Brittitutkijoiden tutkimuksessa «Touyz SW, Beumont PJ, Glaun D ym. A comparison of lenient and strict operant conditioning programmes in refeeding patients with anorexia nervosa. Br J Psychiatry 1984;144:517-20 »1 verrattiin kahta käyttäytymisterapeuttista ohjelmaa anorektikkojen hoidossa. Toinen ohjelmista oli tiukka, kaavamainen, alkoi vuodelevosta ja potilas sai lisää oikeuksia yksilöllisen sopimuksen mukaan aina lisättyään painoaan 0.5 kg. Toinen ohjelma oli joustavampi. Siinä viikon vuodelevon jälkeen potilaat tekivät sopimuksen, jossa minimitavoitteena oli 1.5 kg:n painonnousu viikossa. Mikäli tavoite jäi saavuttamatta, potilaat joutuivat viikoksi vuodelepoon. Muita rajoituksia heillä ei ollut. Muutoin potilaiden hoito-ohjelma osastolla oli sama (moniammatillinen tiimi, monimuotoinen terapia). Ensimmäiset 31 anoreksiapotilasta hoidettiin tiukan, seuraavat 34 joustavamman ohjelman mukaan. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa painonnousun nopeudessa. Joustavamman ohjelman potilaista arvioitiin olevan erittäin hyvin ko-operatiivisia 24 %, tiukan ohjelman potilaista 10 % (ero ei tilastollisesti merkitsevä). Tutkijat arvelivat joustavamman ohjelman käytöstä olevan käytännön hyötyä hoidossa. Potilaat hyväksyivät ohjelman paremmin ja olivat paremmin motivoituneita muuhun hoitoon (muun muassa psykoterapiaan). Ohjelma vähensi hoitajien hoitotyötä ja tarjosi potilaille vähemmän mahdollisuuksia manipuloida yksittäisiä hoitotiimin jäseniä. Potilailla oli myös mahdollisuus säilyttää autonomiansa paremmin hoidon aikana. Pitemmän ajan seuranta puuttui.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kalifornialaisessa tutkimuksessa «Nusbaum JG, Drever E. Inpatient survey of nursing care measures for treatment of patients with anorexia nervosa. Issues Ment Health Nurs 1990;11:175-84 »2 kartoitettiin 16 psykiatrisen hoitoyksikön anoreksiapotilaiden osastohoitokäytäntöjä strukturoidulla puhelinhaastattelulla. Tulokset osoittivat, että käyttäytymisterapeuttiset menetelmät hoito-ohjelmineen olivat useimmiten hoidon perusta riippumatta yksikön hoitofilosofiasta. Verrattuaan oman hoitoyksikkönsä tuolloin käytössä ollutta hoito-ohjelmaa toisten hoitoyksikköjen ohjelmiin, tutkijat havaitsivat sen olevan rajoittavampi kuin hoito-ohjelmat suurimmassa osassa yksikköjä. Yksikön hoito-ohjelmaan tehtiin kontrollointia vähentäviä muutoksia. Objektiivisissa painon nousua ja potilaiden hoitojakson pituutta koskevissa mittauksissa todettiin, että hoitotulokset joustavammalla ohjelmalla olivat yhtä hyviä kuin aikaisemmalla kontrolloivammalla ohjelmalla. Tutkijoiden mukaan joustavampi, yksilöllisesti laadittu hoitosuunnitelma auttoi hoitajia tukemaan nuoren kehitystä huolehtia itsestään paremmin.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä