Käypä hoito -suositus Aikuispotilaan säärimurtuman hoito «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50018»1 on päivityksessä. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Säärimurtuma ei ole pikku juttu, vaikka se joskus hoituukin pelkällä kipsauksella. Usein tarvitaan monen ammattilaisen yhteistyötä ja toisinaan monta leikkausta. Hoito voi kestää kuukausia.
Suomessa sattuu vuosittain runsaat 1 400 säärimurtumaa. Murtumissa on selvä ikä- ja sukupuolijako: suhteessa eniten niitä tulee 15–19-vuotiaille miehille ja 50–54-vuotiaille naisille. Kaikista säärimurtumapotilaista miehiä on yli puolet, 61 prosenttia.
Säärimurtuman hoito määräytyy murtuman luonteen ja vakavuuden mukaan. Murtuman paikka, murtuman aiheuttama siirtymä sääriluussa, luun pirstaleisuus, luupuutokset, lihasvaurioiden laajuus ja mahdolliset hermo- ja verisuonivauriot vaikuttavat murtuman hoitoon. Vaikeusasteen luokittelussa otetaan huomioon myös murtuman syntytapa, sillä törmäyksen rajuuskin vaikuttaa hoitopaikan valintaan ja hoitotapaan. Myös muut samanaikaiset vammat, potilaan ikä ja hänen mahdolliset perussairautensa otetaan huomioon hoitomenetelmää valittaessa.
Tasamaalla kaatuminen on tyypillinen yksinkertainen vamma, jossa iho on yleensä ehjä. Portaissa kaatumisesta ihoon voi tulla pinnallinen ruhje tai haava. Kun auto törmää jalankulkijaan, seurauksena voi olla pirstaleinen sääriluun murtuma ja haava ihossa. Luussa saattaa myös olla suuri siirtymä. Potilaalla voi säärivamman ohella olla muitakin vammoja.
Liikenneonnettomuudessa sattuvat säärimurtumat ovat usein vaikeita: murtuma on pirstaleinen, ja murtumakohdassa voi olla haava ja pehmytkudosvamma. Tällöin puhutaan avomurtumasta. Ihonalaiskudos voi olla irti, ja vammaan voi liittyä myös verisuonivaurio. Muutkin vaikeat vammat ovat mahdollisia.
Niin sanottu riimattu salpaydinnaulaus on syrjäyttänyt perinteisen kipsauksen muissa kuin hyväasentoisissa murtumissa. Sen etuja kipsihoitoon verrattuna ovat lyhyempi luutumisaika, virheasentojen vähyys, nopeampi polven ja nilkan liikkeiden parantuminen, potilaan toimintakyvyn joutuisampi palautuminen ja lyhempi työkyvyttömyysaika. Merkittäviä haittoja vanhaan menetelmään verrattuna ei juuri ole. Sääriluun murtuma voidaan korjata myös levykiinnityksellä, joka tietyissä murtumatyypeissä tukee luuta paremmin kuin naula.
Yksinkertainen murtuma, jossa luu ei ole siirtynyt paikaltaan ja murtuman asento on hyvä, voidaan hoitaa kipulääkityksen turvin kipsaamalla. Kipsaus tehdään päivystystoimenpiteenä. Jos murtuma ei kolmessa kuukaudessa ole lujittunut, tehdään yleensä ydinnaulaus. Joskus leikkaushoito on aiheellinen aikaisemminkin.
| Riimattu salpaydinaulaus tarkoittaa menetelmää, jossa putkiluun ydinontelo kairataan suuremmaksi ja onteloon viedään pitkä naulamainen tukimetalli, jonka päissä on reiät salparuuveja varten. Luun ja naulan molempien päiden läpi viedään ruuvit. Tällöin luu murtumakohdassa ei lyhene eikä kierry. |
Pirstaleisen sääriluun ja ruhjoutuneiden lihasten korjaaminen on pitkä prosessi ja vaatii alusta lähtien ortopedin ja plastiikkakirurgin yhteistyötä ja joskus monta leikkausta. Usein tarvitaan luun- ja ihonsiirtoa. Plastiikkakirurgin olisi oltava mukana jo ensimmäisessä leikkauksessa.
