Meta-analyysiä «Heintze SD, Loguercio AD, Hanzen TA ym. Clinical e...»1 varten etsittiin PubMed/SCOPUS-tietokannasta prospektiivisia kliinisiä tutkimuksia pysyvien hampaiden I- ja II-luokan suoran menetelmän yhdistelmämuovi- ja lasi-ionomeeripaikoista. Haut tehtiin vuosilta 2000–2019. Analyysiin hyväksyttiin tutkimukset, joiden seuranta-aika oli vähintään 2 vuotta. Tutkimuksiin osallistujat olivat aikuisia, joilla oli matala kariesriski. Yhdistelmämuovipaikkojen tutkimuksista hyväksyttiin mukaan tulokset myös sellaisista tutkimuksista, joissa verrattiin suoria ja epäsuoria yhdistelmämuovipaikkoja toisiinsa, mutta tuloksista otettiin mukaan analyysiin vain suoran menetelmän paikat. Viimeisessä tarkastuksessa tuli olla vähintään 20 paikkaa jäljellä jokaisessa ryhmässä, ja tutkimuksista tuli käydä ilmi seuraavat asiat: paikan sauman värjäytyminen, sauman eheys, sekundaarikariesvaurio, värin säilyminen, materiaalin lohkeaminen ja materiaalin anatomisen muodon säilyminen. Tutkimuksista tuli myös käydä ilmi käytetyt materiaalit, kiilteen etsaus sekä kiilteen ja dentiinin sidostaminen. Analyysiin hyväksytyt materiaalit olivat yhdistelmämuovi, kompomeeri ja lasi-ionomeeri (mukaan lukien resiinivahvisteinen ja korkea viskositeettinen lasi-ionomeeri). Harhan riskeistä arvioitiin satunnaisjärjestyksen arpominen, ryhmiin jaon naamiointi, sokkoutus, epätäydelliset lopputulokset sekä selektiivinen tulosten julkaiseminen.
Alustavaan tarkasteluun otettiin 423 julkaisua, joista mukaan valikoitui kaksoiskappaleiden hylkäämisen ja tarkemman tarkastelun jälkeen 62 tutkimusta, joissa oli yhteensä 8171 paikkaa. 1 tutkimuksen harha arvioitiin vähäiseksi, 42 tutkimuksessa oli epäselvä harhan riski ja 19 tutkimuksessa oli korkea harhan riski. Lähes kaikki analyysiin mukaan otetuista tutkimuksista oli toteutettu yliopistoympäristöissä, ja paikkaukset olivat muutamien hammaslääkärien tekemiä. Yhdistelmämuovit jaettiin vertailuissa ryhmiin mikrohybridi, hybridi, nanohybridi, bulkkimuovi sekä lisäksi oli lasi-ionomeeri- ja kompomeeriryhmät.
Ensisijaisena tulosmuuttujana oli paikkojen selviytyminen (survival). 4 vuoden seurannassa yhdistelmämuovien selviytyminen oli 95–97 % (ei merkitseviä eroja hybridien, mikrohybridien, nanohybridien tai bulkkimuovien väillä). 10 vuoden seurannassa yhdistelmämuovien selviytyminen oli 85–90 % (ei merkitseviä eroja eri muovimateriaalien väillä). Yhdistelmämuovien vuosittainen paikkojen menetysaste (AFR) oli 2 %.
Toissijaisena tulosmuuttujana oli paikan uusimissyy, josta 70 % johtui paikan lohkeamisesta tai kulumisesta. Sekundaarikaries oli uusimissyy 20 %:ssa. Yhdistelmämuovipaikoista 10 %:ssa uusimissyy oli paikan irtoaminen, epätyydyttävä värin yhteensopivuus, epätyydyttävät saumat, endodonttinen hoito tai kuspin lohkeaminen. Eri yhdistelmämuovityyppien välillä ei löydetty eroja kestävyydessä, värin pysyvyydessä, pinnan koostumuksessa ja lohkeamistaipumuksessa.
