Eturauhassyöpä

Käyvän hoidon potilasversiot
3.11.2004
Olavi Lukkarinen, Ilkka Kunnamo ja Tellervo Aho

Käypä hoito -suositus «Eturauhassyöpä»1 (päivityksessä)

Eturauhassyöpä on Suomessa miesten yleisin syöpä. Osa on hyvänlaatuisia, osa varsin hankalasti hoidettavia.

Eturauhassyöpä on teollistuneissa maissa miesten syövistä yleisin. Suomessa sitä on eniten Uudellamaalla ja Tampereen seudulla ja vähiten Itä-Suomessa. Vuonna 2002 sairastuneita oli runsaat noin 3 900. Sairastuneiden keski-ikä oli 70 vuotta. Eturauhassyöpää ennakoivat solumuutokset ovat terveilläkin miehillä varsin tavallisia: niitä löytyy 30 prosentilta yli 50-vuotiaista ja jopa 80 prosentilta yli 80-vuotiaista. Vain yksi kymmenestä tällaisesta tapauksesta kehittyy sellaiseksi syöväksi, joka pitää hoitaa. Perinnöllistä syöpää sairastaa noin 5 % eturauhassyöpäpotilaista. Ympäristötekijät kuitenkin lisäävät syöpävaaraa perinnöllisiä enemmän. Runsas rasvan käyttö ja lihavuus lisäävät syöpävaaraa. Tupakoitsijoilla on suurentunut riski kuolla eturauhassyöpään, mutta alkoholilla tällaista vaikutusta ei ole todettu. Vitamiineista beetakaroteeni suurentaa sairastuvuutta ja kuolleisuutta eturauhassyöpään, kun taas E-vitamiini pienentää riskiä. Vitamiinien ja hivenaineiden merkitys eturauhassyövässä on kuitenkin toistaiseksi vielä epäselvä.

Oireet sopivat moneen tautiin

Eturauhassyövällä ei ole tyypillisiä esioireita ja varhaisvaiheen eturauhassyöpä ei yleensä edes aiheuta mitään oireita. Oireita antava eturauhassyöpä on käytännössä aina levinnyt. Kun ensioireet ilmaantuvat, saattavat ne olla samanlaisia kuin hyvänlaatuisessa eturauhasen liikakasvussa: virtsaamisvaivoja ja virtsaumpea. Verivirtsaisuus, virtsatietulehdus ja selkäkipu ennakoivat nekin joskus eturauhassyövän löytymistä. Toisinaan ensimmäinen oire on etäpesäkkeistä johtuva luustokipu tai epätyypillisellä tavalla syntynyt luunmurtuma. Ensimmäinen tutkimus yleislääkärin vastaanotolla on eturauhasen huolellinen tunnusteleminen peräaukon kautta. Jos tutkimuksessa löytyy kyhmy, se ei läheskään aina merkitse syöpää. Lisäksi verestä määritetään PSA, seerumin prostataspesifinen eli eturauhasen tuottama antigeeni. Jos sen pitoisuus veressä on kasvanut tiettyyn määrään, tämä herättää epäilyn eturauhassyövästä. Potilaan oireet, tutkimuksen tulos ja PSA ratkaisevat yhdessä lähettääkö yleislääkäri potilaan urologin vastaanotolle.

Paikallinen vai levinnyt?

Urologin vastaanotolla varmistetaan taudinmääritys ja tutkitaan, onko syöpäkasvain paikallinen vai levinnyt. Kuvantamismenetelmistä käytetään eniten rektaalista ultraäänitutkimusta. Se kertoo mm. eturauhasen koon, muodon ja sisäisen kaikurakenteen. Kaikututkimuksen yhteydessä eturauhasesta otetaan yleensä kuudesta kahteentoista koepalaa, joita tutkimalla selviää, onko eturauhasessa syöpäsoluja, missä ne sijaitsevat ja millaisia ne ovat laadultaan. Hoito määräytyy sen mukaan, onko syöpä eturauhasen sisällä, kasvanut eturauhasen kapselin läpi vai levinnyt sieltä muuallekin. Eturauhassyöpä lähettää etäpesäkkeen useimmiten paikallisiin imusolmukkeisiin ja luustoon. Radioisotooppikartoitus on ensisijainen tutkimus luustossa sijaitsevia etäpesäkkeitä selvitettäessä. Se tulisi tehdä aina, kun tapaus on varmennettu eturauhasyöväksi ja potilaalla on luustokipuja tai tietyt laboratoriotulokset, kuten PSA:n kohonneet arvot, antavat viitteitä luustossa olevasta kasvaimesta.

