Osteoporoosin ja luunmurtumien ehkäisy

Kalsiumin riittävä saanti ilmeisesti lisää luumassaa lapsilla ja murrosiässä «Kalsiumin riittävä saanti ilmeisesti lisää luumassaa lapsilla ja murrosiässä.»Bja hidastaa luumassan vähenemistä ilmeisesti myös menopaussin ohittaneilla naisilla «Riittävä kalsiuminsaanti ilmeisesti hidastaa luumassan vähenemistä menopaussin ohittaneilla naisilla.»B. Kalsiumlisä saattaa vähentää nikamamurtumia naisilla, joille niitä on jo syntynyt «Kalsiumlisä saattaa vähentää nikamanmurtumia naisilla, jotka ovat näitä jo sairastaneet.»C.

D-vitamiini ilmeisesti lisää luun määrää lapsilla ja nuorilla aikuisilla «D-vitamiini ilmeisesti lisää luun määrää lapsilla ja nuorilla aikuisilla.»B. Menopaussin ohittaneilla naisilla D-vitamiinilisä saattaa estää luun mineraalitiheyden pienentymistä «D-vitamiinilisä saattaa hidastaa luun mineraalitiheyden pienentymistä menopaussin ohittaneilla naisilla.»C ja vanhuksilla ilmeisesti vähentää yhdessä kalsiumlisän kanssa reisiluun murtumia ja muita murtumia sekä naisilla että miehillä «Riittävän suuri D-vitamiinilisä yhdessä kalsiumlisän kanssa ilmeisesti vähentää vanhuksilla lonkkamurtumia ja muita ei-nikamamurtumia.»B. Lisäksi D-vitamiini ilmeisesti vähentää vanhusten kaatumisriskiä «D-vitamiinilisä ilmeisestä vähentää kaatumisriskiä vanhuksilla.»B. Suomalaisten D-vitamiinitilannetta on edelleen parannettava.

Liikunta lisää luun mineraalitiheyttä nuoruusiässä «Liikunta nuoruusiässä lisää luun mineraalitiheyttä.»A sekä pre- että menopaussin ohittaneilla naisilla «Liikuntaharjoitukset vähentävät luuston mineraalitiheyden katoa pre- ja postmenopausaali-ikäisillä naisilla lannerangassa ja lonkassa noin 0.8 - 1.8 % vuodessa.»A ja paikallisesti kohdistettuna yli 30-vuotiailla miehillä «Paikallisesti kohdistuva liikuntakuormitus saattaa parantaa luutiheyttä yli 30-vuotiailla miehillä reisiluussa, lannerangassa ja kantapäässä.»C. Terveydenhuollon ammattilaisen yksilöllisesti kotiolosuhteisiin suunnittelema lihasvoima- ja tasapainoharjoituksia sisältävä liikuntaohjelma ilmeisesti vähentää iäkkäiden kaatumisia avohoidossa «Terveydenhuollon ammattilaisen yksilöllisesti kotiolosuhteisiin suunnittelema lihasvoima- ja tasapainoharjoituksia sisältävä liikuntaohjelma ilmeisesti vähentää kaatumisia iäkkäillä henkilöillä avohoidossa.»B.

Estrogeenikorvaushoito estää estrogeenin puutokseen liittyvää luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla «Estrogeeni estää estrogeenipuutokseen liittyvän luun mineraalitiheyden pienentymistä postmenopausaalisilla naisilla.»Aja vähentää sekä nikama- että lonkkamurtumia «Estrogeenihoito vähentää nikamamurtumia ja ei- nikamamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.»A. Menopaussiin liittyvä luuston mineraalitiheyden pienentyminen voidaan estää myös varsinaisilla osteoporoosilääkkeillä.

Kaikille kortikosteroidihoitoa saaville suositetaan riittävää päivittäistä kalsiumin (ainakin 1 000 mg) ja D-vitamiinin (800 IU = 20 µg) käyttöä, koska näin voidaan ilmeisesti ehkäistä lannenikamien ja käsivarren luidentiheyden pienenemistä «Kalsiumin ja D-vitamiinin kombinaatiohoidolla on ilmeisesti luukatoa estävä vaikutus kortikosteroidihoidossa olevilla potilailla.»B. Bisfosfonaattihoito näyttää estävän luukatoa kortikosteroideja käyttävillä potilailla «Bisfosfonaattihoidolla on ilmeisesti luukatoa estävä vaikutus kortikosteroidihoidossa olevilla potilailla.»B. Kalsitoniiniilmeisesti estää lannerangan luukatoa ensimmäisen hoitovuoden aikana tässä ryhmässä «Kalsitoniinihoito ilmeisesti estää lannerangan luukatoa ensimmäisen (kalsitoniini-)hoitovuoden aikana kortikosteroidihoidossa olevilla potilailla.»B. Kortikosteroidihoidossa oleville suositellaan lääkkeellistä ehkäisyä jo osteopeenisilla luuntiheysarvoilla (T-luku -2.5 ja -1.0 :n välillä), jos prednisonin tai prednisolonin (tai muun vastaavan lääkkeen) annos on 5 mg/vrk tai enemmän ja harkitaan ainakin kolmen kuukauden hoitoa

Osteoporoottisten murtumien ehkäisyn kulmakiviä ovat kaatumistapaturmia ehkäisevät toimenpiteet, ks. Lonkkamurtumapotilaiden hoidon Käypä hoito -suositus «Lonkkamurtuma»1.

Diagnostiikka

Osteoporoosin diagnoosin tulee perustua ensisijaisesti lannerangasta ja reisiluun yläosasta kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla (DXA) mitattuun luuntiheyteen. Jos halutaan ennustaa lonkkamurtumariskiä, lonkasta tehty mittaus on lannerankamittausta parempi «Sentraalinen luuntiheys kaksienergiaisella röntgenabsorptiometrialla ennustaa murtumariskiä.»A. Osteoporoosilääkkeiden hyödyllisyyttä ei ole osoitettu pienen perifeerisen (esim. kantapää) luuntiheyden perusteella valikoiduilla potilailla.

Hoito

Kustannusvaikuttavuuden parantamiseksi lääkehoito kohdistetaan suuren murtumavaaran potilaisiin. Luun pieni mineraalitiheys «Postmenopausaalisilla naisilla jokainen yhden keskipoikkeaman alenema luun tiheydessä lisää tutkittavan murtumariskin 1.5 - 2.5-kertaiseksi.»A ja aiempi murtuma ovat osteoporoottisen murtuman ennustekijöitä «Aiempi murtuma lisää murtuman riskiä.»A. Ikä on luunmurtuman itsenäinen mineraalitiheydestä riippumaton vaaratekijä «Ikä lisää murtuman riskiä.»A.

Jos potilaalla on osteoporoottinen murtuma aloitetaan perushoidon lisäksi osteoporoosin lääkehoito. Yli 65-vuotiaille nikama- ja lonkkamurtumapotilaille voidaan lääkehoito aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syöpä ja muut sekundaarisen osteoporoosin syyt on suljettu pois. Muilla murtumapotilailla (esimerkiksi ranne tai olkavarsi) osteoporoosi varmistetaan tiheysmittauksella ennen hoidon aloittamista. Kun päätetään lääkehoidosta tapauksessa, jossa potilaalla on pelkästään osteoporoosin tasoinen luun mineraalitiheys (T-luku alle -2.5 SD), otetaan huomioon tiheysmittauksessa todettu osteoporoosin aste, potilaan ikä (yli 65 vuoden ikä puoltaa hoitoa),sukuhistoria osteoporoosin suhteen, kokonaistilanne sekä muut sairaudet ja lääkehoidot, erityisesti kortikosteroidilääkitys.

Osteoporoosilääke valitaan niiden joukosta, jotka tutkimuksissa (aineistona menopaussin ohittaneita naisia, keski-ikä 65–70 vuotta) ovat estäneet radiologisia tai kliinisiä osteoporoottisia murtumia.

