Käypä hoito -suositus Ihomelanooma «http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50038»1 on päivityksessä. Suosituspäivityksen valmistuttua potilasversio päivitetään ajan tasalle suosituksen ja sitä käsittelevän tiivistelmän pohjalta.
Ihomelanooma on vuosikymmeniä ollut nopeimmin lisääntyviä syöpiä länsimaissa, myös Suomessa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa se todetaan, sitä paremmat ovat hoitotulokset. Tärkein hoitomuoto on leikkaus.
Melanooma on miehillä hiukan yleisempi kuin naisilla. Vuodessa keskimäärin runsaat 460 suomalaismiestä ja vajaat 430 naista sairastuu siihen. Auringon ultraviolettisäteily on tärkein riskitekijä, ja vaalea iho sekä runsas auringolle altistuminen lisäävät luomien määrää ja melanoomariskiä. Australiassa asuvilla valkoihoisilla vaara sairastua melanoomaan on moninkertainen verrattuna pohjoismaalaisiin.
Melanoomaan sairastuneen viiden vuoden eloonjäämisennuste on parantunut jatkuvasti: kahdeksan kymmenestä melanoomapotilaasta selviytyy tämän ajan, ja varhain löydetyt tapaukset voidaan usein parantaa kokonaan.
Runsasluomisuus lisää suhteellista melanoomariskiä. Vaaleaihoisten lasten ja nuorten on tärkeää välttää ihon palamista ja runsasta auringonottoa etenkin ennen puberteettia, sillä aurinkoaltistus lisää luomien määrää ja kasvattaa melanoomariskiä.
Luomien ulkonäöllä ja koollakin on merkitystä. Jos iholla on tumma, epätasaisesti pigmentoitunut, läpimitaltaan yli puolisenttinen, epäsymmetrinen ja rajoiltaan epätarkka luomi, johon tulee muutos, luomi on käytävä näyttämässä lääkärille. Myös kookkaaseen synnynnäiseen jättiluomeen, jonka koko on yli 20 senttiä, voi kehittyä melanooma. Jos tällaiseen luomeen ilmaantuu muutoksia, näytteenotto on aina aiheellinen. Alle kaksisenttiset synnynnäiset luomet eivät lisää tilastollista melanoomariskiä, eli niitä ei kannata "varmuuden vuoksi" poistaa.
Aikaisempi melanooma kasvattaa uuden melanooman syntyvaaran kymmenkertaiseksi normaaliväestöön verrattuna. Jos usealla lähisukulaisella on todettu melanooma, omakin melanoomariski on tavallista suurempi.
Jos itsellä on useita epätyypillisiä luomia ja lähisukulaisilla on melanoomaa, on opittava tarkkailemaan luomiaan erityisen hyvin.
Vastoin yleistä luuloa melanooma syntyy useimmiten terveeseen ihoon. Vain runsas viidennes melanoomista kehittyy tavalliseen, aikaisemmin oireettomana pysyneeseen luomeen. Yksittäisen, oireettoman pigmenttiluomen muuttuminen melanoomaksi on niin harvinaista, ettei pienten pigmenttisolukasvainten ehkäisevästä poistosta ole osoitettu olevan hyötyä edes runsasluomisille ihmisille.
Nopeasti ilmaantuvat ihomuutokset voivat säikäyttää. Jos luomi tai jokin kohta ihossa muuttaa muotoaan päivissä tai muutamassa viikossa, syynä on yleensä viaton verenpurkauma, joka paranee nopeasti. Muutokset, jotka herättävät epäilyn pahanlaatuisesta ihokasvaimesta, tapahtuvat hitaasti, muutaman kuukauden kuluessa.
Pieni osa melanoomista on pigmentittömiä ja siksi vaikeita tunnistaa. Jos iholle ilmaantuu tällainen poikkeava muutos, esimerkiksi kohouma, se on aiheellista mennä heti näyttämään lääkärille.
Jos iholla olevaa muutosta epäillään melanoomaksi, se poistetaan mahdollisimman nopeasti ja näyte tutkitaan, koska se on ainoa tapa päästä oikeaan diagnoosiin. Epäilty muutos poistetaan kokonaan. Jos muutos kuitenkin on hankalassa paikassa, esimerkiksi kasvoissa, kynnen alla tai kynsivallissa, sukupuolielimissä tai jalkapohjassa, diagnoosi voidaan ennen leikkausta varmistaa ottamalla kasvaimen paksuimmasta kohdasta näyte. Joskus näyte joudutaan ottamaan uudestaankin, ennen kuin kasvaimen laadusta on saatu varmuus.
Melaniinittomista melanoomista vain pieni osa diagnosoidaan ennen kasvaimen poistoa ja mikroskooppista tutkimusta. Siksi kaikista poistetuista ihokasvaimista, joita ei varmasti voida tunnistaa, tarvitaan histopatologinen varmistus.
Melanoomia on useanlaatuisia. Pinnallisesti leviävää melanoomaa on eniten, noin 50–70 prosenttia kaikista melanoomista. Kasvaimen paksuus, levinneisyys ja sijaintipaikka vaikuttavat solupatologisen tutkimustuloksen ohella hoitoon ja ennusteeseen, samoin potilaan ikä ja sukupuoli.
Vartijaimusolmukkeella tarkoitetaan yhtä tai useampaa imusolmuketta, joihin imuneste tulee kasvaimesta ensimmäiseksi. Keskisyvissä ja paksuissa melanoomissa vartijaimusolmukkeen tila on tärkein yksittäinen ennusteeseen vaikuttava tekijä. Jos vartijaimusolmukkeen kudosnäytteessä ei ole melanoomasoluja, pidetään todennäköisenä, että kasvain ei ole päässyt leviämään muualle elimistöön. Viisivuotisennuste on tällöin jopa 95 %.