Aina ei leikata

Paikallisen eturauhassyövän hoidon valintaan vaikuttavat mm. taudin levinneisyys, solujen pahanlaatuisuuden aste ja potilaan ikä ja kunto. Urologi päättää hoidosta neuvoteltuaan eri vaihtoehdoista potilaan ja joskus myös hänen omaistensa kanssa. Seurantaan päädytään, jos potilaan ikä diagnoosin aikaan on yli 70 vuotta, syöpä ei aiheuta oireita ja on paikallinen ja kasvain on tyypiltään hitaasti kasvava. Mikäli syöpä myöhemmin oireilee, hoidetaan sitä hormonein. Eturauhasen poisto voi tulla kyseeseen silloin, kun syöpä ei ole kasvanut eturauhaskapselin läpi eikä lähettänyt etäpesäkkeitä ja potilas on alle 70-vuotias. Leikkaus aiheuttaa osalle potilaista virtsanpidätys- ja potenssihaittoja. Virtsanpidätyskyky säilyy kuitenkin noin yhdeksällä potilaalla kymmenestä ja potenssi potilaan iän mukaan 4–8:llä kymmenestä. Potilaista, joilta eturauhanen on syövän takia poistettu, on kymmenen vuoden kuluttua elossa on noin 90 prosenttia. Paikallisessa kapselin sisäisessä syövässä pelkkä sädehoito on todennäköisesti yhtä hyvä hoitomenetelmä kuin leikkaus. Sädehoidon jälkeen yli puolella potilaista esiintyy impotenssia, alle viidenneksellä ulostamiskipuja ja pienellä osalla myös ripulia ja yhdellä sadasta virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Jos eturauhaseen rajoittunut syöpä on solutyypiltään ns. huonosti erilaistunut ja siksi lähettää herkästi etäpesäkkeitä, hoidossa tarvitaan leikkauksen ohella muitakin keinoja, kuten hormoni- tai muuta lääkitystä, sädetystä tai isotooppihoitoa. Niitä tarvitaan myös levinneen syövän hoidossa.

Hoito mittatilaustyönä

Sädehoidon uusinta tekniikkaa on kudoksensisäinen lyhytetäisyyksinen sädetys. Siinä eturauhaseen viedään kaikukuvausta apuna käyttäen radioaktiivisia jyväsiä. Kaikki tällä menetelmällä hoidetut joutuvat jonkin aikaa kärsimään virtsantulon vaikeutumisesta ja ärsytyksestä virtsatessa. Pienelle osalle jää pysyvä virtsaputkentulehdus. Eturauhasen syöpäkudos on yleensä riippuvainen mieshormoneista, minkä vuoksi hoidon tavoitteena on kemiallisesti tai kirurgisesti estää miessukuhormonien eli androgeenien eritys tai niiden vaikutus eturauhaseen. Androgeenien eritys estetään parhaiten poistamalla kivekset tai hormoneja ja siittiöitä tuottava osa kiveksistä. Leikkauksen vaihtoehtona voi olla myös lääkitys. Molemmat tehoavat yhtä hyvin levinneen eturauhassyövän oireisiin. Lääkehoito annetaan ihonalaisina ruiskeina kolmen kuukauden välein. Molemmat hoitomenetelmät aiheuttavat mm. hikoilutaipumusta, kuumia aaltoja, kasvojen punoitusta, impotenssia ja osteoporoosia ja vähentävät lihasmassaa. Hoidon aikana syöpä muuttuu usein hormoneista riippumattomaksi. Tällöin pyritään muilla keinoin vähentämään oireita ja parantamaan potilaan elämänlaatua. Yleistilasta huolehtiminen ja riittävä kipulääkitys ovat tässä tärkeitä. Kipuun auttaa yleensä hyvin myös kerta-annos sädehoitoa. Vaikutus alkaa muutamassa päivässä ja kestää kuukausia. Tavallisten kipulääkkeiden ohella myös kipulaastareista on hyviä kokemuksia.

