Systemaattinen katsaus ja meta-analyysi «Liew AY, Eikelboom JW, Connolly SJ ym. Efficacy an...»1, , johon oli otettu mukaan julkaisuvuodet 2004–2012 kattava, 4 prospektiivista, satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta sisältävä aineisto; WASH 2004, HELAS 2006, WATCH 2009 ja WARCEF 2012. Yhteensä 4 161 sinusrytmissä olevaa sydämen vajaatoimintapotilasta. Tutkimusaineisto koostui potilaista, joiden keskimääräinen EF oli 25 %.Tutkimuslääkkeenä oli joko varfariini (INR 2–3,5) tai ASA 162–325 mg/vrk.
Päätulosmuuttujia olivat sydän- ja verisuonitapahtumat ja kuolleisuus mistä tahansa syystä. Päätetapahtumien määrässä ei ollut eroa varfariinia ja ASAa saaneiden välillä. Päätetapahtumana analysoitiin myös merkittävien vuotojen esiintyminen; varfariinihoitoa saaneilla potilailla oli enemmän merkittäviä vuotoja (OR 2,15, P < 0,00001).
Suurin tähän meta-analyysiin sisältynyt tutkimus oli WARCEF «Homma S, Thompson JL, Pullicino PM ym. Warfarin an...»2, jossa 2 305 potilasta satunnaistettiin saamaan joko varfariinihoitoa (INR 2–3,5) tai ASAa (325 mg/vrk). Potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli 3,5 ± 1,8 vuotta.
Päätulosmuuttuja (primary outcome) oli yhdistelmäpäätetapahtuma: joko iskeeminen aivohalvaus, aivoverenvuoto tai kuolema mistä tahansa syystä. EF oli keskimäärin 25 %. Päätulosmuuttujan ilmaantuvuudessa ei ollut eroa ryhmien välillä; 7,47/100 potilasvuotta varfariiniryhmässä ja 7,93/100 potilasvuotta ASA-ryhmässä, P = 0,40. Varfariinihoidon aikana oli ASAan verrattuna vähemmän iskeemisiä aivohalvauksia (0,72 vs 1,36 /100 potilasvuotta; HR 0,52; 95 % luottamusväli 0,33–0,82; P = 0,005), mutta toisaalta merkittäviä verenvuotoja ilmaantui enemmän (1,78 vs 0,87 / 100 potilasvuotta, P < 0,001). Kallonsisäisten tai aivoverenvuotojen määrässä ei ollut merkittävää eroa (0,27 / 100 potilasvuotta varfariiniryhmässä ja 0,22/100 potilasvuotta ASA-ryhmässä, P = 0,82).
Johtopäätös:
Tulokset eivät tue rutiinimaisen antikoagulaatiohoidon käyttöä sinusrytmissä olevilla sydämen vajaatoimintapotilailla.