Systemaattista katsausta ja meta-analyysiä «Veloso SRM, Lemos CAA, de Moraes SLD ym. Clinical ...»2 varten etsittiin tietokannoista PubMed/MEDLINE, Embase, The Cochrane Library ja Web of Science satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset (RCT) väli- ja poskihampaiden I- ja II-luokan paikkauksista, joissa verrattiin bulkkimuovia perinteiseen yhdistelmämuoviin. Haku ulottui tammikuuhun 2018. Katsaukseen hyväksyttiin tutkimukset, joiden seuranta-aika oli vähintään 1 vuosi. Tutkimuksista tuli käydä ilmi paikkauksen epäonnistuminen modifioitua USPHS-kriteeristöä käyttäen: anatominen muoto, saumavuoto ja värjääntyminen, pinnan karheus, väri, sekundaarikaries, paikan irtoaminen, lohkeaminen ja postoperatiivinen arkuus.
Muovit jaoteltiin perinteisiin yhdistelmämuoveihin, juokseviin bulkkimuoveihin ja jäykkiin bulkkimuoveihin. Perinteisellä yhdistelmämuovilla, pienerätekniikalla ilman juoksevaa alusmuovia tehtyjä paikkoja (kontrollit, 421 paikkaa) verrattiin joko juoksevan (217 paikkaa) tai jäykän bulkkimuovin (303 paikkaa) avulla tehtyihin paikkoihin (interventioryhmät). Juokseva bulkkimuovi peitettiin 2 mm:n kerroksella tavanomaista paikkausmuovia, mutta jäykkää bulkkimuovia käytettäessä peittämistä tavanomaisella yhdistelmämuovilla ei tehty.
Alustavaan tarkasteluun otettiin 522 julkaisua, joista mukaan valikoitui kaksoiskappaleiden hylkäämisen ja tarkemman tarkastelun jälkeen 10 tutkimusta, joissa oli yhteensä 941 arvioitua paikkaa. Harhan riski arvioitiin kokonaisuutena epäselväksi. 6 tutkimusta ei ilmoittanut satunnaistamisen toteutusta, yksikään tutkimuksista ei kertonut ryhmiin jaon naamiointia, 4 tutkimusta ei kertonut sokkouttamisesta ja 4 tutkimuksessa oli epäselvä osallistujakato. Tulosten valikoivaan raportointiin liittyvä harhan riski oli kaikissa pieni. Keskimääräinen paikkausten seuranta-aika oli 33,6 kuukautta (12–72 kuukautta).
Tutkimuksista 9 oli tehty puolitetun suun asetelmalla ja 1 oli paralleelitutkimus. Puolessa tutkimuksista oli pysyvissä hampaissa vain II-luokan paikkoja. Tutkimuksiin osallistujat olivat aikuisia yhtä tutkimusta lukuun ottamatta, jossa tutkittavat olivat 7–16-vuotiaita ja kaikki paikat olivat I-luokan kokoisia.
Ensisijaisena tulosmuuttujana oli paikkojen epäonnistuminen: 941 arvioidusta paikasta 43 arvioitiin epäonnistuneiksi: 5,57 % (29/520) bulkkimuoviryhmässä ja 3,32 % (14/421) perinteinen muovi -ryhmässä. Epäonnistumisissa ei ollut merkittävää eroa perinteisten yhdistelmämuovien ja juoksevan/ eristebulkkimuovien (p = 0,31; RR 1,49; 95 % luottamusväli 0,69–3,25) tai jäykkien bulkkimuovien (p = 0,12; RR 1,89; 95 % luottamusväli 0,84–4,24) välillä.
Toissijaisena tulosmuuttujana oli paikan epäonnistumisen syy: sekundaarikaries (23 %, n = 2 perinteinen muovi, n = 8 bulkkimuovi), hampaan ja muovin lohkeaminen (19 %, n = 8, molemmissa 4), post-operatiivinen arkuus (9 %, n = 4 bulkkimuovi), anatominen muoto ja marginaalinen saumavuoto (9 %, n = 4, molemmissa 2), hampaan lohkeamiseen liittyvä karies (5 %, n = 2 molemmissa 1) tai paikan irtoaminen (2 %, n = 1 bulkkimuovi).
