Huumeongelmaisen hoito

Käyvän hoidon potilasversiot
10.3.2006
Tellervo Aho, Mikko Salaspuro ja Annikki Savolainen

Käypä hoito -suositus «Huumeongelmaisen hoito»1

Huumeiden käyttö on vaara terveydelle. Se altistaa myös sosiaalisille ongelmille. Huumeriippuvuuden hoito on moniammatillista yhteistyötä. Hoidon perustana ovat psykososiaaliset menetelmät, joiden vaikuttavuudesta on kertynyt näyttöä varsinkin viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana. Joissakin tapauksissa, kuten opioidiriippuvuuden hoidossa, oikea lääkehoito voi hoidon onnistumisen kannalta olla välttämätön. Hoidossa on tärkeä ottaa huomioon huumeriippuvuudesta kärsivän lähiympäristönkin hyvinvointi.

Jotakin huumetta on 15–69-vuotiaista käyttänyt tai kokeillut 12 prosenttia suomalaisista. Yleisin huume on kannabis. Suomi ei ole huumeidenkäytön pahimpia maita Euroopassa.

Aineet vaihtuvat: buprenorfiini on vuosina 2000–2004 syrjäyttänyt lähes kokonaan heroiinin. Tämä johtuu heroiinin vähäisyydestä ja kalleudesta sekä lääkkeellisen korvaushoidon huonosta saatavuudesta. Huumeiden sekakäyttö, eli alkoholin, uni-, kipu- tai rauhoittavien lääkkeiden sekä amfetamiinin yhteiskäyttö, on yleistynyt.

Huumeet aiheuttavat kuolemia ja lisäävät sairaaloiden kuormitusta. Huumeongelmaan liittyvät sairaudet ja komplikaatiot johtuvat joko käytetystä aineesta tai sen käyttötavoista. Sairaalahoitoa vaativat esimerkiksi suonensisäisiä huumeita käyttävien infektiot ja vammat. Vuonna 2003 huumesairaus oli päädiagnoosina liki 6 500:ssa sairaalahoitojaksossa, sivudiagnoosit mukaan lukien liki 9 000:ssa. Huumeisiin kuolee keskimäärin runsaat 150 henkeä vuodessa.

Raskaana olevat huumeriippuvuudesta kärsivät naiset on tärkeä tavoittaa ja saada hoitoon, sillä huumeiden käyttö altistaa sikiön monille hankalille ongelmille. Huumeriippuvuus on myös yhteiskunnallinen ja sosiaalinen ongelma: vankilassa olevista 18 prosentilla on pääsyynä huumerikos.

  • Huumeriippuvuudesta eroon haluava saattaa pelätä ongelmansa selvittelyä lääkärin kanssa, koska huumeiden käyttö on Suomessa rikos. Lääkärin tehtävänä on kuitenkin auttaa potilastaan, ei tuomita häntä. Hoitotakuu koskee myös huumeongelmia.
  • Kun haluaa omasta huumeriippuvuudestaan eroon tai pyrkii auttamaan siitä kärsivää läheistään, ensimmäinen askel kohti toipumista lähtee avoimesta keskustelusta lääkärin tai paikkakunnan huumehoidosta vastaavan yksikön hoitohenkilöstön kanssa. Tietoa erilaisista vaihtoehdoista löytyy seuraavista osoitteista: www.paihdelinkki.fi «http://www.paihdelinkki.fi»1 ja www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi «http://www.thl.fi/fi_FI/web/neuvoa-antavat-fi»2.
  • Huumeista vieroitus vaatii laajaa tukiverkkoa ja usein monen eri sektorin yhteistyötä. Tärkeintä on päästä alkuun. Aloitteentekijänä voi olla myös huumeongelmasta kärsivän läheinen.