Lihasaitio-oireyhtymä on etenkin nuorilla potilailla yleisin akuutin vaiheen lisävaiva. Erityisen suuressa vaarassa ovat nuoret, terveet miehet. Alkuoireena on kova lihaskipu sääressä. Hoitona on säären neljän lihaksen lihaskalvon avaaminen. Se tulisi tehdä kuuden tunnin kuluessa oireiden alkamisesta ja ennen kuin mahdolliset halvausoireet ehtivät kehittyä. Hoitamaton tila johtaa pysyviin hermo- ja lihasvaurioihin.
Säärimurtumiin liittyy suuri syvän laskimotukoksen eli veritulpan riski. Sitä lisäävät potilaan ikä, pitkä leikkausaika ja pitkä odotusaika ennen leikkausta. Syvän laskimotukoksen ehkäisy kuuluu kaikkien sairaalassa hoidettavien säärimurtumapotilaiden hoitoon. Niille potilaille, joiden veritulppariski on tavallista suurempi, lääkitys voi olla tarpeen koko kipsaushoidonkin ajan. Avomurtumapotilas tarvitsee yleensä laskimonsisäisen antibioottihoidon, joka tulisi aloittaa jo ensiapupoliklinikassa.
Jos potilaalla ei ole säärivamman lisäksi muita vaikeita vammoja, hän voi aloittaa kävelyharjoitukset jo leikkauksen tai kipsauksen jälkeisenä päivänä, aluksi lyhyin jaksoin ja kyynärsauvoja tai muita välineitä apuna käyttäen. Kotiin voi parhaimmillaan päästä jo kolmantena päivänä. Usein sairaalassa joutuu kuitenkin olemaan pitempään.
Se, miten nopeasti potilas voi varata koko painollaan murtuneeseen raajaan, riippuu vamman vaikeudesta ja hoitomenetelmästä. Leikkauksen jälkeen nilkan ja polven aktiivinen liikuttelu ja lihasharjoitukset ja kipsauksen jälkeen varpaiden liikeharjoitukset ja alaraajan nostoharjoitukset nopeuttavat murtuman ja pehmytkudosvaurioiden paranemista.
Raju törmäys aiheuttaa usein pirstaleisen murtuman, jossa luun päiden välillä on suuri siirtymä. Tällöin paraneminen kestää normaalia pitempään. Myös ihonalaiskudoksen irtoaminen ja verisuoni- ja hermovauriot sekä lihasaitiopaineleikkaus ennustavat hidasta paranemisprosessia. Korkea ikä, aliravitsemus, diabetes ja tupakointikin hidastavat murtuman luutumista, samoin vammautumista edeltänyt kortisoni-, sytostaatti- tai tulehduskipulääkehoito.
Pitkittyneisiin hoitoihin saattaa liittyä murtuman virheasentoja, pitkästä liikkumattomuudesta johtuvaa lihasten surkastumista ja osteoporoosia sekä nivelten liikerajoituksia.
Kun murtuman luutuminen kestää yli 20 viikkoa, puhutaan hidastuneesta luutumisesta. Luuduttamisleikkausta voidaan harkita jo, kun luutuminen ei ole edistynyt kolmen kuukauden kuluttua vammasta. Kolmella potilaalla sadasta sääriluu ei ole luutunut vielä yhdeksän kuukauden kuluttua onnettomuudesta.
Murtuma saattaa myös luutua virheasentoon. Pienen virheasennon elimistö yleensä sietää.
Pitkittyneissä hoidoissa ilmenee virheasentoja usein, samoin pitkästä liikkumattomuudesta johtuvaa lihaskatoa ja osteoporoosia sekä nivelten liikerajoituksia. Hoito valitaan aina yksilöllisesti potilaan kokonaistilanteen mukaan.
| Kuntouta sitkeästi |
|---|
Säärimurtumapotilaan on mahdollisuuksien mukaan ryhdyttävä jo sairaalassa kuntouttamaan raajaansa saamiensa ohjeiden mukaan.
|
Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet LT, osastonylilääkäri Antti Kyrö, joka työskentelee Heinolan reumasäätiön sairaalassa ja Päijät-Hämeen kesukssairaalassa ja dosentti, ylilääkäri Antti Malmivaara Stakesista.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.