Unettomuus

Määritelmä

• Unettomuus määritellään toistuvaksi vaikeudeksi nukahtaa, vaikeudeksi pysyä unessa, liian varhaiseksi heräämiseksi aamulla tai huonolaatuiseksi yöuneksi tilanteessa, jossa henkilöllä on mahdollisuus nukkua.
• Unettomuushäiriössä on kyseessä sairausasteinen unettomuus (insomnia disorder).

Unettomuushäiriön riskitekijät ja unettomuushäiriölle altistavat tekijät

• Unettomuuden taustalla voi olla useita tekijöitä.
• Altistavia tekijöitä ovat muun muassa tietyt persoonallisuuden piirteet (erityisesti neuroottisuus eli taipumus kokea kielteisiä tunnetiloja), herkkäunisuus (unen häiriöherkkyys), iltatyyppisyys, naissukupuoli, vaihdevuodet, ikääntyminen, lääkkeiden, piristeiden (yleisimmin kofeiinia ja nikotiinia sisältävät tuotteet) ja alkoholin käyttö sekä työhön liittyvät tekijät.

Unettomuushäiriön ehkäisy

• Unettomuushäiriön ehkäisyssä keskeistä on normaali hyvästä terveydestä huolehtiminen. Virikkeetön elämä taas saattaa lisätä yritystä paeta elämäntilannetta nukkumalla, mikä usein johtaa kuitenkin unen riittämättömyyteen ja epäsäännöllisyyteen sekä unettomuusoireisiin.
• Myös työperäisiin (esim. poikkeavat työajat ja työstressi) sekä yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin tekijöihin (esim. köyhyydestä tai työttömyydestä johtuva stressi) sekä globaaleihin ja paikallisiin ympäristötekijöihin (makuuhuoneen lämpötila sekä unta häiritsevä valaistus, meteli ja ilmanlaatu) vaikuttamalla voidaan todennäköisesti ehkäistä unettomuutta.

Diagnostiikka ja unettomuushäiriön selvittäminen

• Kun potilas hakeutuu lääkärin vastaanotolle ja valittaa unettomuutta, tulee aina pyrkiä selvittämään unettomuuden syy.
• Unettomuuden selvityksen peruspilari on huolellinen anamneesi.
• Erotusdiagnostiikassa itsenäisen unettomuushäiriön taustalta tulee havaita tai sulkea pois muun muassa levottomat jalat -oireyhtymä, uniapnea, uni-valverytmin häiriöt, psykiatriset sairaudet, päihteiden käyttö, lääkkeiden aiheuttama unettomuus ja muut somaattiset syyt.
• Julkisen sektorin erikoissairaanhoidossa ja yksityisissä uniklinikoissa tehtäviä lisätutkimuksia voidaan tarvita pitkittyvän tai taustaltaan epäselvän unihäiriön selvittelyssä.

