Crohnin tauti

Käyvän hoidon tiivistelmät
2.5.2011
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n ja Crohn ja Colitis ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Crohnin tauti»1 ja lyhyt yhteenveto englanniksi «Crohn's disease»2

Mitä uutta päivityksessä

  • Crohnin taudin ilmaantuvuus on Suomessa 9/100 000/v ja esiintyvyys 120–200/100 000 asukasta.
  • Ohutsuolen Crohnin taudin diagnostiikassa tulee käyttää tutkimusmenetelmiä, joihin ei liity säderasitusta.
  • Varhainen sairastumisikä ja kortikosteroidihoidon tarve sekä perianaaliset ongelmat viittaavat aggressiiviseen tautiin. Ajoissa aloitettu immunomodulaatiohoito saattaa vähentää komplikaatioita.
  • Hoitovaste tulee arvioida luotettavasti (ulosteen kalprotektiinin määritys, endoskopia tai kuvantaminen) 3–6 kuukauden kuluttua immunomodulaatiohoidon aloituksesta.
  • 5-aminosalisyylihappo (5-ASA) ei estä relapseja.

Keskeistä

Crohnin tauti on krooninen tulehduksellinen suolistosairaus. Hoidon tavoitteina ovat oireettomuus, remissio ilman kortikosteroidilääkitystä sekä komplikaatioiden ja uusiutumisen esto. Crohnin taudin hoidon valintaan vaikuttavat taudin paikantuminen, laajuus, vaikeusaste ja luonne. Lievästi aktiivista tautia voidaan hoitaa 5-ASAlla tai steroidilla. Lievässä taudissa ei välttämättä tarvita ylläpitolääkitystä. Keskivaikeissa ja vaikeissa tapauksissa käytetään kortikosteroideja usein yhdessä immunomodulatiivisten lääkkeiden kanssa. Vaikeat tapaukset vaativat myös ravitsemushoitoa ja komplikaatiot kirurgiaa.

Perusterveydenhuollon tehtävänä on osata epäillä Crohnin tautia ja ohjata potilaat jatkotutkimuksiin. Vaikea Crohnin tauti hoidetaan erikoissairaanhoidossa. Rauhallisessa vaiheessa olevien potilaiden pitkäaikaisseuranta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa.

Kliininen kuva ja diagnostiikka

Taudin esiintyvyys on Suomessa nykyään 120–200/100 000 ja ilmaantuvuus 9/100 000/v. Tauti luokitellaan ahtauttavaksi, fistuloivaksi tai tulehdukselliseksi, mutta luonne voi vuosien varrella muuttua.

Tauti rajoittuu ohutsuoleen noin 30 %:lla potilaista ja paksusuoleen 25–30 %:lla, 40 %:lla on ileokolinen tauti. Komplikaatioina voi kehittyä suolitukoksia, absesseja tai fisteleitä. Usein alku on hiipivä ja diagnoosi viivästyy vuosia. Yleisimpiä oireita ovat vatsakipu, ripuli ja kuumeilu. Suun alueen aftat, ienturvotus, suupielten halkeamat ja huulten turvotus voivat edeltää suolisto-oireita. Tavallisia laboratoriolöydöksiä ovat suurentuneet lasko ja CRP-arvo sekä lievä anemia ja leukosytoosi.

Primaaritutkimus on yleensä ileokolonoskopia. Ohutsuoli voidaan tutkia magneettikuvauksella tai kapselikuvauksella. Säderasitusta aiheuttavia tutkimuksia tulisi välttää. Kapselikuvaus ei sovellu potilaille, joilla epäillään ohutsuolen ahtaumaa. Lopullinen diagnoosi perustuu tähystyslöydökseen, biopsianäytteisiin ja kliiniseen kuvaan. Histologisesti todetaan krooninen syvälle submukoosaan ja jopa läpi suolen seinämän ulottuva tulehdus ja tyypillisenä löydöksenä granuloomia.

