Cochrane-katsausta «Schenkel AB, Peltz I, Veitz-Keenan A. Dental cavit...»1 varten tehtiin kirjallisuushaku satunnaistetuista, kontrolloiduista kliinisistä tutkimuksista, jotka käsittelivät kaviteetin alusmateriaalien käytön vaikutuksia hampaan paikkauksen jälkeiseen oireiluun ja paikan pitkäikäisyyteen minimissään 1 vuoden seuranta-aikana. Kirjallisuushakuun otettiin mukaan tutkimukset, jotka käsittelivät pysyvien taka-alueen hampaiden I- ja II-luokan yhdistelmämuovipaikkoja. Paikat oli tehty primaari- tai sekundaarikarieksen vuoksi ja niiden koot vaihtelivat.
Haku tehtiin ilman kielirajoituksia tietokannoista Cochrane Oral Health's Trials Register, Cochrane Central register of Controlled Trials (CENTRAL;2016, Issue 4), MEDLINE Ovid, Embase Ovid ja LILACS BIREME (Virtual Health Library) toukokuuhun 2016 mennessä julkaistuista tutkimuksista. Lisäksi käytiin läpi rekisteritietokannat meneillään olevista tutkimuksista (US National Institutes of Health Ongoing Trials Register ja World Health Organization International Clinical Trials Registry Platform).
Kaikki kaviteetissa paikan alla käytettävät materiaalit, kuten kalsiumhydroksidi- ja yhdistelmämuovipohjaiset alusmateriaalit, lasi-ionomeeri- ja muovivahvisteiset lasi-ionomeeripohjaiset alusmateriaalit sekä sinkkifosfaatti-, sinkki- ja eugenolipohjaiset sementit, sisällytettiin hakuun. Hakuun kelpuutettiin sekä rinnakkaistutkimuksia että puolitetun suun (split mouth) menetelmällä tehtyjä kliinisiä tutkimuksia, joissa vertailtiin yhdistelmämuovipaikkoja alusmateriaalin kanssa tehtynä tai suoraan hammaskudokseen sidostettuina pysyvissä hampaissa. Potilaalla (aikuinen tai lapsi) tuli olla vähintään 1 tutkimukseen soveltuva paikkaushoidon toimenpide.
Hakutulokseksi saatiin ensi vaiheessa 1 303 tutkimusta, joista katsaukseen lopulta kelpuutettiin vain 8 julkaisua, jotka oli julkaistu vuosina 2001–2013. Tutkimuksista 3 oli tehty puolitetun suun menetelmällä ja 5 rinnakkaistutkimuksina. Tutkimuksiin osallistujia oli yhteensä yli 700 yksittäisen tutkimuksen osallistujamäärän vaihdellessa 44–351 potilaan välillä.
Katsaukseen kelpuutetuista 8 tutkimuksesta 3:ssa käytettiin yhdistelmämuovipohjaista, 4:ssä lasi-ionomeeripohjaista ja 1 tutkimuksessa kalsiumhydroksidipohjaista alusmateriaalia. Tutkittavalla alusmateriaalilla tehtyä paikkaa verrattiin ilman alusmateriaalia tehtyyn paikkaan.
Ensisijaiset tulosmuuttujat olivat paikatun hampaan oireilu 1 kuukauden sisällä pakkaustoimenpiteen jälkeen joko kylmä-ärsytyksellä mitattuna tai potilaan raportoimana (kuuma-, kylmä- tai puruarkuus tai vihlonta makealle) ja paikan selviytyminen minimissään 1 vuoden seuranta-aikana. Toissijaiset tulosmuuttujat olivat kustannukset ja hoidon haittavaikutukset. Kirjoittajien mukaan 5 tutkimuksessa tutkimusharhan riski oli suuri ja 3:ssä sitä ei ollut selvitetty. Kuitenkaan 8:sta mukaan otetusta tutkimuksesta ei ollut valikoitumisharhaa 4 tutkimuksessa, tutkimusharhaa ryhmiin jaon naamioinnissa 2 tutkimuksessa, harhaa osallistujien sokkouttamisessa 4 tutkimuksessa ja tulosten arvioinnin sokkouttamisessa 4 tutkimuksessa. 1 tutkimuksessa pudokkaita oli liikaa ja 1 tutkimuksessa pudokkaiden tulosten huomioiminen oli puutteellisesti kerrottu. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ollut tulosten valikoivaa raportointia.
