Käypä hoito -suositus «Epilepsiat (aikuiset)»1 ja lyhyt yhteenveto englanniksi «Epilepsies (adult)»2
Arviolta 8–10 % väestöstä saa elämänsä aikana vähintään yhden epileptisen kohtauksen ja 4–5 % epilepsian. Aktiivisen epilepsian (ainakin yksi epileptinen kohtaus viimeisten viiden vuoden aikana) esiintyvyys suomalaisilla aikuisilla on 6.3/1 000. Epilepsiaa sairastavien vakioitu kuolleisuussuhde on 2–3-kertainen muuhun väestöön nähden. Idiopaattisessa epilepsiassa kuolleisuus on lähellä muun väestön kuolleisuutta. Suurin kuolleisuus on niillä potilailla, joilla on syntymästä lähtien epilepsia ja kehitysvamma tai muu vaikea neurologinen vamma, sekä potilailla, joiden epilepsia on vaikeahoitoinen. Tärkein suoraan epilepsiaan liittyvä kuolinmekanismi on yllättävä äkkikuolema.
Epilepsiadiagnostiikan tarkoituksena on selvittää, ovatko kyseessä epileptiset vai muut kohtaukset, määrittää kohtaustyyppi tai -tyypit, tunnistaa epilepsiaoireyhtymä ja selvittää mahdollinen epilepsian syynä oleva aivojen rakenteellinen vaurio. Diagnoosi perustuu silminnäkijän kohtauskuvaukseen ja kliiniseen tutkimukseen, jota täydennetään EEG:llä sekä tarvittaessa unideprivaatiolla ja video-EEG:llä. Poikkeava EEG ei todista, että potilaalla on epilepsia, eikä normaali EEG sulje pois epilepsiaa.
Aivojen rakenteellisten muutosten tunnistamiseksi aivojen kuvantaminen on tarpeen. Aivojen magneettitutkimus on suositeltavin kuvantamismenetelmä, mutta tietokonekuvaus on suositeltava akuuttitilanteissa ja tilanteissa, joissa magneettitutkimus on vasta-aiheinen.
Hoidon tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittäviä haittavaikutuksia.
Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu epilepsian lääkehoito ei vaikuta pitkäaikaisennusteeseen «Ensimmäisen kohtauksen jälkeen aloitettu lääkitys vähentänee kohtauksen uusiutumisriskiä puoleen, pitkäaikaisen kohtauksettomuuden saavuttamisessa ryhmät eivät kuitenkaan eroa toisistaan»B, joten lääkehoito aloitetaan yleensä toisen epileptisen kohtauksen jälkeen. Aloittamiseen liitetään aina hoidonohjaus, jossa käydään läpi lääkehoidon toteuttaminen ja mahdolliset rajoitukset jokapäiväiseen elämään, työkykyyn, ajokykyyn, asevelvollisen palveluskelpoisuuteen sekä sosiaaliturvaan. Tarvittaessa käynnistetään viiveettä ammatillisen kuntoutuksen tukitoimet.
Lääkepitoisuuksien rutiinimainen seuranta ei ole oireettomilla potilailla tarpeen. Monet epilepsialääkkeet heikentävät ehkäisypillerien tehoa. Raskautta suunniteltaessa epilepsialääkkeiden käytön lopettaminen ei useimmiten ole järkevää tai mahdollista. Epilepsiapotilaan raskautta seurataan sekä neurologian että äitiyspoliklinikassa.
Symptomaattiset ja todennäköisesti symptomaattiset epilepsiat edustavat valtaosaa aikuisiässä alkavista epilepsioista. Kohtausoireiden tyyppi määräytyy sen perusteella, miltä aivoalueelta oireet ovat peräisin. Diagnoosi perustuu kliinisiin piirteisiin, jotka sopivat kohtausten paikallisalkuisuuteen, EEG:hen ja kuvantamislöydöksiin.