Laaja kirjo aineita

Huumeita käytetään niiden keskushermostovaikutusten takia. Hampusta peräisin oleva kannabis vaikuttaa keskushermostossa kannabinoidireseptoreihin ja aiheuttaa pääasiassa psyykkistä riippuvuutta. Kannabiksen polttaminen on tupakankaltainen riski sydämelle ja hengitysteille. Se huonontaa myös psykomotorista suorituskykyä, kuten autolla ajamista ja oppimista. Kun teini-ikäinen käyttää kannabista, hänen vaaransa sairastua myöhemmällä iällä skitsofreniaan lisääntyy.

Amfetamiini on buprenorfiinin ohella Suomen yleisin pistoshuume. Amfetamiini, sen johdokset ja kokaiini ovat voimakasta riippuvuutta aiheuttavia stimulantteja. Sellaisia ovat myös rave-kulttuuriin liittyvät huumeet, kuten ekstaasitabletit.

Opioidit, kuten morfiini, oopiumin aineosat ja vaikutuksiltaan niitä muistuttavat lääkeaineet, esimerkiksi kodeiini, metadoni, oksikodoni, dektropropoksifeeni, fentanyyli, tramadoli ja buprenorfiini, lisäävät ja vahvistavat mielihyvän tunteita.

Opioideille on tyypillistä, että niitä kohtaan kehittyy nopeasti moninkertainen sietokyky, eli huumetta tarvitaan yhä enemmän. Kun opioidiriippuvuus on kehittynyt, niistä riippuvainen siirtyy usein euforian tavoittelusta ehkäisemään vieroitusoireita. Opioidien käyttäjien kuolleisuus on muuhun väestöön verrattuna 20-kertainen. Suurin riski on lyhytvaikutteisten opioidien, kuten heroiinin ja morfiinin käyttäjillä, koska niillä ei ole kattovaikutusta.

Sekakäyttäjien valikoimaan kuuluu alkoholia, rauhoittavia lääkkeitä ja unilääkkeitä. Sekakäyttö on yleistymässä. Bentsodiatsepiineja, stimuloivia lääkeaineita ja kipulääkkeitä käytetään usein suonensisäisesti, huumeiden tapaan.

Diagnostiikka

Huumeongelmaisen voi tuoda hoitoon infektio, tapaturma, vatsavaivat, verenkierron ongelmat sekä myrkytys- tai vieroitusoireet. Eri aineilla on erilaisia vaikutuksia, mutta tavallisia ovat esimerkiksi levottomuus, raukeus, pistosjäljet sekä laajat tai toisaalta pienet pupillit. Aggressiivisuus ja vainoharhaisuus ilman aiempaa psykiatrista oireilua on tavallisesti myös merkki huumeiden käytöstä. Siitä viestittää myös päihtymys ilman alkoholia.

Huumetestin saa tehdä ilman potilaan lupaa vain, jos kyse on vakavan taudin tai myrkytyksen erotusdiagnoosista tai hoidosta. Näytteet otetaan kuitenkin aina, kun poliisi epäilee liikennejuopumusta ja pyytää niitä.

Jos työn tekeminen huumeiden vaikutuksen alaisena tai huumeista riippuvaisena vaarantaa työntekijän itsensä tai toisten henkeä, työnantaja voi vaatia työntekijältä huumausainetodistuksen, kun on aihetta epäillä, että tämä on työssä huumausaineen vaikutuksen alaisena tai on huumeesta riippuvainen.

Rajuja tilanteita

Amfetamiinista ja sen johdoksista voi aiheutua myrkytyksiä yliannostuksen, aineiden epäpuhtauksien ja pitoisuuksien ennakoimattoman vaihtelun johdosta. Oireisto on laaja sydämen sykinnän kiihtymisestä kuumeen ja verenpaineen nousuun, hampaiden narskutteluun ja kouristuksiin. Kuumeeseen voi liittyvä vakava lihas- ja munuaisvaurio, maksa- tai keuhkovaurio, hyytymishäiriö, aivoinfarkti tai aivoverenvuoto. Psykoosikin on mahdollinen. Tilanne on hengenvaarallinen ja vaatii kiireellistä sairaalahoitoa. Kuoleman saattavat aiheuttaa sydämen rytmihäiriöt, korkea ruumiinlämpö, kallonsisäinen verenvuoto tai yleistynyt suonensisäinen hyytyminen.