Systemaattista katsausta ja meta-analyysiä «Maran BM, de Geus JL, Gutiérrez MF ym. Nanofilled/...»3 varten tehtiin hakuja väli- ja poskihampaiden nano-, nanohybridi- ja hybridimuovipaikkojen värin yhteensopivuudesta sekä pinnan laadusta ja paikkojen kokonaiskestävyydestä tietokannoista PubMed, Scopus, Web of Science, LILACS, BBO, Cochrane Library, SIGLE ja IADR:n abstrakteista (2001–2019), julkaisemattomista ja meneillään olevista tutkimusrekistereistä, opinnäytetöistä ja väitöskirjoista ilman julkaisuvuosi- tai kielirajoitteita. Mukaan kelpuutettiin pysyvien takahampaiden paralleelit ja puolitetun suun satunnaistetut kliiniset tutkimukset (RCT), jossa vertailtiin nano- tai nanohybridimuovia hybridimuoviin I- ja II-luokan kaviteeteissa. Paikkojen arviointiin käytettiin USPHS-kriteereitä: pinnan laatu, värin yhteensopivuus, anatominen muoto/lohkeama, saumavuoto ja -värjääntyminen, sekundaarikaries, paikan irtoaminen ja postoperatiivinen arkuus. FDI-kriteeristöllä luokitus jaettiin kliinisesti: hyvä, erittäin hyvä, riittävän hyvä vs. epätyydyttävä, mutta korjattavissa sekä heikko. Kauppanimikkeet luokiteltiin nano-, nanohybridi- tai hybridimuoveihin.
Alustavaan tarkasteluun saatiin tietokantahauilla 5 213 tutkimusartikkelia, joista kokotekstejä tarkistettiin lopulta 28 kpl. Kaksoisjulkaisujen poiston jälkeen 19 tutkimusta täyttivät sisäänottokriteerit. Harhan riski arvioitiin epäselväksi lähes kaikissa tutkimuksissa, koska ryhmiin jaon naamiointia ei ilmoitettu tai koska operaattorin ja/tai potilaan sokkouttamista ei ollut tehty. Suurimmassa osassa paikkojen arvioija oli kuitenkin sokkoutettu. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ollut matalaa harhan riskiä ja 4 tutkimuksessa oli korkea harhan riski. Potilaita oli yhteensä 1 173. Potilaiden ikä vaihteli välillä 13–82 vuotta keski-iän ollessa 32,7 vuotta. Tutkimuksissa oli yhteensä 2 835 paikkaa.
Suurimmassa osassa tutkimuksia tehtiin useita paikkauksia samalle potilaalle ja vain 1 tutkimuksessa oli paralleeliasetelma. Tutkimuksiin osallistuneiden hammaslääkärien lukumäärä vaihteli välillä 1–7. I- ja II-luokan paikkauksia tutkittiin 7 tutkimuksessa, pelkästään I-luokkaa 7 tutkimuksessa ja pelkästään II-luokkaa 5 tutkimuksessa. Seuranta-ajat vaihtelivat 12 ja yli 72 kuukauden välillä.
Ensisijaisina tulosmuuttujina olivat pinnan laadun ja värin yhteensopivuus. Pinnan laadun osalta ei ollut merkittävää eroa nano- ja hybridimuovien välillä 24–31 kuukauden seurannassa (p = 0,71; RR -0,01; 95 % luottamusväli -0,04–0,03) ja 36–60 kuukauden seurannassa (p = 0,41; RR -0,02; 95 % luottamusväli -0,08–0,03). Pinnan laadussa oli triviaalia heterogeenisyyttä vaihdellen 27 %:sta 81 %:iin. Värin yhteensopivuuden osalta ei ollut merkittävää eroa nano- ja hybridimuovien välillä 24–31 kuukauden seurannassa (p = 0,19; RR -0,03; 95 % luottamusväli -0,09–0,02) ja 36–60 kuukauden seurannassa (p = 0,18; RR -0,04; 95 % luottamusväli -0,09–0,02). Värin yhteensopivuudessa oli ei-sattumasta johtuvaa heterogeenisyyttä 0 %:sta 100 %:iin. Pinnan laadun osalta riskisuhteet nanohybridien ja hybridimuovien välillä vaihtelivat: 12–18 kuukauden seuranta -3 % (-10 % – 3 %) ja > 72 kuukautta 0 % (-3 % – 3 %).
