Takaisin

Kehittyvän pysyvän hampaan apeksifikaatio

Näytönastekatsaukset
Vuokko Anttonen
18.5.2022

Näytön aste: C

MTA (93–100 %) ja Ca(OH)2 (77–100 %) saattavat olla lähes yhtä tehokkaita kehittyvän pysyvän hampaan juuren hoidossa, kun tavoitteena on juuren kärjen sulkeutuminen.

Meta-analyysissä «Chala S, Abouqal R, Rida S. Apexification of imma...»1 tutkittiin MTA:n ja Ca(OH)2:n käyttöä kehittyvien hampaiden juuren hoidossa. Kirjallisuushaku tehtiin vuodesta 2009 käyttäen Medline- ja Scopus-tietokantoja, ja se rajattiin satunnaistettuihin kontrolloituihin tutkimuksiin, joissa oli käytetty näitä kahta materiaalia. Lisäksi vaatimuksena oli, että hoidon onnistumisen mittareina oli rekisteröity hampaan kliininen oireettomuus ja juurenkärjen sulkeutuminen (apeksifikaatio). Onnistuneen hoidon kliiniset kriteerit olivat seuraavat: hampaassa ei esiintynyt kipua tai koputusarkuutta, juuri ei ollut murtunut, eikä ollut fisteliä. Apeksifikaatiota arvioitiin radiologisesti seuraavin kriteerein: hampaan periapikaalialue oli normaali, lamina dura oli yhtenäinen, eikä juuren resorptiosta ollut merkkejä.

Kaksi tutkimusta 250:stä täytti poimintakriteerit. Molemmat tutkimukset oli tehty opetusklinikoilla ja toimenpiteet oli tehty kofferdamsuojassa. MTA-ryhmässä pidettiin juurikanavassa Ca(OH)2 viikon ajan ennen MTA-tulppausta. MTA:n laiton jälkeen juuritäyte tehtiin erillisellä käynnillä. Ca(OH)2-ryhmässä hampaita seurattiin neljän viikon välein ja tarvittaessa laitettiin uusi Ca(OH)2, kunnes nähtiin apeksin sulkeutumista (apical barrier), minkä jälkeen tehtiin juuren täyttö. Potilaita oli yhteensä 31 ja hampaita 50. Molemmissa tutkimuksissa seuranta-aika oli vähintään vuosi. Toisessa tutkimuksessa oli mukana sekä traumatisoituneita (24) että karieksen (6) takia juurihoidettuja hampaita, toisessa pelkästään traumahampaita (20). Kaiken kaikkiaan epäonnistumisia edellä mainituilla kriteereillä oli 5 hampaassa (2 Ca(OH)2-ryhmässä, 3 MTA-ryhmässä). Tilastollisen analyysin perusteella kahden tutkimuksen kliinisten ja radiologisten tulosten välillä ei ollut eroa.

MTA:n ja Ca(OH)2:n välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa kehittyvien pysyvien hampaiden juurenhoidossa kliinisten oireiden (p = 0,29) ja apeksifikaation (p = 0,76) osalta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentit

Katsauksessa tutkittiin hoitoja pysyvissä kehittyvissä hampaissa eli tutkittavat olivat kaikki lapsia ja nuoria. Tutkimusjoukot olivat pieniä, eikä tarkkaa tietoa hoitoprotokollasta ja hoidon suorittajasta ollut saatavilla. Lisäksi toisessa tutkimuksessa ei tiedetty, oliko lähtötilanteessa apikaalista sulaumaa.

Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissä «Lin JC, Lu JX, Zeng Q ym. Comparison of mineral tr...»2 verrattiin kalsiumhydroksidin ja MTA:n avulla tehtyjen kehittyvien hampaiden juurihoitojen onnistumista kliinisesti ja radiologisesti sekä vertaamalla aikaa, joka kuluu apeksin sulkeutumiseen. Medline-, Cochrane-, EMBASE- ja Google Scholar -tietokannoista marraskuun 2015 loppuun asti tehdyssä haussa löytyi aiheesta yhteensä 216 artikkelia, joista meta-analyysiin valikoitui 4. Artikkelien tutkimusharha oli pieni tutkimuksista poisjääntien ja raportointien osalta, mutta suuri toimenpiteiden osalta. Heterogeenisyys tutkimusten välillä oli pieni. Tutkittavat olivat 6–12-vuotiaita, molemmissa ryhmissä oli 40 hammasta, ja seuranta-aika vaihteli 3:sta 8 kuukauteen, eli kunnes apeks sulkeutui. MTA:ta käytettäessä onnistumisprosentti vaihteli kliinisesti välillä 93–100 %, ja radiologisesti se oli 100 %; CaOH2:n osalta vastaavat osuudet olivat 87–100 % ja 87–93 %. Meta-analyysi paljasti, että kliinisessä tai radiologisessa onnistumisessa ei ollut eroja MTA:n ja Ca(OH)2:n välillä; kliinisen onnistumisen osalta OR 3,03; 95 % luottamusväli 0,42–21,72 ja radiologisen OR 4,30; 95 % luottamusväli 0,45–41,36, p = 0,206. Kahdessa tutkimuksessa verrattiin aikaa apeksin sulkeutumiseen CaOH2:ta (n = 24 hammasta) ja MTA:ta (n = 21) käytettäessä. MTA:ta käytettäessä apeksin sulkeutuminen oli tilastollisesti merkitsevästi nopeampaa verrattuna CaOH2:een OR 3,58; 95 % luottamusväli -4,91 – -2,25, p < 0,001). MTA-ryhmässä se kesti 3–4,5 kuukautta, Ca(OH)2-ryhmässä 7–8 kuukautta.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Onnistuminen on molemmilla menetelmillä hyvä. Tutkimusjoukot ovat pienet.

Kirjallisuutta

  1. Chala S, Abouqal R, Rida S. Apexification of immature teeth with calcium hydroxide or mineral trioxide aggregate: systematic review and meta-analysis. Oral Surg Oral Med Oral Pathol Oral Radiol Endod 2011;112:e36-42 «PMID: 21778090»PubMed
  2. Lin JC, Lu JX, Zeng Q ym. Comparison of mineral trioxide aggregate and calcium hydroxide for apexification of immature permanent teeth: A systematic review and meta-analysis. J Formos Med Assoc 2016;115:523-30 «PMID: 26911724»PubMed