Lievän Crohnin taudin hoito

Lääkehoitona voidaan käyttää aktiivivaiheessa kortikosteroideja, 5-ASAa ja sulfasalatsiinia. Remission ylläpidossa 5-ASAsta ei ole hyötyä.

Keskivaikean ja vaikean Crohnin taudin hoito

Lääkehoitona käytetään kortikosteroideja, antibiootteja sekä immunomoduloivia lääkkeitä. Puolet kortikosteroidikuurin saaneista saa varhaisen relapsin ja kolmannes hoidetuista jää kortikosteroidista riippuvaiseksi ja noin 20 % on näille lääkkeille resistenttejä. Kortikosteroidista riippuvaisia ja niille resistenttejä potilaita hoidetaan immunomoduloivilla lääkkeillä eli solunsalpaajilla ja lisäksi tarvittaessa tuumorinekroositekijän salpaajilla. Hoidon tavoitteena on remissio ilman kortikosteroidia.

Taudin alkuvaiheessa aggressiiviseen taudinkulkuun viittaavia merkkejä ovat varhainen sairastumisikä, kortikosteroidia vaativa tauti ja perianaaliset ongelmat «Jo diagnoosihetkellä kortikosteroidihoitoa vaativa tauti, sairastuminen alle 40-vuotiaana sekä periaanaaliset ongelmat ennustavat ilmeisesti vaikeakulkuista sairautta.»B.

Immunomodulatiivisen hoidon varhainen aloitus saattaa säästää myöhemmiltä komplikaatioilta, leikkauksilta ja sairaalahoidoilta. Hoitovaste tulee arvioida luotettavasti (ulosteen kalprotektiinin määritys, endoskopia, kuvantaminen) 3–6 kuukauden kuluttua immunomodulaatiohoidon aloituksesta.

Vaikeaa Crohnin tautia sairastavat hoidetaan sairaalassa, jossa on gastroenterologista asiantuntemusta, riittävät päivystystutkimusmahdollisuudet ja valmius päivystysluonteiseen leikkaushoitoon.

Ravitsemuksen hoito yhteistyössä ravitsemussuunnittelijan kanssa on paranemisen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

Leikkaushoito

Leikkaushoidon tavoite on poistaa ongelmia aiheuttava tautimuutos suolta säästäen. Leikkaukseen tulee ryhtyä ajoissa, sillä hätäleikkaus lisää komplikaatiovaaraa. Leikkauksen aiheita ovat suolitukos, interni fisteli ja absessi sekä suolen puhkeaminen, raju verenvuoto tai jatkuva anemia, kipu ja aliravitsemus sekä huono lääkehoitovaste, paksusuolen taudissa lisäksi toksinen koliitti ja anaalileesiot.

Lasten taudin erityispiirteitä

Lasten Crohnin taudin diagnostiikka on usein vaikeaa, koska oireet alkavat vähitellen. Diagnoosi saattaa viivästyä jopa vuosia. Lasten Crohnin tauti poikkeaa aikuisiän taudista levinneisyyden perusteella; vain ohutsuolen alueelle rajoittuu alle 5 % tapauksista. Suun limakalvomuutoksia havaitaan noin 20 %:lla lapsipotilaista. Lapsuusiän Crohnin tauti hidastaa usein kasvua ja kehitystä.

Lääkehoitojen periaatteet ovat samat kuin aikuispotilaillakin. Keskivaikean ja vaikean taudin hoidossa käytetään lapsilla usein ensisijaisena enteraalista ravitsemushoitoa, joka on yhtä tehokas kuin kortikosteroidihoito. Sen etuina ovat välttyminen kortikosteroidien haittavaikutuksilta sekä ravitsemustilan paraneminen.

Leikkaushoidon aiheisiin kuuluu lapsilla myös kasvunhidastuma; oikein ajoitetulla leikkauksella voidaan aikaansaada saavutuskasvu ja normaali aikuispituus.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Gastroenterologiayhdistys ry:n, Crohn ja Colitis ry:n asettama työryhmä

Airi Jussila

Heikki Järvinen

Anna-Liisa Karvonen

Tarja Ruuska

Taina Sipponen

Alpo Vuorio