Hoito

• Unettomuushäiriön ja unettomuusoireiden hoidon peruslähtökohdat:
  • Unettomuushäiriön hoito vaatii hyvän hoitosuhteen ja seurannan.
  • Suurin osa potilaista, joilla on akuutteja tai tilapäisiä unettomuusoireita, hyötyy omahoidosta sekä tarvittaessa siihen yhdistetystä muutamasta hoito- ja seurantakäynnistä.
  • Unettomuushäiriön hoito suunnitellaan monipuolisesti. Ylläpitäviin tekijöihin vaikuttava kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I) on unettomuushäiriön ensisijainen hoitokeino. Muita huomioitavia asioita ovat itsehoito, ympäristötekijät (esim. työhön liittyvät stressitekijät tai kuormittavat työajat) ja muiden lääkkeettömien menetelmien soveltaminen sekä lääkehoito.
  • Mahdollisesti tarvittavan unilääkehoidon hyödyt ja haitat on punnittava yksilöllisesti.
  • Kaikkia potilaita tulisi kannustaa terveellisiin elintapoihin ja kohtuulliseen säännölliseen liikkumiseen.
• CBT-I todennäköisesti vähentää unettomuushäiriöstä kärsivien aikuisten subjektiivisia (itse arvioituja) unettomuusoireita verrattuna lume-, lääke- tai tavanomaiseen hoitoon. Vaikutukset ovat kohtalaisia tai suuria ja säilyvät 12 kuukauden seurannassa «Unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I) todennäköisesti vähentää unettomuushäiriöstä kärsivien aikuisten subjektiivisia (itse arvioituja) unettomuusoireita verrattuna lume-, lääke- tai tavanomaiseen hoitoon. Vaikutukset ovat kohtalaisia tai suuria ja säilyvät 12 kuukauden seurannassa.»B.
  • Perusterveydenhuollon toimintaympäristössä toteutettu CBT-I todennäköisesti vähentää aikuisten unettomuushäiriön vaikeusastetta vähän tai kohtalaisesti verrattuna hoitamattomuuteen tai tavanomaiseen hoitoon «Perusterveydenhuollon toimintaympäristössä toteutettu unettomuuden kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT-I) todennäköisesti vähentää aikuisten unettomuushäiriön vaikeusastetta vähän tai kohtalaisesti verrattuna hoitamattomuuteen tai tavanomaiseen hoitoon.»B. 
• Unettomuuden hoitovalikoima on laajentunut viime vuosikymmeninä. Viimeaikaisia laajennuksia ovat olleet niin sanotut kolmannen aallon terapiat, kuten hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT, acceptance and commitment therapy, ACT), joka keskittyy oireiden hyväksyntään ja elämänlaadun parantamiseen.
• Mikäli akuutisti alkaneen vaikea-asteisen unettomuushäiriön hoidossa päätetään käyttää myös lääkehoitoa, tulevat kyseeseen ensisijaisesti bentsodiatsepiinien kaltaiset lääkkeet (ns. z-lääkkeet), keskipitkävaikutteiset bentsodiatsepiinit tai unettomuuden hoitoon soveltuvat masennuslääkkeet, jotka salpaavat histamiini-1 reseptoreita.
• Suunnitelma lääkehoidon kestosta tulee aina tehdä. Tilapäisen unettomuuden hoidossa unilääkettä tulisi tavallisesti määrätä enintään 2 viikoksi, minkä jälkeen lääkkeen lopettaminen tulisi tehdä asteittain muutaman päivän aikana vieroitusoireiden välttämiseksi.
• Lääkehoidon vaikutus ajoterveyteen tulee aina huomioida.
• Ikääntyneiden hoidossa tulisi välttää jatkuvaa unilääkitystä ja annosten tulee joka tapauksessa olla huomattavasti pienempiä kuin keski-ikäisten hoidossa.

Työ ja unettomuus

• Tärkeimpiä työperäisiä unihäiriöitä ovat vuorotyön ja poikkeavien työaikojen aiheuttama vuorotyöunettomuus sekä työn stressitekijöistä johtuva unettomuus.
• Pitkäkestoiset unettomuusoireet lisäävät presenteismiä (puolikuntoisena työskentelyä) ja onnettomuusriskiä töissä sekä heikentävät itse arvioitua työn tuottavuutta. Unettomuus myös lisää sairauslomien ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riskiä ja lähes kolminkertaistaa masennuksesta aiheutuvan työkyvyttömyyseläkkeelle joutumisen riskin.

Hoidon seuranta ja porrastus

• Unettomuushäiriön arviointi ja hoito kuuluvat kaikille terveydenhuollon tasoille.
• Suurin osa unettomuushäiriöpotilaista kuuluu avoterveydenhuoltoon.
• Avoterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tulee sopia unettomuushäiriön hoitoketjusta ja täydennyskoulutuksesta.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Unitutkimusseura ry:n asettama työryhmä

Markku Partinen (puheenjohtaja)

Helena Aatsinki

Anna-Mari Aronen

Heli Järnefelt

Janne Kanervisto

Rea Lagerstedt

Juha Markkula

Ulla Mikkonen

Krista Nuotio (Käypä hoito -toimittaja)

Timo Partonen

Tiina Paunio

Päivi Polo

Tomi Rantamäki

Outi Saarenpää-Heikkilä

Tuula Tanskanen

Katinka Tuisku