Toissijaisina tulosmuuttujina olivat anatominen muoto/lohkeama, saumavuoto ja värjääntyminen, sekundaarikaries, paikan irtoaminen ja postoperatiivinen arkuus, joiden osalta ei myöskään havaittu merkittäviä eroja eri muovityyppien välillä.
Meta-analyysiä «Beck F, Lettner S, Graf A ym. Survival of direct r...»4 varten haettiin prospektiivisia kliinisiä tutkimuksia PubMedistä, MEDLINEsta ja käsin pysyvien takahampaiden suoran menetelmän yhdistelmämuovipaikkauksista vuosilta 2003–2015. Lisäksi otettiin mukaan Brunthalerin «Brunthaler A, König F, Lucas T ym. Longevity of di...»5 vastaavan katsauksen artikkelit vuosilta 1996–2002.
Tutkimuksista kerättiin tiedot seuranta-ajasta, yhdistelmämuovityypistä (tuotemerkki), potilaiden lukumäärästä ja iästä, hammaslääkäristä, paikkaus- ja kosteudeneritystekniikasta, epäonnistuneiden paikkojen lukumäärästä, sidostusmenetelmästä, lainerista, kaviteetin koosta ja muovin täpättävyydestä sekä paikkojen epäonnistumisen pääsyistä. Poissulkukriteereitä olivat retrospektiiviset tutkimukset, V-luokan kaviteetit, tunnelipreparoinnit tai jos epäonnistumisastetta ei ollut eritelty.
Tutkimuksia saatiin yhteensä 88 kpl (69 tutkimusta tässä haussa vuosilta 2003–2015 ja 19 tutkimusta vuosilta 1996–2002). Tutkimukset jaettiin lisäksi lyhytaikaisiin (seuranta-aika alle 5 vuotta), yhteensä 58 tutkimusta ja pitkäaikaisiin (seuranta-aika yli 5 vuotta), yhteensä 30 tutkimusta.
Tutkimuksista 66 % kesti korkeintaan 4 vuotta: seuranta-ajat vaihtelivat 1–17 vuoden välillä. Yli 5 vuotta kestäneitä tutkimuksia oli 30 ja yli 10 vuotta kestäneitä 11. Potilaita oli yhteensä 3405, ja heille tehtiin 7 765 kpl I- ja II-luokan yhdistelmämuovipaikkoja takahampaisiin. Potilaiden keski-iät vaihtelivat 13,4–57,1 vuoden välillä. Takahammaspaikkojen epäonnistuminen vaihteli tutkimuksittain 0–31 % riippumatta tuotemerkistä. Analyyseissä käytettiin Wilcoxon- ja Kruskal–Wallis-testejä sekä Spearmanin korrelaatiokertoimia ja lisäksi laskettiin vuosittainen paikkojen menetysaste (AFR).
Ensisijainen tulosmuuttuja oli vuosittainen paikkojen menetysaste (AFR). 1–4 vuotta kestäneissä tutkimuksissa AFR oli 1,46 % (STD ±1,74 %). Yli 5 vuotta kestäneissä tutkimuksissa AFR oli 1,97 % (STD ± 1,53 %). Yhdistelmämuovityyppien välillä ei ollut merkittäviä eroja vuosittaisessa paikkojen menetysasteessa.
Toissijaisena tulosmuuttujana oli paikan epäonnistumisen syy: 1–4 vuoden seuranta-aikana tavallisin epäonnistumisen syy oli lohkeama tai saumavuoto ja sekundaarikaries. Yli 5 vuotta kestäneissä seurannoissa yleisin syy epäonnistumiseen oli sekundaarikaries ja lohkeamat.
Yleiskommentti: Tulosten perusteella on järkevää olettaa, että muovimateriaalien erilaisilla filleriyhdistelmillä ei ole kliinistä merkitystä paikan värin pysyvyyteen, pinnan laatuun tai selviytymiseen.