Käypä hoito -suositus «Kaihi»1
Englanninkielinen lyhyt yhteenveto «Cataracts»2
Kaihilla tarkoitetaan mykiön samentumista. Kaihi on yleisin sokeuden aiheuttaja maailmassa.
Kaihin taustalla on monia syitä. Ikääntyminen on tärkein kaihin kehittymiseen vaikuttava tekijä. Muita keskeisiä riskitekijöitä ovat diabetes, naissukupuoli, suuri painoindeksi, tupakointi, alkoholi, kortikosteroidit, silmävammat, ionisoiva säteily, krooninen uveiitti, aineenvaihduntasairaudet ja silmäleikkaukset.
Potilas täyttää valtakunnalliset hoitoonpääsyn kriteerit, jos näöntarkkuus paremmassa silmässä on 0.5 tai huonompi parhaalla lasikorjauksella (Snellenin taululla tutkittuna) tai huonomman silmän 0.3 tai huonompi (paras lasikorjaus). Näistä rajoista voidaan kuitenkin poiketa, jos jokin seuraavista kriteereistä täyttyy: ensimmäisen silmän leikkauksen jälkeen on syntynyt potilasta haittaava anisometropia (yli 2 D) tai kaihi hankaloittaa potilaan muun silmäsairauden (esimerkiksi diabeettisen retinopatian tai glaukooman) seurantaa.
Yhteistyökykyinen potilas, jolla on komplisoitumaton harmaakaihi, leikataan tavallisesti pinta- eli tippapuudutuksessa. Säilöntäaineeton, etukammioon ruiskutettava 1-prosenttinen lidokaiini (etukammiopuudute) saattaa vähentää pintapuudutuksessa leikattavien potilaiden leikkauksen aikana mahdollisesti tuntemaa epämiellyttävää tunnetta «Sedaatio yhdistettynä pinta- tai invasiiviseen puudutukseen kaihileikkauksen yhteydessä saattaa lisätä hoitomyöntyvyyttä osalla potilaista, mutta siihen voi liittyä, tosin harvoin, ei silmäperäisiä anestesiakomplikaatioita.»B. Pintapuudutetuksen yhteydessä viskoaineeseen valmiiksi lisätyn säilöntäaineettoman lidokaiinin (viskoanestesia) käyttö ei näyttäisi tuovan merkittävää etua. Harvemmin käytettävien retrobulbaari- ja peribulbaaripuudutustekniikoiden välillä ei ole todettu eroa potilaan kaihileikkauksen aikana tunteman kivun määrän tai silmämunan akinesian suhteen «Retrobulbaari- ja peribulbaaripuudutustekniikoiden välillä ei ole todettu eroa potilaan kaihileikkauksen aikana tunteman kivun määrän tai silmämunan akinesian suhteen. Sidekalvon kemoosia tavataan enemmän peribulbaaripuudutuksessa ja silmäluomien hematoomaa/verenpurkaumia enemmän retrobulbaaripuudutuksessa.»A.
Sarveiskalvon kautta (clear corneal) tehtävä kaihileikkaushaava on vakiintunut yleisimmäksi haavatyypiksi vähäisemmän postoperatiivisen tulehdusreaktion vuoksi. Haavakoon pieneneminen 2.2–2.75 mm:iin on johtanut silmän nopeampaan toipumiseen kaihileikkauksesta (= vähäisempään leikkauksenjälkeiseen tulehdukseen), vähäisempään kirurgisesti aiheutettuun hajataittoisuuteen ja pienentyneeseen endoftalmiittiriskiin.
Tärkein kriteeri tekomykiön valinnassa on optiikan muoto. Optiikan reunan tulee olla jyrkkä, sillä tämä muoto vähentää jälkikaihin määrää «Tekomykiön optiikan jyrkkäreunaisuus vähentää jälkikaihin määrää.»A. Tekomykiön eri materiaalien (PMMA, hydrofobinen akryyli, hydrofiilinen akryyli, silikoni) välillä ei ole todettu eroja jälkikaihin määrän suhteen «Tekomykiön optiikan jyrkkäreunaisuus vähentää jälkikaihin määrää.»A.
Ei ole selkeää tieteellistä näyttöä siitä, että ennen leikkausta annetut paikallisantibiootit vähentävät endoftalmiittiriskiä. Niiden on kuitenkin osoitettu vähentävän silmän pinnan bakteerimäärää. Leikkauksen lopussa etukammioon annettu antibioottilääkitys (kefuroksiimi, vankomysiini) vähentää leikkauksenjälkeisiä infektioita.
Siirryttäessä leikkaamaan toista silmää on leikkausinstrumentit ja kertakäyttömateriaalit vaihdettava.
Ks. taulukko «»?.
| Leikkauksenaikaiset | |
| Tavallisimpia (alle 5 %) |
|
| Harvinaisia (alle 1 %) |
|
| Leikkauksenjälkeiset | |
| Jälkikaihi | Esiintyvyys: 2–20 % tarvitsee YAG-laser-avauksen |
| Kystinen makulaturvotus | Esiintyvyys kliinisenä löydöksenä 1.7–5.8 % |
| Rakkulainen sarveiskalvotauti (bullous keratopathy) | Esiintyvyys alle 1 % |
| Verkkokalvon irtauma | Ilmaantuvuus 0.3 % kolmen vuoden seuranta-aikana ja kahdeksan vuoden kumulatiivinen insidenssi 0.93 % |
| Silmänsisäinen bakteeritulehdus (endoftalmiitti) | Esiintyvyys 0.05–0.35 % |
| Tekomykiön paikaltaan siirtyminen | Korjausleikkausta vaativien tapausten esiintyvyys 0.6 % |
Leikkauksenjälkeinen silmälasimääritys suositellaan tehtäväksi noin kuukauden kuluttua. Tässä yhteydessä on tärkeää mitata silmänpaineet, arvioida leikkaushaava ja tekomykiön tila sekä tutkia silmänpohja leikkauksenjälkeisten komplikaatioiden pois sulkemiseksi.
Juha Välimäki (puheenjohtaja)
Ilpo Tuisku
Reijo Linnola
Veli-Pekka Suomalainen
Pekka Virtanen
Alpo Vuorio