Takaisin

Kouluikäisten kielihäiriöisten lasten puheterapia

Näytönastekatsaukset
Leena Ervast
24.1.2019

Näytön aste: B

5–14-vuotiaiden SLI-lasten kielellisestä kuntoutuksesta yhteistyössä päiväkodin ja koulun kanssa on ilmeisesti hyötyä muun muassa sanaston, käsitteistön ja lukivalmiuksien oppimisessa.

Systemoidulla katsauksella «Cirrin FM, Gillam RB. Language intervention practi...»1haluttiin selvittää, onko viimeisten 20 vuoden ajalta riittävän korkeatasoisia tutkimuksia koskien puheterapian hyötyä kouluikäisillä kielihäiriöisillä lapsilla. Katsaukseen pyrittiin hakemaan satunnaistettuja kliinisiä tutkimuksia, satunnaistamattomia vertailututkimuksia ja multiple-baseline single-subject design -tutkimuksia. Tarkastelun alle otettiin vaikuttavuustutkimuksia, jotka kohdentuivat tutkimaan mahdollista kuntoutuksen syy-seuraussuhdetta ideaalisessa laboratorioympäristössä. Toisaalta mukaan otettiin myös tutkimuksia, joissa kuntoutuksen vaikutusta haluttiin tarkastella tyypillisessä kliinisessä ympäristössä. Tutkimusten valintakriteerinä oli se, että ne olivat arvioituja tutkimuksia vuodesta 1985 alkaen. Tutkimukset koskivat kielellisen kehityksen ongelmista kärsiviä kouluikäisiä (5–14-vuotiaita) lapsia poissulkien muut laaja-alaiset kehitykselliset ongelmat ja autismin. Kaikkiaan artikkeleita löytyi 593, joista tarkemman analysoinnin jälkeen 21 artikkelia vastasi hakukriteereitä.

Katsauksen tekijät laskivat voima-analyysin (effect size) niille tutkimuksille, joista oli riittävästi aineistoa käytettävissä. Artikkelit jaoteltiin intervention sisällön mukaan 5 ryhmään: 1) syntaksi/morfologia-tutkimukset (3 kpl), 2) semantiikka/sanasto-tutkimukset (6 kpl), 3) fonologinen tietoisuus/metalingvistiset tutkimukset (5 kpl), 4) kielellinen prosessointi (4 kpl) ja 5) pragmatiikka/keskustelu-tutkimukset (2 kpl).

Syntaksin ja morfologian kuntouttamista koskevat tutkimukset olivat laadultaan kontrolloituja, satunnaistamattomia tutkimuksia, eikä näistä 3 tutkimuksista voitu vetää vakuuttavaa yhteenvetoa kuntoutuksen sisällön suositukseksi.

Semantiikan, sanaston, käsitteiden ja sananlöytämisen kuntouttamista koskevat tutkimukset olivat kontrolloituja, satunnaistamattomia tutkimuksia. Tulokset osoittivat, että yhteistyö opettajan kanssa sanaston opettamisessa ja hidastettu esitystapa voivat auttaa sanavaraston kasvua. Vuorovaikutuksellinen lukemistekniikka voi auttaa kohentamaan reseptiivistä ja ekspressiivistä sanastoa. Sananlöytämisen harjoittelussa ei löytynyt selkeää eroa semanttisen laajentamisen, semanttisen mieleen palauttamisen tai fonologispohjaisten harjoitusten välillä.

Fonologisen tietoisuuden ja metalingvistiikan tutkimukset tässä katsauksessa olivat 2. tason satunnaistamattomia kokeellisia vertailu- ja kontrolliryhmä- tai kohorttitutkimuksia. Yhteenvetona tutkimuksista voitiin todeta, että fonologisen tietoisuuden interventiot, jotka sisälsivät riimittelyä, äänteen tunnistusta, foneemin segmentointia, foneemien manipulointia ja kirjain-äänneyhteyden harjoittelua, tuottivat kuntoutusvaikutusta. 1 tutkimus osoitti, että samanlaista vaikutusta voidaan saavuttaa luokassa tapahtuvalla opettajan kanssa tehtävällä yhteistyöllä.

Kielellistä prosessointia (äänteiden, tavujen, sanojen ja lauseiden havaitseminen, erottelu ja muistaminen) koskevista tutkimuksista 2 oli RCT-tutkimuksia, 2 tutkimus oli 2. tason satunnaistamattomia kontrolliryhmätutkimuksia ja 1 tutkimus multiple-baseline single-subject design -tutkimus. Kaikissa näissä 5 tutkimuksessa arvioitiin kielellisen tai auditiivisen prosessoinnin suoritusta kuntoutuksen jälkeen lasten pelattua Fast For Word peliä (FFW-L). Näiden tutkimusten perusteella voitiin todeta, ettei FFW-L-pelin pelaaminen tuottanut erityistä hyötyä verrattuna muihin tietokonepohjaisiin harjoituspeleihin. Näyttää siltä, ettei FFW-L-pelin käyttö olisi välttämätöntä tai riittävää saamaan aikaan kliinisesti merkittävää muutosta kielellisen prosessoinnin tai ekspressiivisissä ja reseptiivisissä kielellisissä taidoissa.

Pragmatiikan ja keskustelun 2 tutkimusta olivat multiple-baseline single-subject design- tyyppisiä tutkimuksia. Näiden 2 tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että suorien keskusteluaiheiden käyttö keskustelun aloittamiseksi ja opastetut ryhmään saapumisen käyttäytymistavat voisivat olla hyödyllisiä lapsilla, joilla on sosiaalisen kommunikoinnin ongelmia. Kaikkiaan tutkimuksista 11 rajoittui esikouluun ja alaluokkalaisten kuntoutukseen, yksikään ei kohdentunut lukioikäisiin. Kouluikäisten kielihäiriöisten kuntoutuksesta ei ole riittävästi tutkimuksia.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä
  • Kommentti: Kuten katsauksen kirjoittajatkin totesivat, aiheesta on hyvin vähän tutkimuksia. Näiden vähäisten tutkimusten perusteella on vaikea antaa suosituksia puheterapeuttisen kuntoutuksen menetelmistä tai vetää johtopäätöksiä kuntoutuksen hyödyistä laajemmin.

Kirjallisuutta

  1. Cirrin FM, Gillam RB. Language intervention practices for school-age children with spoken language disorders: a systematic review. Lang Speech Hear Serv Sch 2008;39:S110-37 «PMID: 18162642»PubMed