Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa «Sharples LD, Clutterbuck-James AL, Glover MJ ym. M...»1arvioitiin 71 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa verrattiin uniapneakiskohoidon, CPAP-hoidon ja konservatiivisen hoidon (elämäntapahoito, painon hallinta, lumekoje, lumelääke, asentohoito) vaikutusta päiväaikaiseen uneliaisuuteen (Epworth sleepiness scale, ESS). Mukaan otettiin kaikki samasta aiheesta tehtyjen aiempien systemaattisten katsausten «Lim J, Lasserson TJ, Fleetham J ym. Oral appliance...»2, «McDaid C, Griffin S, Weatherly H ym. Continuous po...»3 tutkimukset sekä muut mahdolliset trialit, joissa potilaiden OSAH oli asianmukaisesti (pääsääntöisesti yöpolygrafian avulla) diagnosoitu. Poissulkukriteereinä oli jokin muu hallitseva diagnoosi kuin OSAH, kuten esimerkiksi sydänsairaus, aivoverenkiertohäiriö tai dementia. Lisäksi tutkimukset, joissa oli käytetty kirurgista interventiota, tai jos hoitojakson pituus oli alle viikon verran, suljettiin pois tarkastelusta. 52 tutkimuksessa verrattiin CPAP-hoitoa kontrolleihin, 12 tutkimuksessa apneakiskoa kontrolleihin ja 13 tutkimuksessa apneakiskoa CPAP-hoitoon. ESS:in muutoksen osalta apneakisko- ja CPAP-hoitoa saaneiden tutkittujen määrä oli 675. Lähtötilanteessa tutkittujen ESS oli keskivaikea-asteista (10–15) lukuun ottamatta 4 tutkimusta, joissa ESS:iä ei ilmoitettu. Tutkimusten koeasetelmat olivat joko satunnaistettuja vaihtovuoroisia tai rinnakkaisia tutkimusryhmiä, joissa kukin potilas sai vain yhdentyyppistä hoitoa. Hoidon kesto kummallakin hoitotavalla vaihteli tutkimusten mukaan 4 viikosta 26 viikkoon.

Meta-analyysin mukaan ero ESS:in alenemassa apneakisko- ja CPAP-ryhmissä oli 0,67 (95 % luottamusväli -0,11–1,44; p = 0,093). Hoidon jälkeen ESS oli alhaisempi CPAP-ryhmässä kuin apneakiskoryhmässä. Vaikka hoidon kokonaisvaikutus ESS:in osalta osoittautui vähäiseksi ollen kliinisesti merkityksellinen todennäköisesti vain tapauksissa, joissa AHI on lähtökohtaisesti suuri, tutkimustulokset olivat samansuuntaisia, ja tutkimusten välinen heterogeenisyys oli vähäistä (I² = 45 %, p = 0,059).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: ESS on subjektiivinen mittari, joka ei ole riittävän sensitiivinen havaitsemaan vähäisiä muutoksia päiväaikaisessa uneliaisuudessa.