7 tutkimuksessa verrattiin alusmateriaalin (lasi-ionomeeri, yhdistelmämuovi tai kalsiumhydroksidi) vaikutusta hampaan paikkauksen jälkeiseen hypersensitiivisyyteen joko kylmätestin avulla tai potilaalta kysymällä. Hypersensitiivisyyttä käsittelevistä artikkeleista meta-analyysi voitiin tehdä 4 tutkimuksesta, joissa alusmateriaalin käyttöä verrattiin ilman alusmateriaalia tehtyihin tilanteisiin.
Tutkimusten mukaan alusmateriaalin käytöstä yhdistelmämuovipaikan alla I- ja II-luokan kaviteeteissa estämään hampaan paikkauksen jälkeistä sensitiivisyyttä on hyvin vähäistä näyttöä (RR = 0,56; 95 % luottamusväli 0,26–1,17). Tutkimuksissa harhan riski oli suuri tai epäselvä. Näytön taso oli alhainen.
4 tutkimuksessa tarkasteltiin paikan pitkäikäisyyttä, ja 3 tutkimuksessa näistä ei todettu yhtään epäonnistumista 1 vuoden seurannassa kummassakaan ryhmässä. 1 tutkimuksessa suhteellinen riski paikkaushoidon epäonnistumiselle alusmateriaaliryhmässä oli 1 (RR = 1,00; 95 % luottamusväli 0,07–15,00). 3 tutkimusta käsitteli yhdistelmämuovipohjaista alusmateriaalia ja 1 lasi-ionomeeripohjaista alusmateriaalia. Näytön taso oli alhainen.
Systemaattista katsausta ja meta-analyysiä «Opdam NJ, van de Sande FH, Bronkhorst E ym. Longev...»2 varten kerättiin aikavälillä tammikuu 1990 – helmikuu 2013 julkaistuja pitkittäistutkimuksia (prospektiiviset ja retrospektiiviset yliopistolliset tai ei-yliopistolliset tutkimukset), joissa oli tarkasteltu taka-alueen pysyvien hampaiden yhdistelmämuovipaikkojen pitkäaikaiskestävyyttä liittyen erilaisiin potilaasta tai eri paikkamateriaaleista riippuviin tekijöihin. Katsaukseen mukaan kelpuutetuissa tutkimuksissa yhdistelmämuovipaikkojen tuli olla I- tai II-luokan täytteitä, seuranta-ajan tuli olla vähintään 5 vuotta ja minimissään 20 paikkaa tuli tutkimuksessa olla arvioitavissa seuranta-ajan jälkeen. Julkaisuista tuli ilmetä paitsi paikkausajankohta ja paikan menettämisen ajankohta, myös paikan menettämisen syy. Lisäksi tutkimuksesta tuli ilmetä paikan laajuus, paikatun hampaan numero ja käytetyt materiaalit mahdollinen kaviteetin alusmateriaali mukaan lukien. Potilaan iän ja sukupuolen lisäksi myös reikiintymisriski tuli olla arvioituna.
Haku suoritettiin ennalta määritetyillä hakusanoilla Cochrane-kirjastosta ja tietokannoista PubMed, Web of Science (ISI) ja Scopus. Hakua täydennettiin käymällä manuaalisesti läpi artikkelien kirjallisuusviiteluettelot ja aiheesta julkaistut kokooma-artikkelit.
