Systemaattisen katsauksen «Huisstede BM, Randsdorp MS, van den Brink J ym. Ef...»1 mukaan on vahva näyttö, että kortikosteroidiruiske on tehokkaampi kuin lumehoito tai suun kautta otettu steroidi lyhyellä aikavälillä (0–3 kuukautta). Kohtalaista näyttöä on, että suuremmat steroidiannokset (60 mg metyyliprednisolonia) tuottivat paremman tuloksen kuin pienemmät annokset (40 ja 20 mg metyyliprednisolonia) keskipitkällä aikavälillä (4–6 kuukautta). Kortikosteroidiruiskeen hyödyt eivät säilyneet pitkässä seurannassa (yli 6 kuukautta).
Systemaattinen katsaus löysi 4 korkea- ja 2 heikkolaatuista lumekontrolloitua tutkimusta. Kortikosteroidiruiskeella oli parempi kliininen vaste, eli potilaat olivat todennäköisemmin oireettomia (VAS < 2) 2 viikon kohdalla (OR 7,42; 95 % luottamusväli 3,53–15,61). Lisäksi kortikosteroidilla oli merkittävästi parempi vaikutus oireiden voimakkuuteen (Boston Carpal Tunnel Syndrome Questionnaire, symptom severity scale, OR -0,58; 95 % luottamusväli -0,81 – -0,35) 8 viikon kohdalla.
Kommentti: luottamusväli on laaja.
Systemaattisen katsauksen jälkeen kaksi satunnaistettua tutkimusta «Chesterton LS, Blagojevic-Bucknall M, Burton C ym....»2, «de Moraes VY, Queiroz J Jr, Raduan-Neto J ym. Nons...»3 on arvioinut kortikosteroidiruisketta yölastaan verrattuna «Chesterton LS, Blagojevic-Bucknall M, Burton C ym....»2, «de Moraes VY, Queiroz J Jr, Raduan-Neto J ym. Nons...»3. Brittiläisessä tutkimuksessa «Chesterton LS, Blagojevic-Bucknall M, Burton C ym....»2 vähintään 6 viikkoa oireilleet lievästä tai keskivaikeasta rannekanavaoireyhtymästä kärsineet potilaat satunnaistettiin kortikosteroidi- (20 mg metyylipredinisoloniasetaattia, n = 116) tai yölastaryhmiin (yölasta 6 viikon ajan, n = 118). Kuuden viikon kontrollissa kortikosteroidi oli merkittävästi parempi kuin yölasta (Boston Carpal Tunnel Syndrome Questionnaire, vakioitu keskimääräinen erotus -0,32; 95 % luottamusväli -0,48 – -0,16; p = 0,0001). Tutkimuksessa ei raportoitu haittavaikutuksia.
Brasilialaisessa tutkimuksessa «de Moraes VY, Queiroz J Jr, Raduan-Neto J ym. Nons...»3 ENG-varmistetut potilaat satunnaistettiin kortikosteroidi- (n = 50) tai yölastaryhmiin (n = 45). Kortikosteroidi-injektio oli selvästi parempi yöllisten puutumisoireiden paranemisessa (1 kuukauden kohdalla puutuminen parantunut 84,6 %:lla, 3 kuukauden kohdalla 71,1 %:lla ja 6 kuukauden kohdalla 80,3 %:lla) verrattuna yölastaan (43,8 %, 40,4 % ja 28,8 %, vastaavasti). Boston-Levine-kyselyn toimintakyky- ja kipuosiot puolsivat myös kortikosteroidihoitoa. Tutkimuksessa ei raportoitu haittavaikutuksia.
Britit ovat julkaisseet abstraktin tutkimuksensa pitkäaikaistuloksista «Burton CL, Rathod-Mistry T, Blagojevic-Bucknall M,...»4. Yhden ja kahden vuoden seurannassa kortikosteroidi-injektion ja yölastan välilä ei ollut mitään eroja eikä kortikosteroidihoito ollut kustannusvaikuttava hoito. Kahden vuoden kuluessa kortikosteroidiryhmässä 28 % potilaista oli lähetetty leikkausarvioon ja 22 % leikattu. Yölastaryhmässä vastaavat luvut olivat 20 % ja 16 %.
On huomattava, että rannekanavan injektioon liittyy medianushermon vaurioitumisen vaara. Ultraääniohjattua injektiota pidetään turvallisempana toimenpiteenä. Tuoreen meta-analyysin «Yang FA, Shih YC, Hong JP ym. Ultrasound-guided co...»5 mukaan ultraääniohjattu injektio oli anatomisiin maamerkkeihin perustuvaa injektiota parempi (8 satunnaistettua tutkimusta, seuranta-aika 4–24 viikkoa) sekä oireiden voimakkuudessa (Boston Carpal Tunnel Syndrome Questionnaire, Symptom Severity Scale, SMD - 0,43; 95 % luottamusväli - 0,68 – - 0,19), P = 0,0005) että haittaavuudessa (Boston Carpal Tunnel Syndrome Questionnaire, Functional Status Scale, SMD - 0,50; 95 % luottamusväli - 0,84 – - 0,15, P = 0,005).
Yleiskommentit: Vaikka systemaattisen katsauksen mukaan «Huisstede BM, Randsdorp MS, van den Brink J ym. Ef...»1 on kohtalaista näyttöä, että suuremmat kortikosteroidiannokset antavat paremmat tulokset, ei tuore satunnaistettu tutkimus «Hsu PC, Liao KK, Lin KP ym. Comparison of Corticos...»6 tue tätä väitettä. Tutkimuksessa lievässä tai keskivaikeassa rannekanavaoireyhtymässä vertailtiin 10 mg ja 40 mg triamsiloniasetonidia ultraääniohjattuna ruiskutettuna. Kummassakin hoitoryhmässä oireet ja ENG-löydökset paranivat 12 viikon kohdalla, mutta ryhmien välillä ei ollut merkittäviä eroja.