Tässä englantilaisessa työssä «Ghaem-Maghami S, Sagi S, Majeed G ym. Incomplete e...»1seurattiin 2 455 naista (mediaani-ikä 29,8 vuotta), jolle oli tehty eksisio dysplasian vuoksi vuosina 1989–2004 (loop-hoito n = 1 644, NETZ n = 388, laserkonisaatio n = 420, veitsikonisaatio n = 14). Dysplasia uusiutui 4,8 %:lla hoidon jälkeen (n = 118). Potilaita seurattiin keskimäärin 238 viikkoa (eli noin 4,5 vuotta). Kumulatiivinen HSIL-muutoksen ilmaantuvuus 10 vuoden seurannan aikana oli 7,7 %.
Muutoksista 62,5 % ilmaantui ensimmäisen 2 vuoden seurannan aikana. Tärkein uusimista ennustava tekijä oli dysplasian aste. CIN 3 uusi 3 kertaa useammin kuin CIN 1 10 vuoden seurannan aikana (9,8 vs 4,9 %; HR 3,0; 95 % luottamusväli 1,9–4,9). CIN 2 uusiutui 4,1 kertaa useammin kuin CIN 1 (10,3 vs 4,9 %; HR 4,1; 95 % luottamusväli 2,6–6,6).
Yli 45-vuotialla potilailla uusimisen riski oli suurempi (riskisuhde 1,9, p = 0,01). Jos otettiin huomioon muutoksen ulottuminen korkealle endoservikaalikanavaan (muuntumisalue tyyppi III), se nousi merkittäväksi riskitekijäksi ja selitti näillä naisilla esiintyneen lisäriskin.
5 vuoden seurannassa muutokset uusivat useammin, jos muutos ulottui endoserviksin marginaaliin (residiivi 7,9 %:lla) tai kaikkiin marginaaleihin (residiivi 20,4 %:lla) verrattuna niihin, joilla marginaalit olivat puhtaat (residiivi 3,8 %:lla). Jos muutos ulottui ainoastaan ektoservikaaliseen reunaan, riski ei ollut suurempi kuin jos marginaalit olivat vapaat (3,8 vs 4,2 % 4 vuoden seurannassa ja 6,1 vs 11,1 % 10 vuoden seurannassa). Matala eksisio suurensi uusimisriskiä syvään toimenpiteeseen verrattuna.
Kommentti: Tutkijat kehottavat harkitsemaan uusintatoimenpidettä, jos dyplasia ulottuu kaikkiin reunoihin dysplasian asteesta riippumatta. Myös mikäli HSIL-muutosta tavataan endoservikaalisessa reunassa, kannattanee tehdä uusintatoimenpide. Yli 45-vuotiailla naisilla on kohonnut riski, koska heillä transformaatiovyöhyke on usein vetäytynyt kohdunkaulakanavaan.
Englantilainen retrospektiivinen aineisto «Flannelly G, Bolger B, Fawzi H ym. Follow up after...»2vuosilta 1988–1995 tarkasteli 3 426 loop-hoidettua potilasta. Suurimmalla osalla (69 %, n = 2 361) potilaista oli CIN 2–3. Keskimääräinen seuranta-aika oli 35 kuukautta, naisten ikä vaihteli 16–79 vuoden välillä (mediaani 31 vuotta). Naisista 6,5 % oli yli 50-vuotiaita (n = 221). Kaikki naiset pyydettiin kolposkopiaan ja papakokeeseen 3 kuukauden hoidon jälkeen. Epätäydellisesti poistettu muutos, joka ulottui marginaaleihin, havaittiin 37 %:lla naisella (n = 1 042).
Uusiutunut CIN-muutos havaittiin useammin yli 50-vuotialla naisilla kuin nuoremmilla (25 vs 6,7 %, p < 0,01). Tutkimuksessa todettiin 2 itsenäistä dysplasian uusimisen riskitekijää: ikä > 50 vuotta ja CIN-muutoksen ulottuminen konuksen reunaan. Residiivin suhteen korkeimman riskin potilaita olivat ne yli 50-vuotiaat, joilla CIN-muutoksen poisto oli epätäydellinen. Tässä ryhmässä kaikki residiivit todettiin 24 kuukauden kuluessa primaarihoidosta.
Kommentti: Hiukan vanhempi tutkimus, HPV-testi ei ollut vielä käytössä. Endoservikaalinen marginaali oli univariaattianalyysissä merkitsevä riskitekijä, mutta tieto siitä, mikä marginaali ei ollut puhdas, puuttui lähes kolmasosalta.
Korealaisessa tutkimuksessa «Ryu A, Nam K, Kwak J ym. Early human papillomaviru...»3 seurattiin 183 naista (keski-ikä 39,3 vuotta), joille oli tehty loop-hoito CIN 2 - tai CIN 3 -muutoksen vuoksi. Ne naiset, joille oli tehty hysterektomia hoidon jälkeen, poistettiin analyysistä. Tutkimuksessa HPV-testinä oli HC2 ja sytologiana nestepapa. Naiset tutkittiin 3, 6, 12, 18 ja 24 kuukautta hoidosta ja sen jälkeen vuosittain. Persistoivana muutoksena pidettiin biopsioin varmistettua CIN 2 -muutosta hoidon jälkeen.