Hakutuloksena saatiin 1 551 tutkimusta, joista 25 tutkimusta täytti mukaanottokriteerit. Näistä 12 tutkimuksesta saatiin tutkimusten tekijöiltä tarvittavat yksityiskohtaiset tutkimustiedot tulosten tarkastelua varten, ja ne valittiin katsaukseen. 12 tutkimuksesta 3 käsitteli lasi-ionomeeripohjaisen alusmateriaalin (alustäytteenä tai vuorausmateriaalina) käytön vaikutusta paikan selviytymiseen. Osassa tehdyistä yhdistelmämuovipaikoista lasi-ionomeeri-alustäyte oli jätetty saumaan näkyviille (open sandwich). Kaikkiaan tiedot saatiin 2 816 taka-alueen yhdistelmämuovipaikan osalta. Näistä 2 585 koski II-luokan ja 231 I-luokan yhdistelmämuovipaikkoja. Yli 900 paikkauksessa oli käytetty lasi-ionomeeripohjaista alusmateriaalia. Paikoille määritettiin vuosittainen menettämisluku prosentteina (annual failure rate, AFR) eri muuttujien osalta ja paikan pitkäikäisyys.
Kaikkiaan 569/2 816 (20 %) paikkaa menetettiin seuranta-aikoina, jotka vaihtelivat tutkimuksissa 6–22 vuoden välillä. Paikan menettämisen syitä olivat karies, hampaan tai paikan lohkeaminen, hampaan juurihoidon tarve, hampaan poisto ja muut syyt.
Verrattaessa vuosittaisia paikkojen (paikkoja yhteensä n = 2 816) menettämislukuprosentteja (AFR) 5 vuoden seurantajaksolla AFR oli 2,2 lasi-ionomeeriä alusmateriaalina käytettäessä ja 1,7 ilman lasi-ionomeeriä. 10 vuoden seurannassa vastaavat luvut olivat 2,7 ja 2,2 samassa järjestyksessä lueteltuina. Kaikille systemoituun katsaukseen valikoiduille yhdistelmämuovipaikoille laskettuna AFR oli 5 vuoden seurannassa 1,8 ja 10 vuoden seurannassa 2,4. Kun lasi-ionomeerialusmateriaalin vaikutusta paikkojen kestävyyteen tarkasteltiin pelkästään yliopistollisten tutkimusten tuloksista, ei alusmateriaalin käytöllä ollut vaikutusta (premolaarit HR = 1,83, 95 % luottamusväli 0,53–6,34, p = 0,341 ja molaarit HR = 0,59, 95 luottamusväli 0,15–2,38, p = 0,46).
Satunnaistetussa, kontrolloidussa kliinisessä 5 vuoden seurantatutkimuksessa «van Dijken JW, Pallesen U. Posterior bulk-filled r...»3 tarkasteltiin yhdistelmämuovipohjaisen alustäytemateriaalin (bulkkimateriaali) vaikutusta I- ja II-luokan taka-alueen yhdistelmämuovipaikkojen selviytymiseen.
Tutkimukseen valittiin kaikki aikavälillä lokakuu–joulukuu 2010 Umeån hammaslääketieteen laitokselle ja Kööpenhaminan yksityisklinikalle hammashoitoon hakeutuneet aikuispotilaat, joilla oli tarvetta 2 tai 4 mahdollisimman samansuuruiseen korjaavan hammashoidon toimenpiteeseen rajoittuen I- tai II-luokan kaviteetteihin väli- tai poskihampaissa. Korjaavan hoidon materiaaliksi valittiin kaviteetin preparoinnin jälkeen satunnaisesti joko nanohybridi-yhdistelmämuovi käytettynä bulkkimuovista tehdyn alustäytteen kanssa (koeryhmä) tai nanohybridimuovi ilman alusmuovia pienerätekniikalla tehtynä (kontrolliryhmä). Potilaille tehtiin 2 kokeneen hammaslääkärin toimesta pareina sekä koe- että kontrollipaikkoja. Kaikki paikatut hampaat olivat purennassa, ja niillä oli vähintään 1 hammasvälipinnan kontakti naapurihampaisiin.
