Munasarjasyöpä

Käyvän hoidon potilasversiot
20.4.2012
Kirsi Tarnanen, Arto Leminen ja Piia Vuorela

Käypä hoito -suositus «Munasarjasyöpä»1

Munasarjasyöpä on – valitettavasti – siinä mielessä salakavala sairaus, ettei se anna itsestään etukäteen mitään tiettyjä, nimenomaan tälle sairaudelle tyypillisiä merkkejä. Ei ole myöskään olemassa mitään seulontamenetelmää, jolla munasarjasyövän voisi todeta. Papa-kokeestakaan ei ole tässä tapauksessa apua. Edellä mainituista syistä johtuen sairauden toteaminen monesti viivästyy, ja se saatetaankin todeta sattumalta esimerkiksi muun gynekologisen tutkimuksen yhteydessä.

Munasarjoissa esiintyy usein myös hyvänlaatuisia kystia eli rakkulakasvaimia, joista osaa häviää itsestään seurannan aikana. Kun munasarjojen kudoksen terveet ja hyvänlaatuiset solut alkavat muuttua pahanlaatuisiksi, puhutaan munasarjasyövästä. Noin 15 prosenttia munasarjakasvaimista on pahanlaatuisia (lähde Syöpäjärjestöt > Munasarjasyöpä «http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/munasarjasyopa/»1).

Munasarjasyöpä on Suomessa naisten 10. yleisin syöpä. Vuonna 2010 siihen sairastui 464 naista. Vaara sairastua tähän tautiin lisääntyy iän karttuessa; eniten sitä todetaan 60–64-vuotiailla naisilla.

Riskitekijät

Yksi munasarjasyövän riskitekijöistä on lapsettomuus, ja useissa tutkimuksissa myös endometrioosi on liittynyt kohonneeseen syöpäriskiin. Vaihdevuosien hormonikorvaushoito lisää hieman riskiä, mutta riski vähenee hormonihoidon käytön lopettamisen jälkeen.

Arviolta 5–10 prosenttiin munasarjasyövistä liittyy perimä. Riskiryhmään kuuluvat ne naiset, joiden suvussa esiintyy muun muassa rintasyövällekin altistava geenimutaatio BRCA1 tai BRCA2.

Naisille, joilla on todettu BRCA1- tai BRCA2-geenimutaatio, suositellaan vuosittaista tutkimusta, jossa tehdään gynekologinen sisätutkimus ja emättimen kautta tehtävä ultraäänitutkimus, ja heiltä tutkitaan veren kasvainmerkkiaineet. Vastaavaa seurantaa suositellaan myös niille naisille, joiden perinnöllisyyslääkäri on arvioinut kuuluvan muuhun riskiryhmään.

Perinnöllisyysneuvontaa suositellaan naisille, joiden kahdella lähisukulaisella tai potilaan itsensä lisäksi yhdellä lähisukulaisella on todettu munasarjasyöpä. Perinnöllisyysneuvonta on aiheellista myös niille munasarjasyöpään sairastuneille naisille, joilla on ollut aiemmin rintasyöpä, tai joiden suku täyttää perinnöllisen rinta-munasarjasyöpäsuvun kriteerit.

Munasarjasyövältä suojaaviakin tekijöitä löytyy

Munasarjasyövän syitä ei tunneta kovin tarkasti, mutta se tiedetään, että tietyt asiat pienentävät sairastumisvaaraa. Yhdistelmäehkäisypillerien käyttö pienentää riskiä sairastua munasarjasyöpään, ja riski on sitä pienempi, mitä kauemmin ehkäisytabletteja käytetään. Myös raskaus ja imetys suojaavat: kolme tai useampia lapsia synnyttäneillä riski on puolet pienempi kuin niillä, joilla ei ole lapsia. Sterilisaatio ja kohdunpoisto vähentävät riskiä noin kolmanneksella.

Munasarjasyövälle ei ole tiettyä oiretta

Munasarjasyöpä voi sekä varhaisessa että – valitettavasti – levinneessäkin vaiheessa olla oireeton. Mitään tiettyä munasarjasyövälle tyypillistä oiretta ei ole; samoja oireita esiintyy monien, myös hyvänlaatuisten tautien yhteydessä.

Sekä varhaisessa että levinneessä vaiheessa noin neljäsosalla potilaista on vatsan turvottelua, yhdellä tai kahdella naisella kymmenestä on vatsakipua ja joka kymmenennellä on emätinverenvuotoa tai virtsaamisvaivaa. Varsinainen kasvain lantiossa todetaan varhaisvaiheessa neljällä naisella kymmenestä ja levinneessä vaiheessa kolmella neljästä.

