Leichsenring ja kumppanit vertasivat RCT:ssä «Leichsenring F, Salzer S, Jaeger U ym. Short-term ...»1 psykodynaamista lyhytpsykoterapiaa (PDT) ja CBT:tä yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa. Diagnoosi varmistettiin SCID-I- ja SCID-II-haastatteluilla DSM-IV-vastaavaksi ja lisäksi primaaridiagnostiikkaan käytettiin ADIS-R-asteikkoa (Anxiety Disorders Interview Schedule – Revised). Hoidot toteutettiin kertaviikkoisina, manualisoidusti ja korkeintaan 30 istunnon mittaisina. Päätulosmuuttujana oli Hamiltonin ahdistuneisuusasteikko, ja arviointi tehtiin hoidon päättyessä ja 6 kuukauden kuluttua hoidon päättymisestä.
Psykodynaamista psykoterapiaa saaneiden potilaiden (n = 28) Hamiltonin ahdistuneisuuspisteet olivat hoidon alkaessa 25,00 (SD = 4,18), hoidon päättyessa 14,29 (SD = 6,43) ja 6 kuukauden seurannassa 14,89 (SD = 7,1). Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian ryhmässä (n = 29) vastaavat luvut olivat hoidon alkaessa 25,90 (SD = 5,83), hoidon päättyessa 12,76 (SD = 6,65) ja 6 kuukauden seurannassa 12,52 (SD = 6,36). Efektikoko hoidon päättyessä oli PDT-ryhmällä (Cohenin d) 2,14 ja 6 kuukauden seurannassa 2,02. Vastaavat efektikoot olivat CBT-ryhmässä 2,62 ja 2,67. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei hoitojen välillä todettu. Tutkimuksessa esitetyt lopulliset efektikoot laskettiin pre-post-efektikokoina jaettuna lähtötilanteen kokonaiskeskihajonnalla (pooled standard deviation).
Sama tutkimusryhmä kuin tutkimuksessa «Leichsenring F, Salzer S, Jaeger U ym. Short-term ...»1 julkaisi samasta aineistosta 12 kuukauden seurannan tulokset «Salzer S, Winkelbach C, Leweke F ym. Long-term eff...»2. Psykodynaamista psykoterapiaa saaneiden potilaiden (12 kuukauden seurannan n = 17) Hamiltonin ahdistuneisuuspisteet olivat 12 kuukauden seurannassa 13,96 (SD = 7,44). Kognitiivis-behavioraalisen psykoterapian ryhmässä (12 kuukauden seurannan n = 21) vastaavat luvut olivat 12 kuukauden seurannassa 12,34 (SD = 7,53). Efektikoko 12 kuukauden seurannan ja ennen hoitoa ahdistuneisuuspisteiden välillä oli psykodynaamisen psykoterapian ryhmässä 2,20 ja CBT-ryhmässä 2,70, ryhmien välinen efektikoko oli 0,50 (Cohenin d).
Tutkijat totesivat, että sekä PDT:n että CBT:n teho säilyi 1 vuoden seurannassa, eikä päätulosmuuttujassa ollut eroa ryhmien välillä. Alkuperäisessä tutkimuksessa mukana olleista 2 potilasta CBT-ryhmästä (muutto toiselle paikkakunnalle) ja 6 psykodynaamisen psykoterapian ryhmästä (2 muutti toiselle paikkakunnalle, 1 sairastui somaattiseen sairauteen ja 3 aloitti antidepressiivisen lääkityksen) jäi pois tästä seurannasta.
Durhamin ryhmän RCT:ssä «Durham RC, Murphy T, Allan T ym. Cognitive therapy...»3 satunnaistettiin 110 yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöpotilasta (DSM-III-R-kriteerit ja ADIS-R-diagnostiikassa) analyyttisen psykoterapian, CBT:n ja oireidenhallintaharjoittelun ryhmiin (management training). 80 %:lla potilaista oli myös joku muu akselin 1 -häiriö komorbidina. Keskeyttäneitä oli analyyttisen psykoterapian ryhmässä 24 %, CBT-ryhmässä 10 % ja oireidenhallintaryhmässä 27 %. 80 potilasta kävi hoitojakson loppuun ja oli mukana vertailussa ja 6 kuukauden seurannassa.
Hamiltonin ahdistuneisuusasteikon pistemäärät olivat analyyttisen psykoterapian ryhmässä (n = 29) hoidon alussa 34,3 (SD = 5,25) ja päättyessä 20,4 (SD = 9,5). CBT-ryhmän vastaavat luvut olivat alussa 35,6 (5,8) ja lopussa 14,1 (8,3). Tutkimuksessa todettiin, että analyyttinen psykoterapia on tehokasta yleistyneen ahdistuneisuushäiriön hoidossa, mutta CBI oli tilastollisesti merkitsevästi tehokkaampaa sekä päätulosmuuttujien että sekundaaristen muuttujien vertailussa ja seurannassa. Keskeyttäneiden määrissä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Hoitokäyntien määrät vaihtelivat aineistossa ja frekvenssi oli tiheimmilläänkin harvajaksoinen (keskimäärin vähemmän kuin kertaviikkoinen).
Kommentti:
Suomen oloissa näin harvajaksoista hoitoa ei yleensä pidetä psykoterapiana, vaan kannattelevina hoitosuhteina tai psykoedukaationa. Hoitokäyntien määrä oli tiiviin hoidon ryhmissä CBT:ssa 14,5 ja analyyttisen psykoterapian ryhmässä 16,2 puolen vuoden aikana. Harvajaksoisessa hoidossa vastaavat luvut olivat 8,9 ja 8,1. Lisäksi tutkimuksen laatua heikentää runsas komorbiditeetti.