Kokaiinimyrkytyksen oireet ilmaantuvat nopeasti ja voivat johtaa kuolemaan. Päänsärky ja kouristelut ovat oireita, jotka maallikkokin havaitsee. Alkuvaiheeseen liittyy pelkotiloja tai paranoidinen psykoosi ja myöhemmin masennus, joka altistaa itsemurhalle. Sydämen taajalyöntisyys, rytmihäiriöt, sydäninfarkti, sydänlihaksen tulehdus, kallonsisäinen verenvuoto ja äkkikuolema sekä liikalämpöilyyn tai kouristuksiin liittyvä aivovaurio kasvattavat vaarallista listaa.

Opioidimyrkytyksen oireet riippuvat siitä, onko käytetty aine lyhyt- vai pitkävaikutteinen. Lyhytvaikutuksisissa myrkytysoireita ovat mm hengityslama, sydämen harvalyöntisyys, matala verenpaine ja lopulta kooma. Mustuaiset ovat aluksi pistemäiset mutta laajenevat, kun verenpaine laskee ja aivojen turvotus etenee.

Pitkävaikutteiset opioidit, kuten metadoni, aiheuttavat pitkän tajuttomuuden. Buprenorfiinikuolemat johtuvat bentsodiatsepiinien ja alkoholin yhteiskäytöstä, dekstropoksifeeni taas aiheuttaa herkästi sydämenpysähdyksen.

Kaikissa tilanteissa, joissa on syytä epäillä huumeen aiheuttamaa myrkytystä, on kiire toimittaa potilas sairaalaan.

Vieroitusoireet ja niiden hoito

Yleensä vieroitusoireet ovat selkeitä. Amfetamiini ja sen johdokset ovat tästä poikkeuksia. Suuriannoksisenkaan käytön äkillinen lopettaminen ei aiheuta kouristuksia tai muita hengenvaarallisia oireita. Masennus, unihäiriöt, ahdistuneisuus, levottomuus, apatia väsymys ja erilaiset fyysiset oireet ovat tavallisia ja voivat kestää viikkoja. Vieroitusvaiheessa voi kuitenkin tulla ilmi piilossa ollut depressio, johon liittyy itsemurhariski.

Spesifistä lääkehoitoa amfetamiinista vieroitukseen ei tunneta. Oireita voidaan kuitenkin hoitaa monin tavoin.

  • Kannabisriippuvuus on lievä, ja käytön loppumiseen liittyvät oireet vähäisiä. Niitä ovat esimerkiksi ärtyisyys, hermostuneisuus, masennus, levottomuus, unihäiriöt ja tuskatilat. Hoitona on terapia.
  • Masennus kuuluu kokaiininkin vieroitusoireisiin, samoin unihäiriöt, levottomuus, apatia ja väsymys. Sydämentykytys ja fyysiset oireet täydentävät kuvaa. Kokaiininhimo on yleistä. Oireet helpottuvat usein ilman hoitoakin. Tarvittaessa voidaan kokeilla myös tiettyjä lääkkeitä.
  • Opioidien vieroitusoireiden puhkeamisajankohta, voimakkuus ja kesto riippuvat käytetystä huumeesta. Yleensä oireet ilmaantuvat 1–5 vuorokautta käytön lopettamisen jälkeen. Lyhytvaikutteisten opioidien vieroitusoireet kehittyvät nopeasti, esimerkiksi heroiinin 4–6 tunnissa. Heroiinilla ne ovat pahimmillaan 30–75 tuntia viimeisestä annoksesta ja kestävät usein reilun viikon ajan.