Mitä paksumpi kasvain on, eli mitä syvemmälle ihon kerroksiin se on tunkeutunut, sitä hankalampi se on. Ennustetta huonontaa myös, jos kasvaimessa on haavauma. Ikäkin vaikuttaa: erityisesti miehillä yli 60 vuoden ikä huonontaa ennustetta.
Raajoissa olevan melanooman ennuste on parempi kuin pään, kaulan tai vartalon alueelta löytyvän ennuste. Jalkateriin ja käsiin ilmaantuvan melanooman ennuste on huonompi kuin olkavarsissa ja reisissä kasvavan. Sukupuolikin vaikuttaa: naisten melanoomissa on parempi ennuste kuin miesten melanoomissa, sillä ne löytyvät aikaisemmin, niissä on harvemmin haavaumia ja ne ovat useimmiten raajoissa.
Alle kahden millin paksuiset melanoomat ovat pinnallisia ja niiden ennuste on keskimäärin erittäin hyvä.
Leikkaus on tärkein hoito, ja paikallisissa melanoomissa leikkaushoidon tavoite on parantuminen. Todetun melanooman paksuus vaikuttaa siihen, miten leveällä marginaalilla kasvainalue poistetaan.
Melanooma leviää ensisijaisesti imuteitä pitkin. Levinneisyystutkimuksiin kuuluukin imusolmukealueiden tilan selvittäminen. Jos melanooman lähi- imusolmukealueilla ei ole tunnusteltavissa olevia imusolmukkeita, imusolmukkeiden tila varmistetaan ns. vartijaimusolmuketutkimuksella ja todetut vartijaimusolmukkeet poistetaan näytteeksi. Jos niistä ei löydy kasvainsoluja, potilaan ennuste on hyvä. Jos tutkimuksessa todetaan kasvainsoluja sisältäviä imusolmukkeita tai jos kasvaimen leviäminen on jo alun perin todettu ja varmistettu ohutneulabiopsialla, koko imusolmuke poistetaan. Kasvaimen paikasta, koosta ja levinneisyysasteesta riippuu, mitä muita tutkimuksia ennen kasvaimen poistoa on tarpeen tehdä. Laboratoriokokeista ei alkuvaiheen tutkimuksissa ole hyötyä.
Levinneessä melanoomassa tarvitaan leikkauksen ohella jatkohoitoa, jonka laadusta neuvotellaan syöpähoitoihin erikoistuneen lääkärin kanssa. Hoito on esimerkiksi lääkitys, jolla pyritään vähentämään suuren riskin melanooman uusiutumista. Tällaisia lääkkeitä ovat alfainterferoni ja interleukiini2. Molemmilla on melko paljon haittavaikutuksia eivätkä ne lisää elossaoloaikaa. Kokeiltavana on myös yritys vahvistaa potilaan omaa immuniteettia rokotuksin, joita on tätä nykyä käytössä viisi erilaista. Toistaiseksi rokotusten tehoa ei ole voitu varmistaa.
Jos myöhemmin tulee etäpesäkkeitä, leikkaus lievittää oireita ja pidentää elinaikaa esimerkiksi joissakin keuhko- ja aivometastaaseissa. Mitä pitempi tauditon aika on ollut, sitä parempia ovat leikkaustulokset. Leikkauspäätöksen tekoon vaikuttavat myös potilaan ikä, etäpesäkkeiden määrä, niiden sijainti, kasvunopeus ja reagointi aikaisempiin hoitoihin.
Kun etäpesäkkeitä on paljon, potilaan elämänlaatua voidaan parantaa monin eri valmistein, joskus usean lääkkeen yhteiskäytöllä. Sädehoitokin voi olla hyvä vaihtoehto, jonka sopivuus kullekin potilaalle määritellään yksilöllisesti.
Seurannan tarkoituksena on havaita mahdollisimman varhain uusiutumiset ja etäpesäkkeet iho- tai imusolmukealueilla. Potilasta itseään opetetaan seuraamaan mahdollisia iho- tai imusolmukemuutoksiaan ja välttämään liiallista aurinkoaltistusta. Seurannassa pyritään myös tukemaan potilasta psyykkisesti.
Seurantakäynnillä potilas riisuutuu, ja lääkäri tarkastaa koko ihon sekä tutkii käsin imusolmukealueet ja leikkausarven ympäristöineen.
Jos poistettu melanooma on ollut paksuudeltaan alle kaksimillinen, seuranta tehdään kuuden kuukauden välein perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidon poliklinikassa. Seurannan kesto on kaksi vuotta. Jos kasvain on tätä paksumpi, seurannan taajuus lisääntyy paksuuden mukaan. Etäpesäkkeisessä melanoomassa seuranta-aika määritellään tilanteen mukaan.
Runsasluomisten melanoomapotilaiden seurantapaikkana on yleensä ihotautipoliklinikka, vaikka melanooma olisikin ollut paikallinen ja saatu kokonaan pois.
| Hyvä muistaa |
|---|
|
Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet LT, plastiikkakirurgian erikoislääkäri, ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Erkki Suominen TYKS:n kirurgian klinikasta ja kirurgian dosentti Paula Mustonen KYS:n kirurgian klinikasta.
Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta ja hoidosta hoitopäätöksiä tehtäessä.