Tutkimukseen osallistui 82 potilasta, joille tehtiin yhteensä 38 paria I-luokan ja 62 paria II-luokan yhdistelmämuovipaikkoja yhteensä 200 paikkaa, joista suurin osa oli syviä ja laajoja. Tehdyt yhdistelmämuovipaikat arvioitiin heti valmistamisen jälkeen ja vuosittain 5 vuoden seuranta-ajan. Arvioinnit suoritettiin sokkoutettuna molempien tutkimukseen osallistuneiden hammaslääkärien ja kahden kalibroidun arvioijan toimesta. Arviointiin käytettiin kansainvälistä kriteeristöä (USPHS) hiukan muokattuna. Arvioinnissa tarkastelun kohteena olivat paikan anatominen muoto, saumatiiviys, sauman värjäytyminen, pinnan karheus, paikan värin säilyminen ja sekundaarikarieksen esiintyminen.
5 vuoden seuranta toteutui 183 paikan osalta, joista II-luokan paikkoja oli 115. 7 potilasta ei saatu 5-vuotiskontrollikäynnille ja 3 yhdistelmämuovipaikkaa menetettiin muusta syystä kuin paikan huonon kunnon takia. 5 vuoden seuranta-aikana katsottiin epäonnistuneiksi 10 yhdistelmämuovipaikkaa, jotka kaikki oli tehty II-luokan kaviteetteihin; 4 bulkkimuovin kanssa ja 6 ilman sitä. Laskettuna vuotuisena paikkojen menettämisenä luvut olivat 1,1 % bulkkimuovin kanssa ja 1,3 % ilman sitä tehdyille I- ja II-luokan paikoille (p = 0,12). Tilastollisesti merkitsevää eroa paikkojen selviytymisessä ei koe- ja kontrolliryhmien välillä ollut.
Vuoden 2021 systemaattista katsausta ja meta-analyysiä «Cavalheiro CP, Scherer H, Imparato JCP ym. Use of ...»4 varten tehtiin kirjallisuushaku syyskuuhun 2020 mennessä ilmestyneistä julkaisuista, jotka käsittelivät yhdistelmämuovipaikkojen alla käytettävän juoksevan alusmuovin vaikutusta paikkojen selviytymiseen. Haku tehtiin sähköisistä tietokannoista MEDLINE (PubMedin kautta), Scopus, LILACS, Embase ja Web of Science. Haussa huomioitiin sekä laboratorio- että kliiniset tutkimukset, mutta tässä yhteenvedossa huomioidaan vain kliiniset tutkimukset.
Tutkimuksiin osallistuneilla tuli olla yhdistelmämuovilla, suoralla paikkaustekniikalla paikattuja II-luokan kaviteettejä (MO, OD tai MOD) pysyvissä hampaissa. Yhdistelmämuovipaikkoja, jotka oli tehty käyttäen paikan alla juoksevaa yhdistelmämuovia (tavanomainen tai ns. bulkkimuovi), verrattiin ilman alusmuovia tehtyihin paikkoihin (vertailuryhmä). Ensisijainen tulosmuuttuja oli paikan epäonnistuminen (clinical failure) arvioituna muokattujen USPHS-kriteerien (US Public Health Service) mukaisesti.
Alkuperäisestä kirjallisuushausta (yhteensä 1 707 laboratorio- ja kliinistä tutkimusta) kliinisistä tutkimuksista täytti asetetut sisäänottokriteerit ja laadulliset vaatimukset 4 tutkimusta, jotka oli julkaistu vuosina 2003–2017. Kaikki 4 tutkimusta olivat rinnakkaistutkimuksia (potilailla vähintään 1 koe- ja kontrollipaikka) ja paikatut hampaat väli- ja poskihampaita. Tutkimusten alussa 186 potilaalle oli tehty koe- ja kontrolliryhmissä paikkoja yhteensä 418, joista lopputarkasteluun saatiin 389 paikkaa. 2 tutkimuksessa seuranta-aika oli 2 vuotta, yhdessä 6 vuotta ja yhdessä 7 vuotta. 3 tutkimuksessa koeryhmässä alusmateriaalina oli juokseva yhdistelmämuovi ja 1 tutkimuksessa ns. juokseva bulkkimuovi. 2 tutkimuksessa alusmuovin alle, kaviteetin pulpan puoleiselle seinämälle, oli tarvittaessa laitettu lasi-ionomeeri- tai kalsiumhydroksidieriste (syviin kaviteetteihin).