Tutkimukset ja munasarjasyövän toteaminen

Jos lääkäri epäilee, että oireiden syynä voisi olla munasarjasyöpä, emättimen kautta tehtävällä ultraääni- eli kaikututkimuksella voidaan erottaa munasarjakasvain kohtukasvaimista ja arvioida sitä, onko muutos hyvän- vai pahanlaatuinen. Tutkimuksessa voidaan käyttää myös kerros- tai magneettikuvausta tai laparoskopiaa eli vatsaontelon tähystystä. Lisäksi potilaalta otetaan verikoe, josta tutkitaan ns. kasvainmerkkiaineet. Ne ovat kasvainsolujen vereen erittämiä aineita. Niistä yleisimmin käytetty on nimeltään CA 125.

Munasarjasyövän diagnoosi varmistuu leikkauksessa otettavan kudosnäytteen tutkimisella. Vain tämän perusteella tiedetään, onko kasvain varmuudella hyvän- vai pahanlaatuinen. Lisäksi munasarjoissa esiintyy ns. rajalaatuisia kasvaimia, jotka sijoittuvat hyvän- ja pahanlaatuisten väliin. Pahanlaatuisia kasvaimia on eri tyyppejä riippuen siitä, mistä munasarjan solutyypistä ne ovat saaneet alkunsa.

Munasarjasyöpä voi kasvaa munasarjassa tai molemmissa munasarjoissa paikallisesti, mutta se saattaa myös levitä ympäristöönsä, kuten vatsakalvoon, sisäelimien päälle tai lantion ja vatsaontelon imusolmukkeisiin. Pitkälle edenneissä tapauksissa syöpä voi lähettää etäpesäkkeitä maksaan, luustoon, keskushermostoon tai keuhkoihin.

Hoitona leikkaus tai leikkaus ja solunsalpaajalääkitys

Munasarjasyövän hoito riippuu kasvaimen tarkemmasta tyypistä ja siitä, onko se levinnyt munasarjojen ulkopuolelle. Hoitomuotoja ovat erilaajuiset leikkaukset ja solunsalpaajahoidot. Toisinaan pelkkä leikkaus riittää.

Seuranta

Yleisen käytännön mukaisesti munasarjasyövän sairastaneet potilaat käyvät syöpäpoliklinikan vastaanotolla 3–5 vuoden ajan 3–6 kuukauden välien. Osa seurannasta voidaan toteuttaa myös oirepoliklinikalla.

Seurantakäynnin aikana käydään läpi potilaan tiedot, ja lääkäri tekee potilaalle gynekologisen sisätutkimuksen ja kaikututkimuksen tarpeen mukaan. Mikäli epäillään, että tauti on uusiutunut, potilaalta otetaan myös verikoe, josta määritetään kasvainmerkkiaineet. Kuvantamistutkimukset lääkäri määrää tarpeen mukaan.

Ennuste

Taudin toteamishetkestä laskettuna on viiden vuoden kuluttua kaikista munasarjasyöpäpotilaista elossa joka toinen (50 %). Selviytyminen riippuu kuitenkin taudin tyypistä, ensileikkauksen tuloksesta ja levinneisyydestä. Esimerkiksi niistä potilaista, joilla tauti todetaan varhaisvaiheessa, on viiden vuoden kuluttua elossa jopa 80–90 %.

Joskus syövän paraneminen ei ole mahdollista

Jos syövän paraneminen ei ole enää mahdollista, pyritään pidentämään jäljellä olevaa elämää ja helpottamaan taudin aiheuttamia oireita palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla. Mahdollisen suolitukoksen oireita pyritään helpottamaan sekä lääkehoidoilla että leikkauksilla. Kipua hoidetaan erilaisin kipulääkkein, ja kipulääkitys räätälöidään aina yksilöllisen tarpeen mukaan. Elimistöön kertyvän nesteen aiheuttamaa painetta pyritään helpottamaan punktioilla.

Ulkopuolinen apu usein tarpeen

Munasarjasyöpään sairastuminen on aina potilaalle järkytys, joten ulkopuolinen apu on usein tarpeen. Kyseessä on vakava sairaus ja hoidot ovat raskaita, joten sekä potilas itse että hänen lähipiirinsä tarvitsevat tukea. Tukea ja kuntoutusta antavat hoitohenkilökunta, syöpäjärjestöjen (www.cancer.fi «http://www.cancer.fi»2) ylläpitämät neuvontapalvelut (puhelinpalvelut, vastaanotot), ensitieto- ja sopeutumisvalmennuskurssit sekä kuntoutuspalvelut.

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen ja sen on tarkistanut Käypä hoito -suosituksen laatineen työryhmän puheenjohtaja, naistentautien ja synnytysten sekä gynekologisen onkologian erikoislääkäri, osastonylilääkäri Arto Leminen ja Käypä hoito -toimittaja, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Piia Vuorela, molemmat HYKS:n Naistenklinikasta.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.