Tapaustutkimuksessa «Bachar E. The contributions of self psychology to the treatment of anorexia and bulimia. Am J Psychother 1998;52:147-65 »1, jossa hoito perustui 15 syömishäiriöistä kärsivän potilaan (yksitoista 19–28-vuotiasta bulimiapotilasta, neljä 16–23-vuotiasta anoreksiapotilasta) self-psykologisesti suuntautuneeseen terapiaan, todettiin, että syömishäiriöpotilaat ovat usein pyrkineet täyttämään toisten toiveita, ja heidän omat toiveensa ovat jääneet taka-alalle eivätkä he pysty luottamaan toisiin ihmisiin lohdun ja turvan antajina. Potilaalle oli tärkeää, että terapeutti empaattisesti ymmärsi häntä ja voi vähitellen näin tukea potilaan kasvua.
Katsausartikkelin «Bell L. What can we learn from consumer studies and qualitative research in the treatment of eating disorders? Eat Weight Disord 2003;8:181-7 »2 tarkoituksena oli arvioida systemaattisesti kaikkia niitä laadullisia tai lomakekyselyihin perustuvia tutkimuksia, joissa selvitettiin syömishäiriön kokeneiden tai siihen hoitoa saaneiden henkilöiden kokemuksia. Tutkimukset identifioitiin PubMed and PsychInfo -tietokannoista. Tutkimuksia löytyi 23 ja niiden olennaiset tulokset raportoitiin. Supportio ja koettu ymmärrys olivat keskeisiä elementtejä, jotta hoidon oli koettu auttavan. Empaattiset, sekä ammatilliset että ei-ammatilliset, suhteet oli koettu olennaisiksi toipumisen kannalta. Psykologiset hoitomuodot (keskustelut asiantuntijan kanssa ja terapia) oli koettu myönteisimmin ja eniten auttaviksi. Monet potilaat raportoivat, että he eivät olleet kokeneet saaneensa apua lääketieteellisistä interventioista. Hoidot, jotka kohdentuivat yksinomaan painoon, oli koettu negatiivisesti, ja monet tutkimukset tunnistivat, että on tärkeää suunnata hoito laajempaan kokonaisuuteen kuin pelkästään ruokaan ja painoon. Artikkeli sisälsi 47 viitettä.
Työnohjausta käsittelevässä artikkelissa «Hamburg P, Herzog D. Supervising the therapy of patients with eating disorders. Am J Psychother 1990;44:369-80 »3 kirjoittajat arvioivat laihuushäiriön ja ahmimishäiriön terapiaa toteuttavien koulutuksessa olevien terapeuttien hoitoprosessin aikana heräämiä tunnereaktioita. Laihuus- ja ahmimishäiriöpotilaat suhtautuvat ristiriitaisesti syömishäiriöoireisiin. On vaarana, että terapeutti toimii liian vaiteliaasti, hölläkätisesti ja potilaaseen samaistuen tai tunkeutuvasti, nolaavasti tai liian kontrolloivasti. Seurauksena voi olla epätoivoa, avuttomuutta valtataistelua tai kyllästyneisyyttä. Työnohjauksen tavoitteena on kunnioitus ja empatia, jota tarvitaan sekä työnohjausprosessissa että potilaiden kohtaamisessa.
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin: