Prochaskan ja DiClementen vaihe- ja prosessimallin soveltaminen ryhmäohjauksessa

Lisätietoa aiheesta
7.11.2006
Karin Iivonen
  • Tupakasta vieroitus on työläs prosessi sekä tupakoijille että vieroitustyötä tekeville henkilöille ja heikot vieroitustulokset aiheuttavat usein pettymystä kummallekin osapuolelle.
  • Prochaskan ja DiClementen vaihe- ja prosessimallissa «Prochaska JO, DiClemente CC. Stages and processes of self- change in smoking: towards an interactive model of change. J Cons Clin Psychol 1983;51:390-5»1 tupakasta vieroitus ymmärretään pitkäaikaisena, dynaamisena oppimisprosessina.
  • Vaihemalli ja motivoiva haastattelu ovat olleet suomalaisen päihdehuollon käytössä noin kymmenen vuotta ja niitä voidaan soveltaa myös tupakasta vieroitukseen.
  • Vaihemalli toimii parhaiten suuntaa antavana viitekehyksenä, jolloin eri vaiheissa ilmenevät tupakoijan asenteet ja toiminnot (muutosprosessit) ohjaavat motivoivan haastattelun kulkua ja muovaavat vieroitusohjauksen sisältöä.
    • Näin luodaan positiivinen viitekehys koko vieroitusprosessille ja samalla voidaan muokata vieroitusohjelma paremmin tupakoijien tarpeita vastaavaksi.
    • Mallin käyttö ei rajoita myöskään vaihtoehtoisten lähestymistapojen kokeilemista ja soveltamista tupakasta vieroituksessa.
  • Vaihemallin käyttö toteutuu huonosti ja jopa hankaloittaa vieroitusohjausta, jos sitä sovelletaan liian dogmaattisesti ja yritetään orjallisesti ”istuttaa” tupakoija tiettyyn vaiheeseen.
  • Jäljempänä yhteenveto ja kuvaus muutosvaiheista ja eri vaiheisiin liittyvistä käyttäytymisen muutosprosesseista.

Muutosvaiheet

  • Muutosvaiheet:
    • esiharkintavaihe (harkintaa edeltävä vaihe, precontemplation)
    • harkintavaihe (contemplation)
    • valmisteluvaihe (päätöksentekovaihe, preparation)
    • toimintavaihe (action)
    • ylläpitovaihe ( pysyvä tupakoimattomuus, maintenance)
  • Muutosvaiheisiin sisältyvät käyttäytymisen muutosprosessit luokitellaan kokemusperäisiin ja käyttäytymisperäisiin prosesseihin.

Eri vaiheisiin liittyvät muutosprosessit

Esiharkintavaihe (harkintaa edeltävä vaihe)

  • Esiharkintavaiheessa olevilla tupakoijilla esiintyy edellä mainittuja käyttäytymisen muutosprosesseja vähiten.
  • Tämä on vieroitusohjauksen kannalta haastavin vaihe, koska esiharkintavaiheessa olevat välttelevät usein tupakoinnin lopettamiseen suuntautuvaa informaatiota ja toimintoja. Tupakoinnin lopettamiskehotukset menevät tässä vaiheessa usein "kuuroille korville" ja asiakas saattaa kokea lopettamiskeskeisen intervention yksityisyyttään ja valinnan vapauttaan loukkaavana "terveysterrorismina".
  • Esiharkintavaiheessa olevan asiakkaan asenteita voidaan kuitenkin muokata motivoivan haastattelun keinoin tahdikkailla, vuorovaikutteisuutta ja asiakkaan omaa aktiivisuutta edistävillä kysymyksillä ja kommenteilla.
  • Asiakkaan motivoinnissa on tärkeää huomioida seuraavia seikkoja:
    • Lopettamismotivaatio ja riippuvuus kytkeytyvät usein yhteen.
    • Runsaasti tupakoivilla saattaa olla alhainen motivaatio, koska heiltä puuttuu luottamusta kykyihinsä lopettaa; vähän tupakoivilla voi olla alhainen motivaatio, koska he uskovat voivansa tulevaisuudessa lopettaa, jos vain haluavat.
    • Lopettamismotivaatio voi vaihdella huomattavasti ajoittain ja lähiympäristö vaikuttaa myös voimakkaasti motivaatioon.
    • Tupakoijan vastaukset esim. lääkärin vastaanotolla saattavat ilmentää ”lopettamishalukkuutta”, mutta hänen todellinen lopettamismotivaationsa on alhainen.

Harkintavaihe

  • Tässä vaiheessa olevat tupakoijat suhtautuvat myönteisesti tupakoinnin lopettamista käsittelevään informaatioon ja heidän itsetutkistelunsa alkaa myös herätä.
  • Tupakoinnin haittojen ja tupakoinnin lopettamisesta koituvien hyötyjen omakohtainen tiedostaminen sekä vahva lopettamismotivaatio ovat tärkeitä tekijöitä harkinta- ja valmisteluvaiheissa.