Useimmissa tutkimuksissa satunnaistamisessa ja sokkouttamisessa tutkimusharhan riski oli epäselvä ja ryhmiin jaon naamioinnin osalta jopa korkea. Tutkimuksissa ei ollut hetorogeenisyyttä (I2 = 0 %). Näytön taso arviotiin GRADE-asteikolla alhaiseksi.
Meta-analyysin mukaan juoksevan yhdistelmämuovialusmateriaalin käyttö yhdistelmämuovipaikan alla ei parantanut paikan selviytymistä verrattuna ilman alusmuovia tehtyihin paikkoihin (RR 1,00, 95 % luottamusväli 0,52–1,92).
Vuonna 2019 julkaistun systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «da Rosa WLO, Lima VP, Moraes RR ym. Is a calcium h...»5 tarkoituksena oli selvittää, onko kalsiumhydroksidin (CH) käytöstä eristeenä hyötyä hoitotuloksen kannalta hoidettaessa syviä kariesvaurioita maito- ja pysyvissä hampaissa.
Kirjallisuushaku tehtiin tietokannoista PubMed (MEDLINE), Lilacs, IBECS, Web of Science, BBO, Scopus, SciELO ja The Cochrane Library 27.2.2018 mennessä ilmestyneistä englanninkielisistä julkaisuista. Tutkimuksen tuli olla prospektiivinen tai retrospektiivinen kliininen tutkimus. Kaikilla tutkittavilla oli oltava syviä (ei pulpaperforaatiota) karieksen aiheuttamia vaurioita, jotka oli hoidettu paikkaamalla joko käyttäen CH-eristettä tai ilman CH-eristettä.
Ensisijainen tulosmuuttuja oli pulpan tila, joka määritettiin arvioimalla herkkyyttä kylmälle ja kuumalle, spontaania kipua/kivun puuttumista ja periapikaalista tilaa röntgentutkimuksessa. Lisäksi arvioitiin kaviteeteistä preparoidun dentiinin väriä, konsistenssia ja kovuutta. Tulokset saatiin kliinisistä, radiologisista tai ekskavoidun dentiinin laboratoriotutkimuksista (histologinen, mikrobiologinen tai fysikaalis-mekaaninen analyysi).
Tietokantahaku tuotti 1 537 hakutulosta, joista 17 täytti valintakriteerit kvalitatiiviseen analyysiin. Näistä 15 tutkimusta käsitteli maitohampaita ja 2 tutkimusta pysyviä hampaita. Maitohampaita käsittelevistä tutkimuksista 14 oli RCT-tutkimuksia ja 1 retrospektiivinen tutkimus. Pysyviä hampaita käsittelevät tutkimukset olivat molemmat RCT-tutkimuksia. Täytteet tehtiin I- tai II-luokan kaviteetteihin.
Maitohampaita koskevissa tutkimuksissa oli mukana yhteensä 1 036 maitohammasta 567:lla eri potilaalla, joiden ikä oli 3–12 vuotta. Seuranta-aika oli 3–60 kuukautta. Vain 2 tutkimuksessa karies poistettiin vaiheittaisesti, muissa osittain (selektiivinen). Interventioryhmässä pulpaseinämälle jätetty dentiinikaries peitettiin CH-eristeellä ja kontrolliryhmässä inertillä materiaalilla (vaha, guttaperkka, 4 tutkimusta), sidosaineella (koko kaviteetin etsausta vaativaa tai itse etsaavaa sidosainetta, 7 tutkimusta) tai lasi-ionomeerisementillä (5 tutkimusta). Suurimmassa osassa tutkimuksia paikkamateriaalina käytettiin yhdistelmämuovia (13/15), 1 tutkimuksessa amalgaamia ja 1 tutkimuksessa resiinipolymeerilla vahvistettua sinkkioksidieugenolia. 1 tutkimuksessa paikkamateriaalia ei kerrottu.
