Fysioterapeuttiset hoitomuodot TMD:n hoidossa

Näytönastekatsaukset
27.12.2006
Yrsa Le Bell, Aune Raustia ja Mauno Könönen

Näytön aste = D

Fysioterapeuttiset hoitomuodot saattavat vähentää TMD-oireita ja -löydöksiä, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Amerikkalaisessa systemaattisessa kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa «McNeely ML, Armijo Olivo S, Magee DJ. A systematic review of the effectiveness of physical therapy interventions for temporomandibular disorders. Phys Ther 2006;86:710-25 »1 analysoitiin 12 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin fysikaalista hoitoa lumehoitoon, toiseen aktiiviseen hoitomuotoon tai hoitamattomaan ryhmään. Neljä tutkimusta koski liikeharjoitusinterventiota, kaksi tutkimusta akupunktiota ja kuusi tukimusta elektrofysikaalisia hoitomuotoja. Kahdessa tutkimuksessa ryhdin ylläpito- ja rentoutusharjoitusohjelma (posture training) vähensi kipua (p < 0.05) ja paransi toimintaa ja alaleuan avauskapasiteettia (p < 0.05) verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen ohjelmaan ja itsehoito-ohjeisiin kuukauden ja vuoden seurannassa. Yhdessä tutkimuksessa manuaalinen käsittely yhdistettynä liikeharjoituksiin vähensi kipua ja paransi leuan avauskapasiteettia (p < 0.05) verrattuna pehmeään kiskoon (p < 0.05). Tilastollista paranemista avauskapasiteetissa saatiin suun lihasrentoutusohjelmalla verrattuna TENS:iin (p < 0.05) ja lume-TENS:iin (p < 0.01) sekä pehmeällä laserhoidolla (low laser therapy) verrattuna lumelaserhoitoon (p < 0.01) välittömästi hoidon jälkeen sekä kuukauden seurannassa. Kirjoittajien mielestä suurin osa tutkimuksista oli heikkolaatuisia ja tuloksia on tulkittava varauksella.

  • Tutkimuksen laatu: Kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Kohtalainen
  • Kommentti: Tutkimuksissa käytetyt hoitomuodot olivat heterogeenisia eikä samoja hoitomenetelmiä sisältäviä tutkimuksia ollut kuin yksi jokaista hoitomuotoa kohti, joten on vaikeaa vetää johtopäätöksiä.

Amerikkalaisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Medlicott MS, Harris SR. A systematic review of the effectiveness of exercise, manual therapy, electrotherapy, relaxation training, and biofeedback in the management of temporomandibular disorder. Phy»2 hyväksyttiin laajan kirjallisuushaun jälkeen 108:sta kokeellisesta työstä 30, jotka vastasivat inkluusiokriteereitä. Neljätoista tutkimusta käsitteli liikeharjoitusten tai manuaaliterapian, kahdeksan elektroterapian, seitsemän biofeedback-hoidon tai rentoutusharjoitusten ja yksi tutkimus yhdistetyn elektroterapian ja rentoutusohjelman vaikuttavuutta TMD:n hoidossa. Tulokset osoittivat että

1) aktiiviset liikeharjoitukset ja manuaaliset mobilisaatiot saattavat olla tehokkaita

2) ryhdin harjoitusohjelmia voidaan käyttää yhdessä muiden hoitomenetelmien kanssa

3) laser-terapia saattaa olla tehokkaampi kuin muut elektroterapeuttiset menetelmät

4) rentoutusohjelmat ja biofeedeback-hoito, EMG-harjoitukset ja proprioseptiiviset harjoitusohjelmat saattavat olla tehokkaampia kuin lumehoito tai purentakiskot

5) aktiivisten liikeharjoitusten, manuaaliterapian, asennonkorjaus- ja rentoutustekniikat saattavat yhdistettyinä olla tehokkaita.

Kirjoittajien mielestä suosituksia pitää kuitenkin tulkita varauksella, sillä monet tutkimukset olivat laadultaan heikkoja.

  • Tutkimuksen laatu: Kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: Kohtalainen
  • Kommentti: Tutkimukset olivat heterogeenisia eikä lopullisia päätelmiä tehokkuudesta voi tehdä.

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) 1

Kirjallisuutta

  1. McNeely ML, Armijo Olivo S, Magee DJ. A systematic review of the effectiveness of physical therapy interventions for temporomandibular disorders. Phys Ther 2006;86:710-25 «PMID: 16649894»PubMed
  2. Medlicott MS, Harris SR. A systematic review of the effectiveness of exercise, manual therapy, electrotherapy, relaxation training, and biofeedback in the management of temporomandibular disorder. Phys Ther 2006;86:955-73 «PMID: 16813476»PubMed