Azadeh ym. «Azadeh SM, Kazemi-Zahrani H, Besharat MA. Effectiv...»1 satunnaistivat 30 sosiaalisten tilanteiden pelkoa sairastavaa 170 lukio-opiskelijan joukosta seulottua 15–16-vuotiasta (keski-ikä 15,43, keskipoikkeama 0,78) tyttöä Iranissa 10 viikon ajaksi joko hyväksymis-omistautumisterapiaan (ACT) (n = 15) tai odottamaan hoitoa (n = 15). ACT sisälsi 10 viikoittaista 90 minuutin kestoista tapaamista.
Sosiaalisten tilanteiden pelon diagnoosi tehtiin kliinisessä haastattelussa DSM-5-kriteerein. Pelkoja ja välttämiskäyttäytymistä arvioitiin SASA-oirekyselyllä (Social Anxiety Scale for Adolescents) ja ihmissuhdeongelmia IIP-60-arviointiasteikolla (Inventory of Interpersonal Problems) sekä psykologista joustavuutta AAQ-II-kyselyllä (Acceptance and Action Questionnaire – II).
Monimuuttuja-analyysissa ihmissuhdeongelmat (IIP-60-asteikolla) vähenivät ACT-ryhmässä hoitoa odottavia enemmän (P < 0/0001, F = 68,76, efektikoko 0,99). Psykologinen joustavuus (AAQ-II-kyselyllä) lisääntyi ACT-ryhmässä hoitoa odottavia enemmän (P < 0/0001, F = 39,71, efektikoko 0,99).
Tutkijat päättelivät tutkimuksen osoittavan alustavasti hyväksymis-omistautumisterapian tehokkuutta nuorten sosiaalisten tilanteiden pelon hoidossa.