Pysyviä hampaita koskevissa 2 tutkimuksessa oli yhteensä 158 hammasta 142:lla eri potilaalla, joiden ikä oli 11–35 vuotta. Karies poistettiin näissä vaiheittaisesti. Interventioryhmässä pulpaseinämälle jätetty dentiinikariesvaurio peitettiin CH-eristeellä ja kontrolliryhmässä lasi-ionomeerisementillä. Toisessa tutkimuksessa väliaikaisena paikkamateriaalina käytettiin resiinipolymeerilla vahvistettua sinkkioksidieugenolia ja toisessa lasi-ionomeerisementtiä. Seuranta-aika oli 3 tai 4 kuukautta.
Meta-analyysiin valikoitui 6 RCT-tutkimusta, jotka kaikki oli tehty maitohampaille. Pysyvien hampaiden kohdalla meta-analyysiä ei tehty.
Systemaattiseen katsaukseen sisältyvien tutkimusten perusteella CH-eristeestä ei ollut hyötyä maito- tai pysyvien hampaiden selviytymiseen syviä kariesvaurioita hoidettaessa. Hampaan selviytymistä arvioitiin kliinisesti ja röntgenologisesti pulpan terveyden näkökulmasta (hampaan herkkyys kylmälle ja kuumalle, spontaani kipu, koputusarkuus ja periapikaaliset muutokset, 12 tutkimusta) tai vain kaviteetin dentiinin kovuuden ja värin perusteella (5 tutkimusta).
Maitohampaita koskevien RCT-tutkimusten meta-analyysin perusteella kalsiumhydroksidieriste ei kliinisen ja röntgenologisen arvion perusteella parantanut pulpan terveyttä pelkkään sidosaineeseen (4 tutkimusta, n = 202; RD = 0,06, 95 % luottamusväli -0,01–0,13) tai lasi-ionomeerisementtiin (2 tutkimusta, n = 83; RD = 0,10, 95 % luottamusväli -0,01–0,22) verrattuna syvien kariesvaurioiden hoidossa, p > 0,05.
Myöskään alaryhmäanalyyseissä, joissa verrattiin CH-ryhmää kontrolliryhmään osittaisen karieksen poiston jälkeen, ei havaittu merkitseviä eroja 12 kuukauden (n = 253, RD 0,01, 95 % luottamusväli -0,03–0,05), 24 kuukauden (n = 183, RD 0,03, 95 % luottamusväli 0,03–0,10) eikä 50 kuukauden (n = 69, RD 0,16, 95 % luottamusväli -0,01–0,33) seurannoissa, p > 0,05.
Tutkimusharhan riski oli korkea suurimmassa osassa tutkimuksia koskien sokkouttamista niin tutkittavien kuin tutkijoiden osalta. Muilta osin tutkimusharhan riski oli matala.
Maitohampaissa näytönaste oli kohtalainen, kun CH-eristettä verrattiin lasi-ionomeerisementtiin ja matala verrattaessa inerttiin materiaaliin tai sidosainesysteemeihin. Pysyvissä hampaissa näytönaste oli hyvin matala.
Kalsiumhydroksidin käytöstä eristeenä ei ollut hyötyä hoidon onnistumiseen syviä kariesvaurioita hoidettaessa.