Kodeiinin käyttäjillä oireet ilmaantuvat melko hitaasti ja kestävät kaksi viikkoa. Bubrenorfiinin käytön loputtua oireet tulevat 1–3 vuorokaudessa kestävät kolmesta neljään viikkoa.

Huumehakuinen käyttäytyminen kuuluu opioidien käyttäjän vieroitusoireisiin. Ahdistuneisuus, levottomuus, kivut ja säryt, vapina, kouristukset ja oksentelu täydentävät kuvaa. Vieroitusoireita hoidetaan vähenevin annoksin opioidiagonisteilla ja antiadrenergisillä lääkkeillä. Muita oireita lievitetään mm. tulehduskipulääkkeillä, pahoinvointilääkkeillä ja ahdistuslääkkeillä.

Sekakäyttäjän erityispiirteitä

Päihtymystila, johon liittyy tokkuraisuus, koordinaatio- ja muistihäiriöt, estojen höltyminen, arvaamaton ja aggressiivinen käytös, antavat aiheen epäillä lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöä. Oireet voivat aineista riippuen olla joko lamaavia tai kiihottavia. Tärkeintä on toimittaa potilas hoitoon. Saattajan antamat tiedot auttavat diagnoosin teossa.

Vieroitusoireina voi olla kouristustaipumus, ja vieroitushoito toteutetaan katkaisuhoito-osastolla, jos potilaan käyttämät annokset ovat olleet suuria, käyttö on hallitsematonta ja aikaisemmat hoitoyritykset ovat epäonnistuneet.

Sekakäyttäjälle on tyypillistä se, että hän vaatii lääkäriltä aggressiivisesti huumereseptiä, käy useiden eri lääkäreiden vastaanotolla ja väärentää reseptejä.

Opioidikorvaushoito

Tehokaskaan lääkkeetön, psykososiaalinen hoito ei lopeta opioidien väärinkäyttöä eikä yksinään riitä opioidiriippuvuuden hoidoksi. Tarvitaan korvaushoitoa. Siinä estetään pistoksena käytetyn heroiinin, buprenorfiinin tai muun laittoman opioidin pääsy aivojen opioidireseptoreihin antamalla potilaalle suun kautta metadonia tai buprenorfiinia. Vieroitusoireet estyvät, ja opioidihimo poistuu. Keskeinen tavoite on kuitenkin kiinnittää potilas hoitoon.

Hoidon tavoitteena on pysäyttää rikollisuus ja syrjäytyminen, estää muiden päihteiden käyttö sekä mahdollistaa psykososiaaliset hoidot, psyykkinen ja fyysinen kuntoutuminen sekä opiskelu ja työllistyminen. Pyrkimyksenä on myös estää ruiskujen ja neulojen kautta leviävät HIV ja C-hepatiitti.

Sekakäyttö ei estä korvaushoitoa eikä ole aihe hoidon lopettamiselle. Potilaalla on oltava hoitosuunnitelma, jossa lääkehoidon ohella määritellään muu hoito. Hoitopaikka luovuttaa potilaalle enintään kahdeksan vuorokauden lääkemäärän, jota ei koskaan toimiteta lääkemääräyksellä.

Tutkimukset osoittavat, että opioidiriippuvuuden korvaushoito on tehokkaampaa kuin pitkä, psykososiaalisella hoidolla täydennetty vieroitushoito.

Huumeet, raskaus ja lapsi

Huumeet aiheuttavat sikiölle kehityshäiriöitä. Eri huumeilla on omat sikiövaikutuksensa, jotka pahimmillaan johtavat monenlaisiin kehityshäiriöihin. Siksi huumeita käyttävät hedelmällisessä iässä olevat naiset on ohjattava ajoissa ehkäisyneuvontaan.

Suojaamattoman yhdynnän jälkeen tai kondomin rikkouduttua on mahdollista yrittää mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään 72 tunnin kuluessa yhdynnästä estää raskauden alkaminen apteekista saatavalla jälkiehkäisyvalmisteella.

