Karies (hallinta)

Käyvän hoidon tiivistelmät
23.2.2009
Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä

Käypä hoito -suositus «Karies (hallinta)»1

Keskeinen sisältö

Kariesta hallitaan ensisijaisesti terveellisin elintavoin. Näihin kuuluu hampaiden puhdistaminen joka puolelta kahdesti päivässä fluorihammastahnaa käyttäen. Sokeria sisältävien tuotteiden tiheästi toistuvaa käyttöä tulee välttää, ja janojuomaksi suositellaan vettä. Jotta karieksen hallintaa tukevat elintavat olisi helppo omaksua, niiden juurruttaminen tulee aloittaa jo varhaislapsuudessa. Suun terveydenhuollon ammattilaisten velvollisuus on informoida potilaita hampaiden reikiintymisen syytekijöistä ja siitä, miten reikiintymistä voidaan ehkäistä.

Tehostettu reikiintymisen ehkäisy on aiheellista, kun hampaistossa on eteneviä kariesvaurioita. Siihen kuuluvat potilaan opastus hyvään omahoitoon, paikalliset fluorikäsittelyt ja tarvittaessa kouluikäisillä poskihampaiden pinnoittaminen.

Tavoite

Suosituksen tavoitteena on ohjata potilaita ja suun terveydenhuollon ammattilaisia hallitsemaan kariesta niin, ettei hampaisiin tulisi kariesvaurioita, ei etenkään sellaisia, jotka edellyttävät korjaavaa hoitoa.

Riskitekijät

Karieksen riskitekijät voidaan jakaa yleisiin ja paikallisiin. Yleiset riskitekijät liittyvät suuhygienia- ja ravintotottumuksiin, tiettyihin ikäkausiin, sosioekonomiseen asemaan sekä elämäntilanteisiin, jotka altistavat hampaiden reikiintymiselle. Paikallisista riskitekijöistä merkittävin on kariesbakteereita sisältävä biofilmi, joka saa hampaiden puutteellisen puhdistamisen vuoksi kehittyä häiriintymättä «Mutansstreptokokeilla on ilmeisesti keskeinen rooli reikiintymisen aloittajana.»B. Biofilmin kehittymiselle otollisia kohtia ovat hampaan purupinnan uurteet puhkeamisen aikana, hampaiden välipinnat, ienrajat ja oikomiskojeiden ja irtoproteesien viereiset alueet. Aikuisiässä juurenpinnan paljastuminen ikenien vetäytymisen tai iensairauksien vuoksi altistaa sen reikiintymiselle.

Kaikille suositeltava omahoito

Hampaiden reikiintymistä ehkäistään ensisijaisesti omahoidolla, johon kuuluvat aikuiselta lapselle välittyvän mutansstreptokokkitartunnan välttäminen, hampaiden huolellinen puhdistus «Perusteellinen biofilmin häirinnän opettaminen ja sen harjoittelu sekä omahoidon laadun kontrollointi saattavat ehkäistä hampaiden reikiintymistä.»B, fluorihammastahnan käyttö kaksi kertaa päivässä «Fluorihammastahnan käyttö vähentää hampaiden reikiintymistä lapsilla ja nuorilla. Reikiintymistä vähentävä vaikutus on sitä suurempi, mitä useammin tahnaa käytetään.»A, ravinnon nauttiminen suunnitelluilla aterioilla «Epäsäännöllisesti ruokailevilla on ilmeisesti enemmän reikiä hampaissaan kuin säännöllisiä aterioita syövillä.»B ja veden juonti janojuomana «Runsas sokeristen juomien nauttiminen saattaa lisätä hampaiden reikiintymistä.»C. Pienten lasten äitien on hyvä käyttää päivittäin ksylitolipurukumia tai -pastilleja (vähintään 5–6 grammaa ksylitolia), erityisesti jos heillä on taipumus hampaiden reikiintymiseen «Äidin päivittäinen ksylitolin käyttö estää mutansstreptokokkien kolonisoitumista lapsen suuhun ensimmäisten elinvuosien aikana.»B. Myös muilla päivittäinen ksylitolituotteiden käyttö syönnin jälkeen vähentää hampaiden reikiintymistä «Päivittäinen ksylitolipurukumin tai -pastillien (vähintään 5 g/vrk) käyttö vähentää hampaiden reikiintymistä. Vaikutus on ilmeisesti suurin, jos ksylitolia käytetään hampaiden puhkeamisen aikaan tai sitä ennen.»B.