Kommentit
Cochrane-katsauksen «Schenkel AB, Peltz I, Veitz-Keenan A. Dental cavit...»1 mukaan ei ole näyttöä siitä, että yhdistelmämuovipohjainen (juokseva yhdistelmämuovi tai resiinivahvistettu lasi-ionomeeri) alusmateriaali vaikuttaisi väli- ja poskihampaiden I- ja II-luokan yhdistelmämuovipaikkojen selviytymiseen 1–2 vuoden seuranta-aikana. Tämä perustui 4 Cochrane-katsauksen asettamat kriteerit täyttäneeseen tutkimukseen, joissa arvioitiin yhteensä 281 yhdistelmämuovipaikkaa. Näyttö yhdistelmämuovipohjaisen tai muun alusmateriaalin (lasi-ionomeeri, resiinivahvisteinen lasi-ionomeeri, kalsiumhydroksidi) vaikutuksesta hampaan paikkauksen jälkeiseen sensitiivisyyteen on ristiriitaista; näytön taso alhainen ja tutkimusharhan riski suuri.
Lasi-ionomeeri alusmateriaalina huononsi paikan kestävyyttä 5 ja 10 vuoden seurannoissa, mutta tässä systemaattisessa katsauksessa «Opdam NJ, van de Sande FH, Bronkhorst E ym. Longev...»2 tulokseen vaikutti artikkelin kirjoittajien mukaan lähinnä 2 laajan tutkimuksen heikot tulokset, mikä kertoo hoidon toteutuksen mahdollisesta vaikutuksesta paikan kestävyyteen.
Myöskään paksuna 4 mm:n kerroksena käytetty juokseva, yhdistelmämuovipohjainen bulkkimateriaali ei satunnaistetun kliinisen 5 vuoden seurantatutkimuksen mukaan vaikuttanut merkitsevästi I- ja II-luokan taka-alueen muovipaikkojen selviytymiseen, vaikkakin bulkkimuovilla tehdyt paikat menestyivät tutkimuksessa hiukan paremmin. Selviytyminen arvioitiin kansainvälistä kriteeristöä perustana käyttäen. Tutkimuksessa arvioitiin alun perin 200 paikasta 5 vuoden kuluttua 183 paikkaa «van Dijken JW, Pallesen U. Posterior bulk-filled r...»3.
Vuonna 2021 julkaistun systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «Cavalheiro CP, Scherer H, Imparato JCP ym. Use of ...»4 tulos tukee aikaisempia tutkimustuloksia. Juoksevan yhdistelmämuovialusmateriaalin käyttö yhdistelmämuovipaikan alla ei vaikuttanut paikan selviytymiseen (kliinisesti USPHS-kriteerein arvioituna) verrattuna ilman alusmuovia tehtyihin paikkoihin.
Vuonna 2019 julkaistun systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin «da Rosa WLO, Lima VP, Moraes RR ym. Is a calcium h...»5 mukaan kalsiumhydroksidin käytöstä eristeenä ei ollut hyötyä hoidon onnistumiseen syviä kariesvaurioita hoidettaessa maito- tai pysyvissä hampaissa.
Vuonna 2016 julkaistu Cochrane-katsaus «Schenkel AB, Peltz I, Veitz-Keenan A. Dental cavit...»1 yhdistelmämuovipaikkojen alusmateriaalien vaikutuksesta pysyvien hampaiden paikkojen selviytymiseen ja paikkauksen jälkeiseen hampaan sensitiivisyyteen aikuisilla ja lapsilla (ikä yli 15 vuotta) päivitettiin vuonna 2019. Tässä päivitetyssä Cochrane-katsauksessa «Schenkel AB, Veitz-Keenan A. Dental cavity liners ...»6 saatiin täysin samanlaiset tulokset kuin aikaisemmassa katsauksessa. Ei ole näyttöä, että alusmateriaalin käyttö (juokseva yhdistelmämuovi tai resiinivahvisteinen lasi-ionomeeri) yhdistelmämuovipaikkojen alla takahammasalueella I- ja II-luokan kaviteeteissä vaikuttaisi paikkauksen jälkeiseen hampaan sensitiivisyyteen tai paikan selviytymiseen. Näytön taso oli alhainen.