Cochrane-tutkimuksessa «Jagannath VA, Filippini G, Di Pietrantonj C, ym. V...»1 koottiin satunnaistettujen kontrolloitujen tutkimuksien tulokset lokakuuhun 2017 mennessä julkaistuista tutkimuksista, joissa tutkittiin D-vitamiinin ja MS-taudin aktiivisuuden yhteyttä. Tutkimukseen otettiin mukaan satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia ja kokeenomaisia tutkimuksia, joissa verrattiin D-vitamiinia lumeeseen, rutiinihoitoon tai MS-potilaisiin, joilla D-vitamiinin määrä oli pieni. Tutkimustuloksissa arvioitiin hoidon vaikutusta toimintakykyyn (EDSS), magneettilöydöksiin, elämänlaatumittareihin ja pahenemisvaiheiden määrään. Lisäksi arvioitiin hoidon haittavaikutukset ja vakavat haittavaikutukset.
Tutkimuksessa oli mukana 12 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, yhteensä 933 osallistujaa, joista noin puolet oli D-vitamiiniryhmässä ja noin puolet verrokkiryhmässä. Tutkimuksien perusteella ei todettu eroa pahenemisvaiheiden määrässä, EDSS:n progressiossa eikä MRI:ssä näkyvissä gadoliniumtehosteisissa leesioissa 52 seurantaviikon aikana. Hoitoryhmässä ei tullut esille haittavaikutuksia eikä vakavia haittavaikutuksia. Elämänlaatua ja uupumusta mittaavilla mittareilla tulokset vaihtelivat hyödyllisistä vaikutuksista löydöksiin, joissa eroa ei havaittu.
Näiden Cochrane-analyysin tutkimuksien mukaan D-vitamiinin käytön hyödystä edellä oleviin muuttujiin ei saatu näyttöä. Vaikutus elämänlaatuun ja uupumukseen jäi epäselväksi. D-vitamiinin käyttö vaikuttaa turvalliselta.
SOLAR-tutkimuksessa «Smolders J, Hupperts RM, Vieth R. High dose cholec...»2, «Hupperts R, Smolders J, Vieth R, ym. Randomized tr...»3 selvitettiin D3-vitamiinin vaikutusta lisälääkkeenä beetainterferoni 1a:ta saavilla MS-potilailla. Tutkimus oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja lumekontrolloitu eurooppalainen monikeskustutkimus, joka toteutettiin vuosina 2011–2015. Potilaat, joilla oli aaltomainen MS-tauti ja joiden D-vitamiinipitoisuus oli alle 150 nmol/l, satunnaistettiin saamaan 14 007 IU (350 µg) D3-vitamiinia tai lumevalmistetta 48 viikon ajan. Ensisijainen päätetapahtuma oli NEDA-3, joka tarkoittaa, ettei esiinny pahenemisvaiheilla, EDSS:n etenemisellä ja uusien kombinoitujen leesioiden määrällä (CUA, combined unique active lesions) mitattavia pahenemisvaiheita. Toissijaisia päätetapahtumia olivat vuotuinen pahenemisvaiheiden määrä (ARR), niiden potilaiden osuus, joilla ei tapahtunut toimintakyvyn heikkenemistä EDSS-pisteillä mitattuna ja uusien CUA-leesioiden määrä.
Tutkimuksessa satunnaistettiin 229 potilasta saamaan D3-vitamiinia tai lumetta. Ryhmien välillä ei ollut eroa NEDA-3:ssa 48 viikon kohdalla (37,2 vs. 35,3 %; p = 0,912). Merkitsevää eroa ryhmien välillä ei syntynyt myöskään vuotuisessa relapsiriskissä (0,28 vs. 0,41; p = 0,165) tai niiden potilaiden osuudessa, joilla EDSS-luku ei edennyt (71,7 vs. 75,0 %; p = 0,566). Viikon 48 kohdalla D3-vitamiiniryhmässä todettiin kuitenkin 32 % vähemmän uusia CUA-leesioita kuin lumeryhmässä (p = 0,005). 18–30-vuotiaista D-vitamiiniryhmän potilaista merkitsevästi suuremmalla osalla ei ollut uusia T1-hypointensiivisiä leesioita lumeryhmän potilaisiin verrattuna (85,7 vs. 46,8 %; p = 0,006).
CHOLINE-tutkimuksessa «Camu W, Lehert P, Pierrot-Deseilligny C, ym. Chole...»4 arvioitiin 2 kertaa kuukaudessa annosteltavan 100 000 IU D3-vitamiinilisän hyötyä lisälääkkeenä aaltomaista MS-tautia sairastavilla potilailla, jotka käyttivät beetainterferoni 1a:ta. Tutkimus oli ranskalainen monikeskustutkimus, ja se tehtiin vuosina 2009–2015. Tutkimuksen kesto oli 96 viikkoa. Tutkimus oli satunnaistettu, kaksoissokkoutettu, lumekontrolloitu monikeskustutkimus.
Tutkimukseen otettiin aaltomaista MS-tautia sairastavia potilaita, joiden seerumin D-vitamiinipitoisuus oli alle 75 nmol/l. Tutkimuksen 129 potilaasta 63 satunnaistettiin D-vitamiini- ja 66 lumeryhmään. Tutkimuksen keskeytti 18 potilasta D-vitamiini- ja 22 lumeryhmästä. Tutkimuksen päättäneissä potilaissa (n = 45 kummassakin ryhmässä) D-vitamiinia saaneilla potilailla uusien ja kasvavien T1- ja T2-painotteisten MRI-leesioiden määrä oli merkitsevästi pienempi kuin lumeryhmässä(RR = 0,22; 95 % luottamusväli 0,10–0,49; p < 0,001 ja 0,23; 95 % luottamusväli 0,09–0,57; p < 0,001). Haittavaikutusten määrässä ei ollut eroa ryhmien välillä: 11 potilasta D-vitamiiniryhmästä ja 10 potilasta lumeryhmästä raportoi haittavaikutuksista.
D-vitamiinin vaikutusta EDSS:n etenemiseen tutkittiin 10 vuoden seurantatutkimuksessa «Wesnes K, Myhr KM, Riise T, ym. Low vitamin D, but...»5, jossa D-vitamiinipitoisuus oli tutkittu 88:lta RRMS-tautia sairastavalta potilaalta vuoden 2004–2008 välisenä aikana. Samassa tutkimuksessa tutkittiin myös kotiinipitoisuuden ja BMI:n kehityksen vaikutusta toimintakykyyn. 80 potilaalta näistä tutkittiin uudelleen vuonna 2017 D-vitamiinipitoisuus, EDSS, BMI ja kotiinipitoisuus. Suurempi vuodenaikaan sovitettu D-vitamiinipitoisuus assosioitui vähäisempään EDSS-progressioon. Muihin muuttujiin D-vitamiinipitoisuudella ei ollut vaikutusta.