Paikallisalkuisen epilepsian lääkehoidoksi suositellaan okskarbatsepiinia «Okskarbatsepiini on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»A tai pitkävaikutteista karbamatsepiinia «Karbamatsepiini on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»A. Vaihtoehtoisia lääkkeitä ovat lamotrigiini «Lamotrigiini on ilmeisesti teholtaan ja haittavaikutuksiltaan kliinisesti karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»B, levetirasetaami «Levetirasetaami on ilmeisesti kliiniseltä käytettävyydeltään karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisen epilepsian ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»B, topiramaatti «Topiramaatti on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»A, valproaatti «Valproaatti on tehokas paikallisalkuisten ja toonis-kloonisten kohtausten ensisijaislääke.»A ja gabapentiini «Gabapentiini on ilmeisesti kliiniseltä käytettävyydeltään karbamatsepiinia vastaava paikallisalkuisten kohtausten ensisijaislääke.»B.
Lisälääkkeinä voidaan käyttää gabapentiinia «Gabapentiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A, klobatsaamia, lamotrigiinia «Lamotrigiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A, levetirasetaamia «Levetirasetaami on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A, pregabaliinia «Pregabaliini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A, tiagabiinia «Tiagabiini on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A, topiramaattia «Topiramaatti on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A tai tsonisamidia «Tsonisamidi on tehokas paikallisalkuisen epilepsian lisälääke.»A.
Lääkkeen valinta edellyttää aina yksilöllisten tekijöiden huomioimista ja arvion hyöty-riskisuhteesta hoidon tehon ja mahdollisten haittavaikutusten osalta.
Yleistyneet idiopaattiset epilepsiat muodostavat oireyhtymäjatkumon, johon kuuluvat lapsuus- ja nuoruusiän poissaoloepilepsia, yleistyneet toonis-klooniset kohtaukset herätessä, nuoruusiän myokloninen epilepsia ja välkevaloherkkä epilepsia.
Ensisijainen lääke idiopaattisissa epilepsiaoireyhtymissä ja niihin liittyvissä yleistyneissä kohtauksissa on valproaatti «Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.»C. Vaihtoehtoisia lääkkeitä ovat lamotrigiini ja topiramaatti «Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.»C ja lisälääkkeitä levetirasetaami «Levetirasetaami lienee tehokas ja hyvin siedetty yleistyvässä epilepsiassa lisälääkkeenä toonis-kloonisiin kohtauksiin.»B, «Levetirasetaami lienee tehokas myoklonisissa kohtauksissa lisälääkkeenä nuoruusiän myoklonisessa epilepsiassa.»B ja klobatsaami.
Nuoruusiän poissaoloepilepsiassa valproaatti ja etoksuksimidi ovat yhtä tehokkaita poissaolokohtausten lääkkeitä «Etosuksimidilla ja valproaatilla saattaa olla yhtä hyvä teho poissaolokohtauksiin lapsuusiän poissaoloepilepsiassa.»C, mutta etosuksimidi tehoaa vain poissaolokohtauksiin. Jos nuorella on ollut tajuttomuus-kouristuskohtauksia, aloitetaan valproaatilla «Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.»C. Pelkkien poissaolokohtauksien hoito voidaan vaihtoehtoisesti aloittaa etosuksimidilla kuten lapsuusiän poissaoloepilepsiassa «Etosuksimidilla ja valproaatilla saattaa olla yhtä hyvä teho poissaolokohtauksiin lapsuusiän poissaoloepilepsiassa.»C. Vaihtoehtoisena tai lisälääkkeenä voidaan käyttää lamotrigiinia «Lamotrigiini saattaa tehota lumelääkettä paremmin poissaolokohtauksiin mutta luotettava näyttö puuttuu.»C, «Lamotrigiini lisälääkkeenä saattaa vähentää poissaolokohtauksia, jos etosuksimidi tai valproaatti ei ole yksinään tehonnut, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D ja lisälääkkeenä topiramaattia, levetirasetaamia tai klobatsaamia.
