Suonikohjut (alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta)

Käyvän hoidon potilasversiot
20.4.2010
Kirsi Tarnanen ja Mikko Tuuliranta

Käypä hoito -suositus «Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta»1

  • Potilasversio tulostettavassa muodossa (pdf) «»1

Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta on yleinen, krooninen ja useimmiten etenevä sairaus, jonka syy on tuntematon. Yleisintä on pintalaskimoiden vajaatoiminta, jonka tavallisin näkyvä merkki on suonikohjut, mutta niitä ei esiinny kaikilla. Joskus kyseessä on syvien laskimoiden vika, joka on useimmiten seuraus sairastetusta syvästä laskimotukoksesta. Joissakin tapauksissa hoidoksi riittää hoitosukka, mutta vakavammat tapaukset vaativat myös muita hoitoja, kuten laskimonsisäisiä tai kirurgisia hoitoja.

Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta johtaa laskimopaineen kohoamiseen ja ihonalaisiin laskimolaajentumiin eli suonikohjuihin. Se saattaa joskus johtaa jopa säärihaavan syntyyn.

Pintalaskimoiden vajaatoimintaa esiintyy länsimaissa jopa kolmasosalla väestöstä. Lieviä paikallisia muutoksia saattaa olla jopa kahdeksalla ihmisellä kymmenestä. Naisilla vaiva on yleisempi kuin miehillä. Laskimoperäinen säärihaava on länsimaissa noin yhdellä kahdestasadasta.

Riskitekijät

Laskimoiden vajaatoiminnan riskitekijöitä ovat ikääntyminen, aiemmat synnytykset, naissukupuoli ja sukurasite, mutta myös lihavuus saattaa olla yksi riskitekijöistä. Sen sijaan seisomatyöllä, sosiaaliryhmällä, tupakoinnilla, alkoholinkäytöllä ja ummetuksella ei näyttäisi olevan yhteyttä laskimoiden vajaatoimintaan.

Ongelmana epämääräiset oireet

Alaraajan laskimoiden vajaatoimintaan ei välttämättä liity mitään oireita, eikä kaikilla esiinny edes suonikohjuja. Usein potilas hakeutuu lääkäriin erilaisten epämääräisten alaraajaoireiden vuoksi: oireet voivat vaihdella särystä, jomotuksesta, pinkeyden tunteesta, turvotuksesta ja kutiavasta ihottumasta jopa säärihaavaan saakka. Monet epämääräiset ja laaja-alaiset oireet, kuten jalkojen pistely, puutuminen, paleleminen, väsyminen jne. eivät yleensä johdu alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnasta.

Tutkimukset

Aluksi lääkäri tutkii potilaan jalat: näkyykö seistessä kokonaan riisutussa jalassa pullottavia suonikohjuja tai turvotusta, onko ihomuutoksia tai mahdollisesti pinnallinen laskimotulehdus tai haava. Myös muut alaraajaoireita aiheuttavat taudit, kuten iskiasoireisto, nivelkipu sekä erilaiset jännetulehdukset ja limapussin tulehdukset (bursiitit) tulee sulkea pois.

Mikäli tarpeen, potilas lähetetään erikoislääkärille, ja jalat tutkitaan ultraäänitutkimuksen avulla. Ultraääni- eli kaikututkimus tehdään yleensä potilaan seistessä. Varjoainekuvausta käytetään enää harvoin.

Edellä mainittujen tutkimusten perusteella laskimosairaus luokitellaan eri vaikeus- (luokat C0–6) ja haitta-asteisiin (luokka 0–3).

Mitä ovat vuotava suonikohju, pinnallinen laskimotulehdus ja akuutti lipdematoskleroosi?

Kohju voi ruveta äkisti vuotamaan verta, jos sen päällä oleva iho rikkoutuu. Ensiapu on kohoasento ja jalan sidonta. Vuoto kuitenkin uusiutuu herkästi, kun siteet poistetaan, joten potilaan tulisi päästä lähipäivinä erikoislääkärin vastaanotolle, jotta akuutti tilanne voidaan hoitaa esimerkiksi kovetushoidolla.

Joskus suonikohjuihin liittyy myös pinnallinen laskimotulehdus eli flebiitti, joka aiheuttaa kipua, punoitusta ja turvotusta. Vaiva ei ole aivan viaton, sillä se saattaa aiheuttaa myös syvien laskimoiden tukosta. Epäilyttävissä tapauksissa potilas on lähetettävä eteenpäin kaikukuvausta varten.

Laskimo-oireet voivat myös lisääntyä muutamassa päivässä tilaan, josta käytetään nimitystä akuutti lipodermatoskleroosi. Tällöin sääri kipeytyy, turpoaa ja iho alkaa punoittaa. Sääressä saattaa olla myös ihomuutoksia. Tila saatetaan sekoittaa myös ruusuun, mutta potilaan tulehdusarvot eivät ole suurentuneet eikä potilaalla ole ruusulle tyypillisiä yleisoireita kuten kuumetta. Ensivaiheen hoidoksi riittää kohoasento, jonka jälkeen tarvitaan lääkinnällistä hoitosukkaa ja mahdollisesti lähete erikoissairaanhoitoon.

