Satunnaistetussa tutkimuksessa «Hall A, Crisp AH. Brief psychotherapy in the treatment of anorexia nervosa. Outcome at one year. Br J Psychiatry 1987;151:185-91 »1 verrattiin lyhytkestoisen yksilöterapian ja ravitsemusohjauksen vaikuttavuutta painoon, syömiskäyttäytymiseen sekä sosiaaliseen ja seksuaaliseen sopeutumiseen laihuushäiriön diagnostiset kriteerit täyttävillä potilailla. Tutkittavat olivat naimattomia naisia, N=30, ikä 13–27 vuotta, paino alle 85 % ikää vastaavasta keskipainosta. Sairastamisaika oli 6–72 kuukautta. Ei kuukautisia. Postitetun kyselyn perusteella kutsuttiin potilaat perheineen ravitsemusterapeutin ja psykiatrin arviointihaastatteluun, jossa kysyttiin potilaan nykyinen paino, tavoitepaino, syömistottumukset, laihuushäiriön historia, entiset ja nykyiset perhesuhteet sekä psykoseksuaalinen historia. Crown-Crisp Experimental -indexillä pisteytettiin ruumiinpaino, kuukautiskierto, syömistottumukset, psyykkinen tilanne (mental state) sekä seksuaalinen että sosiaalinen sopeutuminen. Tutkimuskriteerit täyttäneissä ei tutkimuksesta kieltäytyjiä. 1) Psykoterapiaryhmässä tapaamiset 12 kertaa tunnin ajan viikoittain tai joka toinen viikko, yksi terapeutti. Päätavoitteena oli rohkaista potilasta henkiseen kasvuun sekä yksilönä että perheensä jäsenenä. Ravitsemusterapeutin tapaamiset neljä kertaa 15 minuuttia kerralla, jolloin punnitus, keskustelu edistymisestä syömiskäyttäytymisessä ja ruokavalio-ohjeita. 2) Ravitsemusohjausryhmässä tapaamiset 12 kertaa tunnin ajan kerran viikossa tai joka toinen viikko (5 kokenutta ravitsemusterapeuttia). Keskustelu ruokavaliosta, mielialasta ja päivittäisistä käyttäytymistavoista. Perheen tapaamiset lisäksi. Tavoitteena oli normalisoida syömiskäyttäytymistä ja ruokavalion koostumusta, auttaa yhdistämään syömiskäyttäytyminen mielialaan sekä lisätä potilaan luottamusta siihen, ettei elämänhallinta petä, vaikka paino nouseekin. Lisäksi psykoterapeutin tapaamiset neljä kertaa 15 minuuttia kerralla, jolloin punnitus, keskustelu yleisesti edistymisestä ja ohjeita perheestä ja sosiaalisista suhteista.

Vuoden seurannan jälkeen tutkimusasetelmasta tietämätön haastattelija haastatteli potilaat ja heidän perheensä. Potilaiden kliininen ja demograafinen tila selvitettiin ja Crown-Crisp Experimental Index toistettiin samojen parametrien osalta kuin aiemmin. Neljätoista psykoterapiaryhmän ja yksitoista ravitsemusohjausryhmän potilasta oli loppuun asti mukana. Sosiaalinen ja seksuaalinen sopeutuminen oli parempi psykoterapiaryhmässä, painon nousu taas jonkin verran parempi ravitsemusohjausryhmässä, mutta ryhmien välinen ero painon nousussa ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen