Fysioterapeuttiset hoitomuodot TMD:n hoidossa

Näytönastekatsaukset
22.10.2013
Aune Raustia, Yrsa Le Bell, Pentti Kemppainen ja Mauno Könönen

Näytön aste = D

Fysioterapeuttiset hoitomuodot saattavat vähentää TMD-oireita ja -löydöksiä, mutta luotettava näyttö puuttuu.

Amerikkalaisessa systemaattisessa kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa «McNeely ML, Armijo Olivo S, Magee DJ. A systematic review of the effectiveness of physical therapy interventions for temporomandibular disorders. Phys Ther 2006;86:710-25 »1 analysoitiin 12 RCT-tutkimusta, joissa verrattiin fysikaalista hoitoa lumehoitoon, toiseen aktiiviseen hoitomuotoon tai hoitamattomaan ryhmään. Neljä tutkimusta koski liikeharjoitusinterventiota, kaksi tutkimusta akupunktiota ja kuusi elektrofysikaalisia hoitomuotoja.

Kahdessa tutkimuksessa ryhdin ylläpito- ja rentoutusharjoitusohjelma (posture training) vähensi kipua (p < 0,05) ja paransi toimintaa ja alaleuan avauskapasiteettia (p < 0,05) verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen ohjelmaan ja itsehoito-ohjeisiin kuukauden ja vuoden seurannassa. Yhdessä tutkimuksessa manuaalinen käsittely yhdistettynä liikeharjoituksiin vähensi kipua ja paransi leuan avauskapasiteettia (p < 0,05) verrattuna pehmeään kiskoon (p < 0,05). Tilastollista paranemista avauskapasiteetissa saatiin suun lihasrentoutusohjelmalla verrattuna TENS:iin (p < 0,05) ja lume-TENS:iin (p < 0,01) sekä matalaenergisellä laserhoidolla (low laser therapy) verrattuna lumelaserhoitoon (p < 0,01) välittömästi hoidon jälkeen sekä kuukauden seurannassa.

Kirjoittajien mielestä suurin osa tutkimuksista oli heikkolaatuisia ja tuloksia on tulkittava varauksella.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimuksissa käytetyt hoitomuodot olivat heterogeenisia eikä samoja hoitomenetelmiä sisältäviä tutkimuksia ollut kuin yksi jokaista hoitomuotoa kohti, joten on vaikeaa vetää johtopäätöksiä.

Amerikkalaisessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Medlicott MS, Harris SR. A systematic review of the effectiveness of exercise, manual therapy, electrotherapy, relaxation training, and biofeedback in the management of temporomandibular disorder. Phy»2 hyväksyttiin laajan kirjallisuushaun jälkeen 108:sta kokeellisesta työstä 30, jotka vastasivat inkluusiokriteereitä. 14 tutkimusta käsitteli liikeharjoitusten tai manuaaliterapian, 8 elektroterapian, 7 biofeedback-hoidon tai rentoutusharjoitusten ja 1 tutkimus yhdistetyn elektroterapian ja rentoutusohjelman vaikuttavuutta TMD:n hoidossa.

Tulokset osoittivat, että

  1. aktiiviset liikeharjoitukset ja manuaaliset mobilisaatiot saattavat olla tehokkaita
  2. ryhdin harjoitusohjelmia voidaan käyttää yhdessä muiden hoitomenetelmien kanssa
  3. rentoutusohjelmat, biofeedback-hoito, ja proprioseptiiviset harjoitusohjelmat saattavat olla tehokkaampia kuin lumehoito tai purentakiskot
  4. aktiivinen liikeharjoitus, manuaaliterapia ja asennonkorjaus- ja rentoutustekniikat saattavat olla tehokkaita yhdistettyinä.

Kirjoittajien mielestä suosituksia pitää kuitenkin tulkita varauksella, sillä monet tutkimukset olivat laadultaan heikkoja.

  • Tutkimuksen laatu: kelvollinen
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: kohtalainen

Kommentti: Tutkimukset olivat heterogeenisia eikä lopullisia päätelmiä tehokkuudesta voida tehdä.

