Takaisin Tulosta

Raskausdiabetes

Käyvän hoidon tiivistelmät
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä
17.8.2022

Käypä hoito -suositus «Raskausdiabetes»1

  • Raskausdiabeteksessa on kyse sekä hyperglykemiasta että insuliiniresistenssiin liittyvästä metabolisesta oireyhtymästä.
  • Raskausdiabetekseen liittyvää sikiön makrosomiavaaraa lisäävät äidin huono diabetestasapaino, dyslipidemia, äidin ylipaino ja runsas raskaudenaikainen painonnousu. Makrosomiaan taas liittyy lisääntynyt synnytyskomplikaatioiden riski.
  • Hypoglykemia on tavallisin raskausdiabetekseen liittyvä vastasyntyneen ongelma.
  • Raskausdiabetes uusiutuu 40–60 %:lla potilaista. Raskausdiabeetikolla on erittäin merkittävästi suurentunut riski sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja valtimotauteihin.
  • Äidin ylipaino ja raskausdiabetes liittyvät lisääntyneeseen lapsen myöhemmän lihavuuden ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden riskiin.

Esiintyvyys

  • Raskausdiabetes ilmaantuu yleensä jo ensimmäisen raskauden aikana.
  • Suomessa glukoosirasituskokeen tulos oli vuonna 2019 poikkeava 20,6 %:lla synnyttäjistä.
  • Noin 83 %:lle niistä, joilla todettiin raskausdiabetes, ei aloitettu lääkehoitoa, mutta 4,2 %:lle aloitettiin insuliini, 9,2 %:lle metformiini ja noin 3–4 %:lle insuliini ja jokin muu diabeteslääke.

Diagnostiikka

  • Raskausdiabetes tarkoittaa poikkeavaa glukoosiaineenvaihduntaa, joka todetaan raskauden aikana.
  • Raskausdiabeteksen kehittymiseen vaikuttaa kaksi päätekijää, insuliiniresistenssi ja beetasolujen puutteellinen insuliinin eritys.
  • Raskausdiabetes diagnosoidaan glukoosirasituskokeella (OGTT). Käypä hoito -työryhmä suosittaa raskausdiabeteksen diagnostisiksi plasman glukoosin raja-arvoiksi ≥ 5,3 mmol/l (paastoarvo), ≥ 10,0 mmol/l (1 h) ja ≥ 8,6 mmol/l (2 h). Yksikin poikkeava arvo glukoosirasituskokeessa on diagnostinen.
  • Pääsääntö on, että glukoosirasituskoe tehdään kaikille raskaana oleville. Poikkeuksia tästä ovat:
    • Alle 25-vuotias ensisynnyttäjä, joka on raskauden alkuvaiheessa normaalipainoinen (BMI 18,5–24,9 kg/m2) ja jonka lähisukulaisilla ei ole tyypin 2 diabetesta.
    • Alle 40-vuotias uudelleensynnyttäjä, jonka aiemmassa raskaudessa ei ole esiintynyt raskausdiabetesta eikä lapsen LGA-löydöstä ja jonka BMI on nykyraskauden alkaessa alle 25 kg/m2.
    • Aiemmin diagnosoitu diabetes.
  • Glukoosirasituskoe tehdään tavallisesti raskausviikoilla 24–28.
    • Koe tehdään jo alkuraskaudessa (raskausviikoilla 12–16), jos sairastumisriski on erityisen suuri. Näillä henkilöillä koe uusitaan raskausviikoilla 24–28, jos se alkuraskaudessa on ollut normaali.
    • Jos epäillään jo ennen raskautta alkanutta diabetesta, koe tehdään heti epäilyn herätessä.
  • HbA1c-pitoisuuden määrittämisestä on hyötyä, jos alkuraskaudessa epäillään raskautta edeltävää diabetesta.

Ehkäisy ja hoito

Raskauden seuranta ja synnytyksen ajankohta

  • Jos ruokavaliohoito riittää raskausdiabeteksen hoidoksi ja raskaus on muuten komplisoitumaton, raskautta voidaan seurata äitiysneuvolassa.
  • Jos raskausdiabeteksen hoitoon tarvitaan lääkitystä, raskautta seurataan synnytyssairaalassa tyypin 1 ja 2 diabetesta sairastavan seurantaa yksilöllisesti mukaillen.
  • Elintapahoitoisen raskausdiabetesta sairastavan naisen raskauden voidaan yleensä antaa jatkua 7–12 vuorokautta yli lasketun ajan, jos hänen glukoositasapainonsa on hyvä eikä raskauteen liity muita komplikaatioita.
  • Lääkehoitoisen raskausdiabetesta sairastavan naisen synnytyksen käynnistämistä tulee harkita loppuraskauden suurentuneen asfyksiariskin vuoksi raskausviikon 39 täytyttyä, kuitenkin viimeistään lasketun ajan tuntumassa.
  • Synnytystä raskausviikon 38 täytyttyä suositellaan, jos sikiö on kasvamassa makrosomiseksi (painoarvio +2 SD), äidin glukoositasapaino ei ole optimaalinen tai raskauteen liittyy muita riskitekijöitä.

Synnytyksen jälkeinen seuranta

  • Vastasyntyneen hypoglykemiaa ehkäistään tiheällä imetyksellä tai maitoruokinnalla 2–3 tunnin välein. Rintamaidon käyttö on ensisijaista.
  • Plasman glukoosin seuranta aloitetaan oireettomilla vastasyntyneillä noin 3–4 tunnin iässä, ja sitä jatketaan 2 vuorokauden ikään saakka.
  • Vastasyntyneen lievän hypoglykemian ensisijaisena hoitona on suun limakalvoille hierottu glukoosigeeli yhdistettynä maitoruokintaan. Vaikeaa tai pitkittyvää hypoglykemiaa hoidetaan suonensisäisellä glukoosi-infuusiolla.
  • Synnytyksenjälkeinen glukoosirasituskoe suositellaan tehtäväksi perusterveydenhuollossa kaikille raskausdiabeteksen sairastaneille. Lääkehoitoa saaneille raskausdiabeetikoille tehdään glukoosirasituskoe 6–12 viikon kuluttua synnytyksestä. Muilla raskausdiabeetikoilla glukoosirasituskoe uusitaan noin vuoden kuluttua synnytyksestä.
  • Jatkossa raskausdiabeteksen sairastaneilta seurataan HbA1c:tä tai glukoosirasituskoetta 1–3 vuoden välein.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Diabetesliiton lääkärineuvoston ja Suomen Gynekologiyhdistys ry:n asettama työryhmä

Risto Kaaja (pj.)

Heidi Alenius

Heidi Hakkarainen

Kia Koivusilta

Kalle Korhonen

Tuula Meinander (Käypä hoito -toimittaja)

Ulla Sankilampi

Kristiina Tertti

Marja Vääräsmäki