Yksilöllisesti suunniteltu tehostettu omahoito

Ellei karieksen hallinta onnistu pelkästään kaikille suositeltavan omahoidon keinoin, suun terveydenhuollon ammattilaisen pitää suunnitella potilaalle yksilöllinen tehostettu omahoito-ohjelma. Siihen kuuluvat kaikille suositeltavaan omahoitoon sisältyvien asioiden lisäksi suun sairauksista informointi, suunsisäisten ongelmakohtien osoittaminen sekä puhkeamassa olevien maitoposkihampaiden ja pysyvien poskihampaiden purupintojen tehostetun puhdistuksen opettaminen.

Kariesvaurioiden pysäyttäminen ammattilaisen toimin

Kun reikiintymisen tehostettu ehkäisy on tarpeen, ehkäisytoimet kohdennetaan kaikkiin niihin tekijöihin, joiden vaikutuksesta reikiintymisriski on suurentunut. Havaitun jäännösplakin ammattimainen puhdistus voi olla paikallaan hoitokäynnin yhteydessä, jotta potilaat oppivat tunnistamaan reikiintymisherkät alueet hampaistossaan. Paikallinen fluorikäsittely voi olla hyödyllinen henkilöille, joilla on vasta puhjenneita hampaita tai eteneviä kariesvaurioita, vaikka fluorihammastahnaa käytettäisiinkin «Hampaiden paikallinen fluorikäsittely saattaa tehostaa reikiintymisen ehkäisyä korkean reikiintymisriskin omaavilla kouluikäisillä.»B.

Poskihampaan pinnoittaminen on aiheellista, kun purupinnalla on alkava, etenevä kariesvaurio, purupinnan uurteet ovat syvät tai reikiintymisriski on suuri esimerkiksi siksi, että pinta on vaikea puhdistaa «Pysyvien poskihampaiden purupintojen pinnoittaminen vähentää reikiintymistä lapsilla, joilla on lisääntynyt hampaiden reikiintymisriski.»A.

Klooriheksidiinin käyttö voi tulla kysymykseen muun tehostetun hoidon ja ammattilaisen antaman hoidon täydentäjänä potilailla, joiden syljeneritys tai kyky huolehtia suuhygieniasta on heikentynyt. Muunlaisille kariespotilaille klooriheksidiinikäsittelyt eivät nykytiedon mukaan ole tarpeellisia «Hampaiston klooriheksidiinikäsittelyt eivät Suomen nykyolosuhteissa ilmeisesti ehkäise hampaiden reikiintymistä korkean kariesriskin omaavilla kouluikäisillä lapsilla, jos lapsi saa paikallisia fluorikäsittelyjä.»B.

Karieksen hallinnan onnistumisen arviointi

Karieksen hallinta on onnistunut, kun potilas huolehtii tarpeellisesta omahoidosta. Kliinisesti tämä on havaittavissa siitä, että edellisessä tarkastuksessa aktiivisiksi havaitut vauriot todetaan pysähtyneiksi eikä uusia vaurioita todeta ja että reikiintymisherkillä hampaiden pinnoilla ei ole pitkään kehittynyttä jäännösplakkia.

Yksilöllisen tarkastusvälin määrittäminen

Kariesvauriot saattavat edetä salakavalasti, ja siksi hampaiden säännöllinen tarkastus on tärkeää. Tarkastusväli määritetään yksilöllisesti jokaiselle potilaalle reikiintymiseen vaikuttavat tekijät huomioon ottaen. Lasten ja nuorten yksilöllisiä tarkastusvälejä määritettäessä kannattaa ottaa huomioon potilaan ikä. Tarkastusväliä lyhennetään puolella ja hoidon intensiteettiä lisätään, jos todetaan reikiintymisen riskiä lisääviä yleisiä tai paikallisia tekijöitä.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia ry:n asettama työryhmä

Hannu Hausen (puheenjohtaja)

Satu Alaluusua

Pentti Alanen

Vuokko Anttonen

Anne Hiiri (Käypä hoito -toimittaja)

Jorma Jokela

Sirpa Järvinen

Helinä Keskinen

Jaana Laitinen

Kaisu Pienihäkkinen

Liisa Seppä