Selkärangan osteoporoosin hoitoon soveltuvat lääkkeet, joiden on todettu estäneen radiologisia nikamanmadaltumia tai kliinisiä nikamamurtumia. Näitä ovat estrogeenit «Estrogeenihoito vähentää nikamamurtumia ja ei- nikamamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, alendronaatti «Alendronaatti lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, etidronaatti «Etidronaatti ilmeisesti lisää lumbaalinikamien ja reisiluun kaulan luuntiheyttä ja vähentää radiologisten nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopaussi-ikäisillä naisilla.»B, risedronaatti «Risedronaatti lisää luuntiheyttä ja vähentää radiologisesti todettujen nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, ibandronaatti «Ibandronaatti ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisesti oireisten ja radiologisesti todettujen nikamamurtumien mutta ei muiden nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopaussi-ikäisillä naisilla.»B, raloksifeeni «Raloksifeeni lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisesti oireisten ja radiologisesti todettujen nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopaussi-ikäisillä naisilla.»A, kalsitoniini «Kalsitoniini ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää radiologisesti havaittujen nikamamurtumien ilmaantuvuutta postmenopausaalisilla naisilla.»B, strontiumranelaatti «Strontiumranelaatti lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisten ja radiologisten nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta noin 70-vuotiailla menopaussin ohittaneilla naisilla.»A ja teriparatidi «Teriparatidi ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää radiologisten nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta 70-vuotiailla postmenopaussi-ikäisillä naisilla.»B. Kalsitoniinia käytetään nikamamurtuman aiheuttaman kivun hoitoon.

Reisiluun yläosan osteoporoosin hoitoon soveltuvat lääkkeet, joiden on todettu estäneen selkärangan ulkopuolisia murtumia, erityisesti reisiluun yläosan murtumia. Tällaisia ovat estrogeenit «Estrogeenihoito vähentää nikamamurtumia ja ei- nikamamurtumia menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, alendronaatti «Alendronaatti lisää luuston tiheyttä ja vähentää sekä nikama- että ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, risedronaatti «Risedronaatti lisää luuntiheyttä ja vähentää radiologisesti todettujen nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta menopaussin ohittaneilla naisilla.»A, strontiumranelaatti «Strontiumranelaatti lisää luuston tiheyttä ja vähentää kliinisten ja radiologisten nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta noin 70-vuotiailla menopaussin ohittaneilla naisilla.»A ja teriparatidi «Teriparatidi ilmeisesti lisää luuston tiheyttä ja vähentää radiologisten nikamamurtumien ja ei-nikamamurtumien ilmaantuvuutta 70-vuotiailla postmenopaussi-ikäisillä naisilla.»B.

Postmenopausaalisen osteoporoosin hoito keskitetään terveyskeskuksiin. Erikoissairaanhoitoon lähetetään miehet, premenopausaaliset naiset ja hoito-ongelmaiset.

Osteoporoosin ja sen hoidon tehon seurannan tulee perustua luuston mineraalitiheysmittauksiin, jos se on mahdollista. Lääkehoidon tehon tutkimiseksi mittauksia tehdään 2–3 vuoden välein. Mittauskapasiteetin ollessa rajallinen se kannattaa käyttää diagnostisiin tutkimuksiin ja vähentää seurantatutkimuksia. Seuranta toteutetaan mahdollisuuksien mukaan perusterveydenhuollossa. Luuntiheyden seurantatutkimukset tulisi suorittaa samanmerkkisillä laitteilla kuin alkututkimukset. Nopeammin kuin tiheysmittauksilla nlääkehoidon tehoa voidaan arvioida luun vaihdunnan kemiallisilla mittareilla. Bisfosfonaattihoidossa harkitaan lääketaukoa 3–5 vuoden jälkeen.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen ja Suomen Gynekologiyhdistyksen asettama työryhmä

Matti Välimäki

Esko Alhava

Hannu Aro

Kerttu Irjala

Ari Heinonen

Erkki Hirvonen

Pekka Jousilahti

Jorma Komulainen

Heikki Kröger

Christel Lamberg-Allardt

Antti Malmivaara

Kimmo Mattila

Eero Mervaala

Timo Möttönen

Pasi Salmela

Jorma Salmi

Kari Salovaara

Annikki Savolainen

Harri Suominen

Marjo Tuppurainen

Jorma Viikari