Residiivimuutoksia oli 6,6 %:lla (n = 12) keskimäärin 25 kuukauden seurannan aikana (vaihteluväli 4–60 kuukautta). Nämä kaikki olivat HPV-positiivisia 3 kuukauden kontrollissa. Positiivinen poistomarginaali lisäsi riskiä uusiutuvalle taudille (residiivejä 20,1 vs 1,5 % niillä, joilla marginaalit puhtaat, OR 39,1; 95 % luottamusväli 4,40–347). Puolen vuoden kontrollissa otettu HPV-testin herkkyys oli 100 %, tarkkuus 81,9 % ja papakokeelle herkkyys 77,5 % ja tarkkuus 92,9 %. Tässä tutkimuksessa naisen ikä yli 50 vuotta, vahva sytologia ennen toimenpidettä, korkea HPV-viruksen aktiivisuus ennen toimenpidettä (RLU > 100), tai HPV 16/18 -positiivisuus muihin genotyyppeihin verrattuna ei osoittautunut itsenäiseksi riskitekijäksi residiiville monimuuttuja-analyysissä.
Kommentti: Jos marginaali ei ole puhdas, mutta HPV-testi on negatiivinen jo 3 kuukautta toimenpiteestä, uusimisriski on erittäin pieni.
Tässä retrospektiivisessä työssä «Costa S, Venturoli S, Negri G ym. Factors predicti...»4 seurattiin 166 naista (mediaani-ikä 39,8 vuotta, vaihteluväli 23–63 vuotta), joiden AIS oli hoidettu eksisiolla. Heitä seurattiin 6 kuukauden välein kolposkopialla, papakokeella ja HPV-testillä keskimäärin 40,9 kuukautta. Naisista 47:lle tehtiin hysterektomia, ja nämä naiset poistettiin jatkotarkastelusta. Jotakin jatkohoitoa sai 69 naista, näillä 78,2 %:lla ei kuitenkaan havaittu enää AIS- tai glandulaarimuutoksia. Lopullisen kohortin muodosti 119 naista. Puhtaat marginaalit konuksessa havaittiin 86 potilaalla (51,8 %).
Persistoiva muutos havaittiin 7 potilaalla (5,9 %), ja 8 potilaalla todettiin invasiivinen adenokarsinooma (6,7 %). Muutokset ilmaantuivat 36 kuukauden kuluessa hoidosta, osa varsin myöhään, 5. tai 6. hoidon jälkeisessä kontrollissa. Univariaattimallissa yli 35-vuotialla naisilla oli yli 3-kertainen residiiviriski (OR 3,08; 95 % luottamusväli 1,51–6,30). Monimuuttujamallissa ainoaksi itsenäiseksi riskitekijäksi osoittautui HPV-positiivisuus hoidon jälkeen (OR 2,72; 95 % luottamusväli 1,08–6,87). Jos konuksen marginaalit olivat vapaat, adenokarsinooman riski oli pienempi (OR 0,20; 95 % luottamusväli 0,04–0,92).
Kommentti: Tutkijat suosittelevat, että mikäli potilas on yli 35-vuotias ja AIS-muutosta tavataan marginaaleissa, kannattanee harkita hysterektomiaa. AIS-potilaita tulisi seurata ainakin 3 vuotta 6 kuukauden välein toistuvilla kolposkopioilla, joiden yhteydessä otetaan sekä papakoe- että HPV-testi.
Kreikkalainen 782 potilaan tapaus-verrokkitutkimus vuosilta 1990–1996 «Paraskevaidis E, Lolis ED, Koliopoulos G ym. Cervi...»5 loop-hoidettujen potilaiden seurannasta. Tutkimusaineiston muodosti 635 naista, joilla loop-hoidossa resektiopinnoilla ei ollut dysplasiaa. Naisia seurattiin vähintään 2 vuotta. Kolposkopia tehtiin 4, 8 ja 12 kuukauden kuluttua toimenpiteestä.
Dysplasia uusi 31 potilaalla (4,9 %). Näitä verrattiin naisiin, jolla dysplasia ei uusinut. Regressioanalyysissa tärkeimmät riskitekijät dysplasian uusimiselle olivat dysplasian ulottuminen rauhaskäytäviin ("glandular involvement", OR 4,9, 95 % luottamusväli 1,9–12,3), ikä yli 40 vuotta (OR 6,7; 95 % luottamusväli 2,8–15,8) ja satelliittileesiot (OR 19; 95 % luottamusväli 7,5–48,2), jotka osoitettiin itsenäisiksi resiidiiviä ennustaviksi tekijöiksi.
Kommentti: Tässä työssä suuri osa loop-hoidoista oli tehty jo 1. käynnillä ilman histologista varmistusta. Työssä ei kommentoida, kuinka monella potilaalla oli dysplasia konuksessa.