin vain kohtalainen. PLM:n esiintyvyys oli melko suuri, mutta hormonihoidolla ei ollut vaikutusta. Tutkimuksen «Polo-Kantola P, Rauhala E, Erkkola R ym. Estrogen ...»1 laadun ja sovellettavuuden arvioi Markku Partinen.

Tutkimuksen «Hachul H, Bittencourt LR, Andersen ML ym. Effects ...»2 tarkoituksena oli selvittää hormonihoidon (erikseen sekä estrogeenin että estrogeenista ja keltarauhashormonista koostuvan yhdistelmähoidon) vaikutusta sekä koettuun että unipolygrafialla mitattuun unen laatuun. Yhteensä 33 postmenopausaalista naista osallistui etenevään, lumekontrolloituun tutkimukseen. Naisille tehtiin alkututkimukset, jossa selvitettiin subjektiivinen ja objektiivinen unen laatu ja vaihdevuosi-, masennus- ja muistioireiden esiintyminen.

Tämän jälkeen naiset satunnaistettiin saamaan 3 kuukauden ajan joko estrogeenia (0,625 mg konjugoitua hevosenestrogeenia, CEE, yhteensä 14 naista) tai lumetta (yhteensä 19 naista). Tämän hoitojakson päätteeksi suoritettiin uudelleen subjektiiviset ja objektiiviset unimittaukset ja oirekyselyt. Kolmannessa vaiheessa naiset jatkoivat toisen vaiheen hoitoaan toiset 3 kuukautta (joko estrogeeni tai lume), mutta hoitoon lisättiin kunkin 28 hoitojakson loppuun keltarauhashormonihoito (medroksiprogesteroniasetaatti, MPA 5 mg) 14 päivän ajan, minkä jälkeen unitutkimukset ja oirekyselyt suoritettiin kolmannen kerran.

Estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmähoitoa saavilla oli vähemmän periodisia jalkojen liikkeitä (PLM) verrattuna pelkkää estrogeenihoitoa saaviin (8,1 vs 2,8 %, p = 0,040). Sen sijaan alkumittaukseen tai lumehoitoon ei ollut eroa. Verrattuna alkutilanteeseen sekä yhdistelmähoito että pelkkä estrogeeni vähensivät kuumia aaltoja (78,5 vs 0 vs 14,2 %), yhdistelmähoito pelkkää estrogeenihoitoa tehokkaammin. Yhdistelmähoito vähensi bruksismia (hampaiden narskuttelu) (21,4 vs 11,1 vs 0 %, p = 0,01) ja keskittymisongelmia (35,7 vs 33,3 vs 16,6 %, p = 0,01). Sekä yhdistelmähoito että pelkkä estrogeeni vähensivät unenaikaisia hengitysvaikeuksia (p = 0,01), yöllisiä heräämisiä (p = 0,01), ahdistuneisuutta (p = 0,01) ja muistiongelmia (p = 0,01). Sen sijaan muihin uniparametreihin hormonihoidolla ei ollut vaikutusta.

Tutkijoiden loppupäätelmänä oli, että yhdistelmähormonihoito vähentää PLM-oiretta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli etenevä lumekontrolloitu kaksoissokkotyö, jossa selvitettiin sekä pelkän estrogeenin että estrogeeni-keltarauhasyhdistelmähoidon vaikutusta unen laatuun ja PLM-oireisiin. Tutkimusryhmä oli kooltaan pieni. PLM väheni yhdistelmäryhmässä, mutta PLM oli estrogeeniryhmässä alkutilanteeseen verrattuna suurempi, vaikkakaan löydös ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tutkimus «Budhiraja P, Budhiraja R, Goodwin JL ym. Incidence...»3 selvitti levottomien jalkojen (restless legs syndrome, RLS) esiintyvyyttä ja siihen liittyviä tekijöitä. Tutkittavat rekrytoitiin etenevästä monikeskustutkimuksesta (Tucson Cohort of the Sleep Heart Health Study). Tutkimuksessa oli 535 iältään yli 40-vuotiasta henkilöä, jotka olivat vastanneet RLS:aa koskeviin unikysymyksiin vuosina 2002 ja 2006. RLS-kriteereinä oli kaikkien neljän kansainvälisen RLS-tutkimuskriteerin täyttyminen (the International RLS Study Group criteria) siten, että oireita esiintyi ainakin 5 päivänä kuukaudessa ja ne olivat vaikeusasteeltaan ainakin kohtalaisia.

Tutkittavien keski-ikä vuonna 2002 oli 59,8 ± 9,7 vuotta ja heistä 52,2 % oli naisia. Vuonna 2002 RLS:n esiintyvyys oli 4,1 % ja vuonna 2006 7,7 %. Vuosittainen esiintyvyys (insidenssi) oli siten 1,7 %. Monimuuttujamallin mukaan estrogeenihoito (OR 2,5; 95 % luottamusväli 1,17–5,10) ja obstruktiivinen keuhkosairaus (itse ilmoitettu, OR 2,8; 95 % luottamusväli 1,37–5,83) lisäsivät RLS:n riskiä. RLS:n esiintyminen oli yhteydessä lisääntyneeseen unettomuuden (26,5 vs 7,6 %, p = 0,001) ja päiväväsymyksen (38,2 vs 22 %, p = 0,036) esiintymiseen sekä suurempaan unilääkkeiden käyttöön vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa (23,5 vs 9,7 %, p = 0,019).

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että RLS:n insidenssi (ilmaantuvuus) väestöotospohjaisen tutkimuksen perusteella oli 1,7 % vuotta kohden. Estrogeenihoito lisäsi RLS:n insidenssiä. Lisäksi RLS oli yhteydessä lisääntyneeseen unettomuuteen ja päiväväsymykseen.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Kyseessä oli väestöpohjainen seurantatutkimus, jossa tutkittiin RLS:n esiintyvyyttä ja vuosittaista insidenssin kasvua. Lisäksi selvitettiin RLS:aan liittyviä riskitekijöitä. Tutkimuksessa noudatettiin kansainvälisiä RLS:n kriteerejä. Tutkimusryhmä oli kooltaan hyvä. Hormonihoidon käyttö liitettiin suurempaan RLS:n riskiin. Lisäksi RLS:aa sairastavilla henkilöillä oli enemmän unettomuutta ja päiväväsymystä. Tämän tutkimuksen perusteella hormonihoitoa ei voida suositella RLS:n hoitoon. Naisilla, joilla hormonihoidon aikana ilmenee RLS-oireita tai ne pahenevat, on harkittava hormonihoidon lopettamista.

Kirjallisuutta

  1. Polo-Kantola P, Rauhala E, Erkkola R ym. Estrogen replacement therapy and nocturnal periodic limb movements: a randomized controlled trial. Obstet Gynecol 2001;97:548-54 «PMID: 11275026»PubMed
  2. Hachul H, Bittencourt LR, Andersen ML ym. Effects of hormone therapy with estrogen and/or progesterone on sleep pattern in postmenopausal women. Int J Gynaecol Obstet 2008;103:207-12 «PMID: 18812241»PubMed
  3. Budhiraja P, Budhiraja R, Goodwin JL ym. Incidence of restless legs syndrome and its correlates. J Clin Sleep Med 2012;8:119-24 «PMID: 22505854»PubMed