Valmistelu- ja toimintavaihe yhdistettyinä

  • Tupakoinnin lopettamisen valmistelu- ja toimintavaihe vaativat keskittymistä, lujaa päättäväisyyttä sekä luottamusta omiin kykyihin lopettaa tupakointi.
  • Tupakoijalle on tärkeää, että tupakoinnin lopettamisesta tulee hänelle hyvin suunniteltu ja toteutettu omaehtoinen tapahtuma. Itsensä palkitseminen sekä ympäristön ja läheisten antama tuki koetaan tässä vaiheessa myös tärkeinä.

Ylläpitovaihe (pysyvä tupakoimattomuus)

  • Tämä vaihe perustuu kaikille edellä mainituille käyttäytymisen muutosprosesseille.
  • Vaihtoehtoisen käyttäytymisen vahvistaminen ja ärsykekontrolli puolestaan vahvistavat asiakasta pysyvään tupakoimattomuuteen.
  • Tupakoimattomuuden jatkumisen kannalta on tärkeää ennakoida tilanteita, joissa tupakoinnin uudelleen aloittamisen vaara piilee, esimerkiksi yllättävät stressitilanteet, lomat tai juhlat.
  • Mitä pidemmälle tupakoimattomuus edistyy, sitä vähemmän tupakoijat käyttävät enää kaikkia muutosprosesseja.
  • Tupakoimattomana pysymisen vakiintuessa tupakasta tulee tupakoinnin lopettaneille yhtä vähämerkityksellinen kuin henkilöille, jotka eivät ole koskaan tupakoineet.
  • Tupakoinnin lopettaneiden on kuitenkin syytä muistaa, että vuosienkin tupakoimattomuus on monilla päättynyt jo yhden "testitupakan" polttamiseen.
  • Ei siis kannata testata itseään tupakan suhteen.

Kokemusperäiset muutokset

  • Tietoisuuden lisääntyminen–tupakoitsijan tietoisuus ja taito analysoida sekä hyödyntää informaatiota lisääntyy.
    • Esimerkki: tupakointi ärsyttää hengitysteitä ja lisää limaneritystä. Tupakoijan oma arvio kyseisen tiedon merkityksestä hänen itsensä suhteen saa hänet päättelemään, että lopettamalla tupakoinnin hän pääsee eroon hankalasta "tupakkayskästä".
  • Itsensä uudelleen arviointi–itsetutkistelu.
    • Esimerkki: tupakoija alkaa myöntää ja "ottaa todesta" tupakoinnin terveysvaarat.
  • Ympäristön uudelleen arviointi–tupakoija alkaa huomioida, miten hänen tupakointinsa vaikuttaa muihin hänen lähiympäristössään oleviin.
    • Esimerkki: passiivisen tupakoinnin haittojen tiedostaminen.
  • Sosiaalinen vapautuminen–sosiaalisten valintavaihtoehtojen lisääminen.
    • Esimerkki: vaatimukset savuttomista tiloista.
  • "Dramaattinen" apu.
    • Esimerkki: tupakoija päättää lopettaa tupakoinnin kuullessaan jonkun läheisen sairastuneen tai kuolleen keuhkosyöpään.

Käyttäytymisperäiset muutokset

  • Itsensä vapauttaminen–"tahdonvoima". Tupakoitsija tekee valintoja eri toimintavaihtoehtojen välillä.
    • Esimerkki: tupakoija päättää osallistua tupakasta vieroituskurssille.
  • Ärsykekontrolli–muutetaan tupakointia laukaisevia tekijöitä ja tilanteita ympäristössä.
    • Esimerkki: juuri tupakoinnin lopettanut hävittää tupakointivälineet ja välttää alkoholia.
  • Vaihtoehtoinen käyttäytyminen–tupakoija valitsee tupakoinnin sijaan vaihtoehtoisen ratkaisun; lähtee kävelylle, juo lasillisen vettä tms.
  • Käyttäytymisen seurausten kontrolli–halutun käyttäytymisen ylläpitäminen vahvistamalla kyseessä olevaa käyttäytymistä.
    • Esimerkki: tupakoija voi palkita itseään esim. tallettamalla joka päivä "tupakka-askin hinnan" tulevaa lomamatkaa varten.
  • Auttava suhde–prosessin osatekijöinä ovat empatia, avoimuus, luottamus, kärsivällisyys, aitous ja huolenpito. Tupakoinnin lopettamisessa auttavan suhteen osapuolena voi olla muun muassa oma puoliso, ystävä tai työtoveri.

Kirjallisuutta

  1. Prochaska JO, DiClemente CC. Stages and processes of self- change in smoking: towards an interactive model of change. J Cons Clin Psychol 1983;51:390-5
  2. West R. ABC of smoking cessation. Assessment of dependence and motivation to stop smoking. BMJ. 2004;328:338-9