Suomessa tehdyssä satunnaistetussa, kontrolloidussa hoitotutkimuksessa «Malmivaara A, Häkkinen U, Aro T ym. The treatment of acute low back pain - bed rest, exercises, or ordinary activity? N Engl J Med 1995;332:351-5»1 186 potilasta arvottiin kolmeen hoitoryhmään. Ryhmässä 1 suositeltiin kahden päivän vuodelepoa, ryhmässä 2 suositeltiin useita kertoja päivässä tehtäviä selän taivutteluharjoituksia ja ryhmässä 3 suositeltiin päivittäisten toimien jatkamista kivun sallimissa rajoissa. Kolmen viikon seurannassa harjoitteluryhmän potilaat olivat useilla tulosmittareilla arvioituina toipuneet merkittävästi hitaammin kuin vertailuryhmän potilaat, myös vuodeleporyhmän potilaat olivat toipuneet hitaammin. Kahdentoista viikon seurannassa sekä vuodeleporyhmän että harjoitteluryhmän potilaat olivat toipuneet vertailuryhmän potilaita huonommin. Erityisen suuret erot olivat sairauslomien pituudessa, vertailuryhmässä keskimääräinen sairausloma-aika oli noin 4.5 vrk, harjoitteluryhmässä 7.5 vrk ja vuodeleporyhmässä noin 9 vrk.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Satunnaistetussa vertailututkimuksessa «Vroomen PC, de Krom MC, Wilmink JT, Kester AD, Knottnerus JA. Lack of Effectiveness of Bed Rest for Sciatica. N Engl J Med 1999;340:418-23»2 183 iskiasoireyhtymä potilasta määrättiin kahden viikon vuodelepoon tai pelkkään seurantaan. Kahden viikon kuluttua 70 % vuodelevossa olleista ja 65 % verrokeista ilmoitti oireiden lievittyneen. Kolmen kuukauden kuluttua molemmissa ryhmässä 87 % ilmoitti oireiden lievittyneen. Kivussa, koetussa haitassa, sairauslomissa ja leikkausfrekvensseissä ei ollut eroja. Johtopäätöksenä on, että iskiasoireyhtymässä, johon liittyy kliinisiä löydöksiä, vuodelepo ei johda parempaan toipumiseen kuin sen välttäminen.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «Hagen KB, Hilde G, Jamtvedt G, Winnem M. Bed rest for acute low back pain and sciatica. Cochrane Database Syst Rev 2004;4:CD001254»3 löytyi yksitoista satunnaistettua vertailututkimusta (1 963 potilasta). Katsauksen mukaan on korkeatasoiseen tutkimustietoon perustuvaa näyttöä siitä, että akuutissa selkäkivussa vuodelepoon ohjeistetuilla potilailla on hieman enemmän kipua (Standardised Mean Difference (SMD) 0.22 (95 % luottamusväli: 0.02, 0.41) ja heidän toimintakykynsä on hieman heikompi (SMD 0.29 (95 % luottamusväli: 0.05, 0.45)) kuin niillä potilailla, joita on neuvottu pysyttelemään aktiivisena. Iskiaspotilaiden kohdalla on korkeatasoiseen tutkimustietoon perustuvaa näyttöä siitä että vuodelepo ja aktiivisena pysytteleminen johtavat vain vähäiseen tai ei lainkaan eroon kivussa (SMD -0.03 (95 % luottamusväli: -0.24, 0.18)) tai toimintakyvyssä (SMD 0.19 (95 % luottamusväli: -0.02, 0.41). Akuutissa selkäkivussa on kohtalaista näyttöä siitä, että vuodelevolla tai liikeharjoittelulla on vain vähäistä tai ei lainkaan eroa kivun voimakkuudessa tai toimintakyvyssä. Iskiaspotilailla on kohtalaista näyttöä siitä, että kivun voimakkuudessa vuodelevon ja fysioterapian välillä on vain vähän tai ei lainkaan eroa, mutta että fysioterapia tuottaa hieman parempaa toimintakykyä (Weighted Mean Difference 6.9 (0–100 asteikolla) (95 % luottamusväli: 1.09, 12.74). Tutkijoiden johtopäätöksenä on, että akuutissa alaselkäkivussa ohje vuodelepoon on vähemmän vaikuttava hoito kuin ohje pysytellä aktiivisena. Iskiaspotilailla ohjeissa vuodelepoon tai aktiivisena pysyttelemiseen on vain vähän tai ei lainkaan eroa. Vuodelepo-ohjeen ja liikeharjoittelun tai fysioterapian välillä on vain vähän tai ei lainkaan eroa.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen