Takaisin

Transkraniaalinen sähköstimulaatio (tDCS) päivittäisten toimintojen ja ylärajaan toiminnallisessa harjoittelussa aivoverenkiertohäiriön sairastaneilla

Näytönastekatsaukset
Sinikka Hiekkala
3.6.2016

Näytön aste: C

Transkraniaalisella sähköstimulaatiolla (tDCS) ei liene vaikutusta aivoverenkiertohäiriön sairastaneiden selviytymiseen päivittäisistä toiminnoista tai yläraajan toimintaa vaativista tehtävistä.

Aivostimulaatiolla voidaan vähentää terveen aivopuoliskon liikeaivokuoren yliaktiivisuutta tai lisätä aivovauriopuolen aktiivisuutta. Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) tarkoittaa stimulointia teräskelalla pään päältä, esimerkiksi sensorimotorisen liikeaivokuoren kohdalta. Lyhyt ja voimas sähköpulssi aiheuttaa magneettikentän muutoksen, joka stimuloi alueen hermoja ja aiheuttaa lihasvasteen stimulointikohdan mukaisesti. AVH:n sairastaneilla on tutkittu erityisesti toistopulssia (repetitive TMS), jonka vaikutukset säilyvät muita pulssimuotoja kauemmin. tDCS (transcranial direct current stimulation) ajatellaan vaikutuksiltaan samankaltaiseksi, mutta siinä sähköstimulaatio annetaan pään päälle kiinnitetyllä kahdella isolla pintaelektrodilla.

Elsner ym. «Elsner B, Kugler J, Pohl M ym. Transcranial direct...»1, tutkivat transkraniaalisesti käden vastaavuusalueelle liikeaivokuorella annetun sähköstimulaation (tDCS, transcranial direct current stimulation) vaikutuksia yleisluonteisiin tehtäviin eli ns. päivittäisiin toimintoihin AVH:n sairastaneilla. Tutkimukset etsittiin tietokannoista ja käsihaulla toukokuun loppuun 2013. Mukaan otettiin vain RCT-tutkimukset ja cross-over-tutkimukset, minkä seurauksena tutkimukseen valikoitui 15 tutkimusta (455 koehenkilöä).

6 tutkimuksen (326 koehenkilöä) mukaan, joissa oli käytetty päävastemuuttujaa, tDCS:llä ei ollut vaikutusta päivittäisiin toimiin intervention lopussa (keskiarvoero MD 5,31 Barthel Index (BI) pistettä; 95 % luottamusväli -0,52–11,14; inverse variance method with random-effects model), mutta seurantakäynnillä eroa löytyi tDCS:n hyväksi (MD 11,13 BI pistettä; 95 % luottamusväli 2,89–19,37; inverse variance method with random-effects model). Luottamusväli oli kuitenkin iso ja vaikutus ei pysynyt, kun analyysiin otettiin mukaan vain tutkimukset, joissa riski virheeseen oli pieni.

Alaryhmäanalyysissä varhaisvaiheen (akuutti ja subakuutti) stimulointi verrattuna myöhäisvaiheen stimulointiin (postakuutti) ei tuottanut eroja päivittäisiin toimintoihin ryhmien välillä (Chi2 = 0,80, df = 1, P = 0,37, I2 = 0 %). Myöskään akuutti ja subakuutti vaihe eivät eronneet toisistaan (MD 5,23 BI-pistettä; 95 % luottamusväli -3,74–14,21; inverse variance method with random-effects model).

Toisena tulosmuuttuja analysoitiin yläraajan toiminta. 8 tutkimusta (358 koehenkilöä) näytti vaikutusta tDCS:n hyväksi intervention lopussa (MD 3,45 yläraajan Fugl-Meyer asteikon pisteet (UE-FM); 95 % luottamusväli 1,24–5,67; inverse variance method with random-effects model), mutta ei 3 kuukauden seurantakäynnillä (MD 9,23 UE-FM pistettä; 95 % luottamusväli -13,47–31,94; inverse variance method with random-effects model). Tulokset reagoivat herkästi suuren virhemarginaalin tutkimusten mukaan ottamiseen. Haittatapahtumat oli raportoitu, ja ne olivat verrannolliset koe- ja kontrolliryhmissä (riskiero (RD) 0,00; 95 % luottamusväli -0,02–0,03; Mantel-Haenszel method with random-effects model).

Kirjoittajat esittivät johtopäätöksinään, että tällä hetkellä tDCS:n näyttö (anodal/cathodal/dual) on laadultaan niukkaa tai erittäin niukkaa verrattuna lumeeseen tai muuhun interventioon päivittäisistä toiminnoista selviytymisen edistämiseksi.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kirjallisuutta

  1. Elsner B, Kugler J, Pohl M ym. Transcranial direct current stimulation (tDCS) for improving function and activities of daily living in patients after stroke. Cochrane Database Syst Rev 2013;11:CD009645 «PMID: 24234980»PubMed