Hoitokeinoina lääkinnällinen hoitosukka, laskimonsisäiset hoidot tai leikkaus

Lääkinnällinen hoitosukka hankitaan omien mittojen mukaan

Kompressio eli puristushoito on alaraajan laskimoiden vajaatoiminnan hoidon perusväline, joten yleensä suonikohjuja ja niihin liittyvää selvää turvotusta hoidetaan lääkinnällisellä hoitosukalla. Puristushoito lievittää oireita ja ehkäisee kudosmuutosten syntyä.

Hoitava lääkäri antaa potilaalle suosituksen, josta tulee käydä ilmi sukan puristusluokka (1–4) ja pituus, joiden perusteella potilas voi hankkia itselleen oikeantyyppisen lääkinnällisen hoitosukan. Hoitosukkaa varten on jalasta otettava mitat valmistajan suosittelemista kohdista. Mittaus on tehtävä aamulla heti ylösnousun yhteydessä; turvonneesta jalasta mittoja ei saa ottaa. Useimmiten riittää polvipituinen tai juuri polven yläpuolelle ulottuva puolireisisukka.

Jos lääkinnällinen hoitosukka ei auta, täytyy miettiä myös muita hoitokeinoja.

Laskimonsisäiset hoidot

Nykyisin leikkauksen rinnalle on tullut ns. laskimonsisäisiä hoitoja, kuten kovetushoito eli skleroterapia, jossa ultraäänitutkimuksen avulla ruiskutetaan laskimoon nestemäistä tai vaahtomaista ainetta tai katetrihoito eli radiotaajuus- ja laserhoito, jotka voidaan tehdä poliklinikalla yleensä paikallispuudutuksessa.

Vaahtoruiskutushoidossa ei tarvita puudutusta. Vaahtohoidolla laajentunut ja vioittunut laskimo pyritään kutistamaan kiinni. Katetrihoidolla pyritään samaan lopputulokseen. Niissä suoni kutistetaan kuumentamalla, ruiskutushoidossa kemikaalin avulla. Nämä hoidot soveltuvat huonosti suurten ja laaja-alaisten suonikohjujen hoitoon ja hoitojaksoja voidaan tarvita useita. Sairasloman tarve on yleensä vähäinen, mutta joskus voi ilmetä pitkäaikaista ja kivuliasta käsiteltyjen suonten tulehdusreaktiota ja päällä olevan ihon tummumista.

Leikkaus

Leikkaustavasta päätetään tapauskohtaisesti, sillä ei ole olemassa kaikille soveltuvaa rutiinileikkausta. Nykyään lähes kaikille tehdään kaikukuvaus ennen leikkausta, ja sen avulla laaditaan ns. leikkauskartta. Moni potilas selviytyy leikkauksesta viikon tai kahden toipumislomalla.

Entä leikkauksen jälkeen?

Laskimoleikkauksen jälkeen potilas saa muun opastuksen ohella neuvot hoitosukan käytöstä, ja ainakin säärihaavasta kärsineet potilaat kutsutaan seurantakäynnille muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua. Puristushoito hyödyttää heitä seurantakäyntiin saakka. Jos raajan tilanne ei jatkotutkimuksissa ole riittävän hyvä tai myöhemmin huononee, sukkahoito jatkuu usein loppuelämän ajan. Komplisoitumattoman suonikohjutaudin vuoksi leikattua potilasta ei yleensä kutsuta jälkitarkastukseen.

Sitoutumalla hoitoon huolehdit samalla itsestäsi

  • Hoitosukka ehkäisee vaurioiden etenemistä. Usein sukan käytöllä voidaan välttää leikkaus.
  • Noudata tarkoin lääkärin antamia ohjeita siitä, miten ja milloin sukka puetaan jalkaan ja kuinka pitkään sitä kulloinkin käytetään. Hyvä yleisohje on pitää jalkaa koholla seinää vasten muutama minuutti ja vetää vasta sitten sukka jalkaan.
  • Kumihansikkaiden käyttö helpottaa sukan pukemista. Metallisesta jalkaanlaittotelineestä tai silkkisestä liukusukasta voi myös olla apua.
  • Jos jalkaan tulee kipua tai hoitosukkaa ei jostakin muusta syystä pysty pitämään ohjeen mukaisesti, on tärkeää ottaa heti yhteyttä lääkäriin, joka sukan on määrännyt.
  • Pinnallinen laskimotulehdus vaatii aina lääkärissä käynnin.
  • Hoitosukka on tarpeen uusia 2–3 kertaa vuodessa.

Käypä hoito -suosituksen Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta «Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta»1 yhteydestä (www.kaypahoito.fi) löytyy myös potilasohje hoitosukan käytöstä «Potilasohje hoitosukan käytöstä»1.

Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen, ja sen on tarkistanut kirurgian erikoislääkäri Mikko Tuuliranta Keski-Suomen keskussairaalasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.