Huumeongelmainen nainen voi esteettä käyttää sekä yhdistelmäpillereitä että progestiinipohjaisia ehkäisypillereitä, jos hänen maksansa toiminta on normaalia.

Jos raskaus on kuitenkin alkanut, potilaan kanssa on viisasta neuvotella mahdollisesta raskaudenkeskeytyksestä. Odottavalle äidille kerrotaan myös hoitomahdollisuuksista ja ensikotien toiminnasta.

Jos äiti jatkaa huumeidenkäyttöä tai on HIV-positiivinen, imetys ei ole suositeltavaa. C-hepatiittipositiivinen äiti voi imettää, ellei hänellä ole HIViä.

Huumeäidin vastasyntyneelle lapselle suositetaan B-hepatiittirokotusta. Lapsen kotiuttamisvaiheessa tarvitaan synnytyssairaalan, lastensairaalan, neuvolan, ensikodin lastensuojelun ja lapsen vanhempia hoitavien tahojen kiinteää yhteistyötä. Vanhempien opioidikorvaushoitoon on kiinnitettävä erityishuomiota. Vanhempien kyky vuorovaikutukseen lapsensa kanssa ja heidän kykynsä ottaa vanhemman vastuu, on tärkeää arvioida.

Jos vanhemmat lapsen syntymän jälkeen vielä käyttävät huumeita, lapsen terveys ja normaali kehitys vaarantuvat. Kätkytkuolemankin vaara voi olla suurentunut.

Katso myös Käypä hoito -potilasohjeet Raskaudenkeskeytys lääkkein tai kirurgisesti «Raskaudenkeskeytys»3 sekä Jälkiehkäisy «Jälkiehkäisy»4.

Kaiken perustana mielenterveys

Huumeongelmiin kietoutuu usein mielenterveyden häiriöitä. Päihteiden käyttö voi seurata mielenterveysongelmia tai aiheuttaa niitä. Molempien taustalla voi olla myös yhteisiä altistavia tekijöitä. Riippuvuuden hoitoon käytettävät lääkkeet saattavat aiheuttaa riippuvuutta. Hoidossa yhteistyö päihdehuollon ja psykiatrisien sairaanhoidon kanssa on usein tarpeen.

Psyykenlääkkeiden käyttö ja siihen mahdollisesti yhdistettävät muut hoitomuodot valitaan yksilöllisesti potilaan oireiden ja tilanteen mukaan. Valinnanvaraa on paljon.

Perushoitona terapia

Huumeriippuvuuden hoidon perustana ovat erilaiset psykososiaaliset hoitomuodot. Opioidiriippuvuuden hoidossa ne parantavat lääkkeellisen korvaushoidon tulosta. Hoitomuotojen kirjo on laaja, ja hoitovaihtoehdot eri paikkakunnilla vaihtelevat. Hoitojen keskeinen elementti on keskusteleminen ja yhdessä tekeminen. Yksilöterapian sijaan tai sen tukena voidaan käyttää myös verkostoterapiaa, jossa mukana ovat potilaan läheiset tai vertaisryhmä. Usein hoito perustuu eri terapioiden ja menetelmien yhdistelmään.

Tiedetään esimerkiksi, että palkitsemiseen ja rajoituksiin perustuvat ohjelmat vähentävät laittomien huumeiden käyttöä ja että pari- ja perheterapia vähentävät ilmeisesti metadonikorvaushoidossa olevien heroiinin käyttöä.

Katso myös Käypä hoito -potilasohje Hyvä ja paha Alkoholi «Alkoholiongelmaisen hoito»5.

Tekstin on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta muokannut toimittaja Tellervo Aho, ja sen ovat tarkistaneet professori Mikko Salaspuro Helsingin yliopiston päihdelääketieteen yksiköstä ja LT, asiantuntijalääkäri Annikki Savolainen Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ovat parhaiden asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.