Belgialaisessa RCT-tutkimuksessa (single-blinded) «Craane B, Dijkstra PU, Stappaerts K ym. One-year evaluation of the effect of physical therapy for masticatory muscle pain: a randomized controlled trial. Eur J Pain 2012;16:737-47 »3 verrattiin lihasperäisestä TMD:stä kärsiviä, informaatiota ja itsehoidon ohjeistusta ja fysikaalista hoitoa saaneita potilaita (n = 26; 19 naista, keski-ikä 36,6 vuotta, SD 15,5 vuotta) verrokkeihin (n = 27; 20 naista, keski-ikä 42,9 vuotta, SD 15,1 vuotta), jotka saivat pelkästään informaatiota ja itsehoidon ohjeistusta. Informaatio ja itsehoito pitivät sisällään informaatiota leuan normaalista ja patologisesta toiminnasta ja leuan liikakuormittamisen (hampaiden pureminen yhteen, narskutus, liiallinen purukumin käyttö tai kynsien pureminen) haittavaikutuksista. Lisäksi potilaita neuvottiin rentouttamaan alaleukaa ja pitämään hampaita yhdessä vain syödessä ja niellessä. Fysikaalinen hoito sisälsi 9 kerran sarjan 6 viikon aikana. Tähän kuului myös edellä mainittu informaatio TMD:n luonteesta, ohjeistettua itsehoitoa (rentoutusharjoitukset, leuan ja kielen lepoasentojen opettaminen) ja purentalihasten käsittely. Kaikki potilaat saivat myös kirjallista informaatiota. Potilaita tutkittiin 3, 6, 12, 26 ja 52 viikon jälkeen, jolloin myös informaatio ja itsehoidon ohjeistus kerrattiin kaikille. Vastemuuttujat olivat kipu (VAS- ja McGill-kipukysely, temporalis- ja masseterlihasten arkuus painemittarilla mitattuna) ja leuan toiminta (toimintahäiriökyselylomake, aktiivinen ja passiivinen avaus).

Jo 3 viikon jälkeen havaittiin tilastollisesti merkitsevä, mittava kivun intensiteetin alenema kummassakin ryhmässä. Vuoden jälkeen kipu oli alentunut ja leuan toiminta parantunut kummassakin ryhmässä kaikkien käytettyjen mittarien mukaan ilman ryhmien välistä merkitsevää eroa.

Tutkijoiden mielestä tulokset viittaavat siihen, että pitkäaikaisessa seurannassa havaittava kivun alenema ja leuan funktion paraneminen eivät selity aktiivisella fysioterapialla.

  • Tutkimuksen laatu: tasokas
  • Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Kommentti: Tutkimuksessa ei pystytty osoittamaan, että aktiivisesta fysikaalisesta hoidosta olisi lisähyötyä lihasperäisen TMD:n hoidossa, jos potilaat saavat kattavaa tietoa TMD:n luonteesta ja itsehoidon ohjeistuksen. Vertailuhoidon monipuolisuus vaikeuttaa mahdollisuutta osoittaa lisähyötyä (= vähenevä rajahyöty).

Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:

  • Purentaelimistön toimintahäiriöt (TMD) 1

Kirjallisuutta

  1. McNeely ML, Armijo Olivo S, Magee DJ. A systematic review of the effectiveness of physical therapy interventions for temporomandibular disorders. Phys Ther 2006;86:710-25 «PMID: 16649894»PubMed
  2. Medlicott MS, Harris SR. A systematic review of the effectiveness of exercise, manual therapy, electrotherapy, relaxation training, and biofeedback in the management of temporomandibular disorder. Phys Ther 2006;86:955-73 «PMID: 16813476»PubMed
  3. Craane B, Dijkstra PU, Stappaerts K ym. One-year evaluation of the effect of physical therapy for masticatory muscle pain: a randomized controlled trial. Eur J Pain 2012;16:737-47 «PMID: 22337211»PubMed