Seuranta tärkeää

Potilasta tulee seurata määräajoin pyrittiinpä syövän parantamiseen tai oireenmukaiseen hoitoon. Potilaan on aina tärkeää tietää, mihin tai kehen hän ottaa tarvittaessa yhteyttä. Seuranta järjestetään yleensä terveyskeskuksessa tai muualla avohoidossa. Luustoon levinneen eturauhassyövän seuranta kuuluu kuitenkin urologille. Ensimmäinen seurantatutkimus on noin kolmen kuukauden kuluttua leikkauksesta ja 3–6 kuukauden kuluttua hormonihoidon aloittamisesta. Jos tauti on pysynyt poissa yli viisi vuotta, seurantaväli pidentyy vuoteen. Vastaanotolla selvitetään potilaan oireet, varsinkin kivut ja virtsaamisvaikeudet, tunnustellaan eturauhasen seutu ja tehdään tietyt laboratoriotutkimukset. Samalla tarkistetaan potilaan muut sairaudet ja käytössä olevat lääkkeet. Eturauhassyöpää sairastavien ennuste on vuosien myötä parantunut. Paikallista syöpää potevan kuolemanvaara on jokseenkin sama kuin terveen ikätoverin. Tärkeimmät ennustekijät ovat kasvaimen levinneisyys ja syövän erilaistumisaste. Syövän olleessa paikallinen ja histologisesti hyvin erilaistunut elossa olo ennuste on kymmenen vuoden kuluttua on sama, 90–94 prosenttia, valittiinpa sitten radikaalileikkaus, sädehoito tai pelkkä seuranta. Kohtalaisesti tai huonosti erilaistunut eturauhassyöpä on ennusteeltaan valoisin radikaalileikkauksen jälkeen: yli puolet potilaista on elossa kymmenen vuoden kuluttua. Levinneen ja hormoneille reagoimattoman syövän ennuste on huonoin.

Kyseenalainen seulonta

Eturauhassyövällekin on kehitetty seulontamenetelmiä, joilla se voidaan löytää varhaisessa vaiheessa. Oireettomien henkilöiden seulontoja ei voida suosittaa, koska tällä tavalla löytyneistä syövistä vain pieni osa myöhemmin kasvaisi ja aiheuttaisi oireita. Suurin osa seulonnassa kiinni jääneistä saisi näin hoitoa ja hoidon haittoja aivan turhaan. Tähän asti ei ole pystytty osoittamaan, että eturauhassyövän seulonta pidentäisi elinikää. Oireisille miehille eturauhasen tunnustelu ja PSA-tutkimus ovat kuitenkin tarpeen.

Eturauhassyövän vaaraa lisää
  • perinnöllinen taipumus
  • runsas rasvan käyttö
  • ylipaino
  • tupakointi
  • beetakaroteenin liikasaanti
  • D-vitamiinin puute
Ensioireita
  • virtsaamisvaivat
  • verivirtsaisuus
  • virtsatietulehdus
  • selkäkipu
  • luustokipu
  • outo luunmurtuma

Tekstin ovat tarkastaneet professori Olavi Lukkarinen Oulun Diakonissalaitokselta ja LKT Ilkka Kunnamo, ja sen on muokannut Suomen urologiyhdistyksen hoitosuosituksesta toimittaja Tellervo Aho.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.