Parodontiitille altistavat tekijät

Parodontiitti syntyy, kun suun mikrobistossa elävät bakteerit pääsevät otollisissa olosuhteissa rikastumaan ikenenalaisissa bakteeripeitteissä ja laukaisevat ienkudoksessa puolustusreaktion, joka puolestaan johtaa kiinnityskudosten menetykseen. Riski sairastua krooniseen parodontiittiin vaihtelee yksilöittäin. Varsinkin huono suuhygienia ja tupakointi «Tupakointi huonontaa merkittävästi parodontiumin kudosten terveydentilaa ja heikentää parodontiumin paranemista.»A mutta myös huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes «Diabeetikoilla on korkeampi riski sairastua parodontaalisairauksiin kuin ei-diabeetikoilla. Huono hoitotasapaino lisää riskiä.»A, perinnölliset tekijät ja monet paikalliset tekijät hampaistossa «Parodontiitin patogeenien esiintyminen suun mikrobiston osana ja rikastuminen ienalueen bakteeripeitteissä edeltää tulehduksen syntymistä ienkudokseen ja liittyy parodontiitin kehittymiseen ja etenemiseen.»A, «Anti-infektiiviseen hoitoon liitettynä toimenpiteenä purennan kuntouttaminen saattaa auttaa purentatoiminnassa liikkuvan parodontiittihampaan tai hammasryhmän paranemista ja hoitoennustetta.»C ovat merkittäviä taudille altistavia tekijöitä. Suuren riskin yksilöiden löytäminen auttaa ehkäisyn ja hoidon kohdentamisessa.

Diagnostiikka

Krooninen parodontiitti alkaa ja etenee ilman merkittäviä oireita, minkä vuoksi sairastunut hakeutuu oma-aloitteisesti hoitoon vain harvoin. Niinpä taudin toteaminen on hammashuollon vastuulla. Parodontologinen tutkimus kuuluu oleellisena osana suun terveydentilan tutkimukseen. Tavoitteena on tunnistaa jo varhaisvaiheessa tulehduksen merkit ienkudoksessa «Ienverenvuoto (BOP) liittyy kudoksen alttiuteen sairastua parodontiittiin ja on siten tärkeä parametri parodontiitin varhaisdiagnostiikassa.»A, «Parodontaalistatus tulee kartoittaa kaikista hampaista mukaan lukien viisaudenhampaat, sillä tulehdusmuutokset viisaudenhammasalueella saattavat ennustaa parodontiitin ilmaantumista muualle hampaistoon tai olemassa olevan parodontiitin pahenemista.»C, ientaskun syveneminen ja muutokset hammasta ympäröivässä luussa. Asianmukainen diagnoosi ja siihen perustuva hoitosuunnitelma edellyttävät kattavia esitietoja potilaasta, ientaskumittausta kaikista hampaista, parodontaalistatuksen rekisteröintiä ja radiologista tutkimusta silloin, kun kliinisessä tutkimuksessa todetaan merkkejä parodontiitista «Lasten ja nuorten #x201D;bitewing #x201D;-röntgenkuvia tulkittaessa tulee kuvista diagnosoida mahdollinen approksimaalinen hammaskivi sekä marginaalinen luutason menetys, sillä edellä mainitut löydökset saattavat toimia parodontiitin ennusmerkkeinä.»B. Näiden perusmenetelmien lisäksi voidaan tarvittaessa tehdä muita tutkimuksia, kuten mikrobiologinen tutkimus.

Ehkäisy

Hyvä suuhygienia ehkäisee ientulehdusta ja parodontiittia. Yksilöllisesti suunniteltu ja opastettu omahoito perustuu päivittäiseen hampaiden harjaukseen ja hammasvälien puhdistukseen. Tarvittaessa voidaan lisäksi käyttää antiseptisia suuhuuhteluita, jotka ehkäisevät bakteeripeitteiden kiinnittymistä tai muodostumista hampaiden pinnoille. Tupakkavalistus kuuluu parodontiitin ehkäisyyn varsinkin nuorilla.

Kroonisen parodontiitin hoito

Hoidon ensisijaisena tavoitteena on pysäyttää infektio ja estää kudostuhon eteneminen poistamalla hampaiden bakteeripeitteet ja niitä kiinnittävät tekijät. Tämä tehdään hammaslääkärin, suuhygienistin ja potilaan yhteistyönä. Oleellista parodontologisen hoidon onnistumiselle on potilaan sitouttaminen säännölliseen omahoitoon. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tupakoiviin potilaisiin, joiden hoitovaste on huonompi kuin tupakoimattomien «Alveoliluukadon määrä tupakoitsijoilla on merkittävästi suurempi verrattuna tupakoimattomiin. Tupakointi on merkittävin luukatoa selittävä tekijä.»A. Tupakoinnin lopettamiseen kannustaminen ja lopettamisen tukitoimenpiteisiin opastaminen on osa parodontologista hoitoa. Vaikean parodontiitin hoito saattaa edellyttää anti-infektiivisen perushoidon lisäksi mikrobilääkitystä, leikkausta tai molempia sekä laajaa purennan kuntouttamista «Anti-infektiiviseen hoitoon liitettynä toimenpiteenä purennan kuntouttaminen saattaa auttaa purentatoiminnassa liikkuvan parodontiittihampaan tai hammasryhmän paranemista ja hoitoennustetta.»C. Koska taudinkulkuun puuttuminen jo ensimmäisten merkkien ilmaantuessa tuottaa hyvän, usein pysyvän hoitotuloksen ilman merkittäviä kudosvaurioita, potilas välttyy näin meneteltäessä pitkälle edenneen taudin aiheuttamilta toiminnallisilta ja esteettisiltä haitoilta suussa sekä yleisterveyteen kohdistuvilta riskeiltä.

Ylläpitohoito ja sen ajoitus

Ylläpitohoito on oleellinen osa parodontiitin hoitoa. Ylläpitokäyntien tiheys vaihtelee yleensä kolmesta 12 kuukauteen, ja se määritetään tapauskohtaisesti saavutetun hoitotuloksen sekä yleisten ja paikallisten riskitekijöiden perusteella. Epäsäännöllisessä ylläpitohoidossa olevilla potilailla on suuri riski taudin etenemiseen ja jopa hampaiden menetyksiin.

Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Hammaslääkäriseura Apollonian asettama työryhmä

Eija Könönen (puheenjohtaja)

Mervi Gürsoy

Anne Hiiri

Kimmo Suomalainen

Tellervo Tervonen

Veli-Jukka Uitto

Tiina Varrela