Nuoruusiän myoklonisessa epilepsiassa pääkohtaustyyppi ovat yleensä aamuisin esiintyvät myokloniset nykäykset, jotka ovat yhtäkkisiä, lyhyitä, tois- tai molemminpuolisia, yläraajoihin painottuvia lihasnykäyksiä. Ensisijaislääke on valproaatti «Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.»C, jonka vaihtoehtona voidaan käyttää voidaan käyttää topiramaattia «Valproaatti lienee tehokkaampi kuin lamotrigiini ja paremmin siedetty kuin topiramaatti yleistyneissä epilepsioissa.»C ja lisälääkkeenä levetirasetaamia «Levetirasetaami lienee tehokas myoklonisissa kohtauksissa lisälääkkeenä nuoruusiän myoklonisessa epilepsiassa.»B tai lamotrigiinia.
Kun epilepsiapotilas on ollut kohtaukseton vähintään 3–5 vuotta, voidaan harkita lääkityksen lopettamista. Kohtausten uusiutumisriski lääkityksen lopettamisen jälkeen on aikuisilla 30–60 %, ja se on yli kaksikertainen verrattuna tilanteeseen, jossa lääkitystä jatketaan. Tietyissä oireyhtymissä, kuten nuoruusiän myoklonusepilepsiassa, uusiutumisriski on merkittävästi suurempi eikä lääkehoidon lopettamista suositella. Potilaan kanssa tuleekin keskustella kohtausten uusiutumisriskistä ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä mahdollisesti uusiutuvien kohtausten vaikutuksista työkykyyn ja autolla ajamiseen. Epilepsialääkitys lopetetaan asteittain, yksi lääke kerrallaan, tavallisimmin usean kuukauden kuluessa.
Epilepsiakirurgialla tarkoitetaan vaikean epilepsian hoidoksi tehtävää epileptogeenisen alueen kirurgista poistoa tai eristämistä. Leikkaushoidon mahdollisuudet tulee selvittää, kun potilaalla on vaikeahoitoinen epilepsia.
Lääkehoidosta huolimatta oireilevan ohimolohkoepilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset kahdella kolmasosalla aikuispotilaista ja on tehokkaampaa kuin lääkehoito «Lääkehoidosta huolimatta oireilevan ohimolohkoepilepsian leikkaushoito ilmeisesti lopettaa kohtaukset yli puolella potilaista, ja on tehokkaampaa kuin lääkehoito.»B. Leikkauksesta huolimatta lääkehoitoa tulee yleensä jatkaa. Ohimolohkon ulkopuolisen paikallisalkuisen epilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset kolmasosalla potilaista «Ohimolohkon ulkopuolisen paikallisalkuisen epilepsian leikkaushoito lopettaa kohtaukset kolmasosalla potilaista, mutta luotettava näyttö puuttuu.»C. Yksittäisten leesioiden ja niihin liittyvien epileptogeenisten alueiden poistoleikkauksissa kirurgisen hoidon ennuste saattaa kuitenkin ohimolohkon ulkopuolisissakin tapauksissa olla parempi «Epilepsiakirurgia (sekä ohimolohkokirurgia että ohimolohkon ulkopuolinen epilepsiakirurgia) lopettanee kohtaukset yli puolella potilaista silloin, jos epilepsiakirurgian yhteydessä poistetaan yksittäinen epileptogeeninen leesio (hyvänlaatuinen kasvain, aivojen kuorikerroksen kehityshäiriö tai verisuoniepämuodostuma).»C. Aivokurkiaisen halkaisu tuottaa kohtauksettomuuden 35 %:lle potilaista vaikeimmassa kohtaustyypissä (atoniset kohtaukset) «Aivokurkiaisen halkaisu tuo kohtauksettomuuden 35 % potilaista vaikeimman kohtaustyypin eli atoonisten kohtausten suhteen yli viiden vuoden seurannassa, mutta luotettava näyttö puuttuu.»D.
Reetta Kälviäinen
Tapani Keränen
Jorma Komulainen
Iris Pasternack
Jukka Peltola
Matti Vapalahti
Aarne Ylinen