Takaisin

Valproaatti lasten myoklonis-atoonisen epilepsian (MAE) hoidossa

Näytönastekatsaukset
Eeva-Liisa Metsähonkala
27.2.2019

Näytön aste: D

Valproaatti vähentänee lasten kohtauksia myoklonis-atoonisessa epilepsiassa (MAE), mutta luotettava näyttö puuttuu.

Avoimessa Englannissa tehdyssä tutkimuksessa «Jeavons PM, Clark JE, Maheshwari MC. Treatment of ...»1 hoidettiin 142 lasta valproaatilla vuodesta 1974 alkaen. Näistä 11:lla oli ilmeisesti MAE (myoclonic epilepsy of childhood, Lennox–Gastaut'n oireyhtymää nimitettiin myös myoklonis-astaattiseksi epilepsiaksi). Keskimääräinen valproaattiannos 4–7-vuotiailla oli 43 mg/kg/vrk. Seuranta-aika oli vähintään 4 kuukautta.

7/11 tuli kohtauksettomiksi (64 %, 95 % luottamusväli 35–92 %). 3 lapsella kohtaukset vähenivät yli 80 %.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: heikko
  • Kommentti: Luottamusvälit on laskettu annettujen lukujen perusteella, ja ne ovat vain viitteellisiä pienten lukujen vuoksi. Epilepsian luokitus epävarma.

Japanissa tehdyssä retrospektiivisessä analyysissä «Oguni H, Tanaka T, Hayashi K ym. Treatment and lon...»2 raportoitiin 81 MAE-oireyhtymää sairastavan lapsen hoitotuloksia vuosilta 1968–1992. Seuranta-aika oli yli 3 vuotta. Hoidossa käytettiin valproaattia, etosuksimidia, klonatsepaamia, nitratsepaamia, ACTH:ta ja ketogeenista dieettiä.

Myokloonisastaattisten kohtausten hoidossa valproaatti lopetti kaikki kohtaukset 7/57 (12 %, 95 % luottamusväli 4–21 %) potilaalla. Yli 50 % vähenemä nähtiin 23/57 potilaalla (40 %, 95 % luottamusväli 28–53 %).

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: heikko
  • Kommentti: Luottamusvälit on laskettu annettujen lukujen perusteella, ja ne ovat vain viitteellisiä pienten lukujen vuoksi. Epilepsian luokitus epävarma.

Philadelphialaisessa tutkimuksessa «Kilaru S, Bergqvist AGC. Current treatment of myoc...»3 raportoitiin kaikkien vuosina 1998–2005 hoidossa olleiden myoklonisastaattista epilepsiaa sairastaneiden potilaiden käytetyt hoidot ja ennusteet. Potilaita oli 23, joista 15 tuli tutkimuksiin kyseiseen sairaalaan 1 kuukauden sisään epilepsian alusta. Seuranta-aika oli 3 potilaalla alle 6 kuukautta, 2 potilasta kävi tutkimuskeskuksessa vain 1 kerran, muilla seuranta-aika oli 21–86 kuukautta (mediaani 48 kuukautta).

14 potilasta (67 % niistä, jotka kävivät tutkimuskeskuksessa enemmän kuin 1 kerran) oli saavuttanut vähintään 6 kuukauden kohtauksettomuuden seuranta-ajan loppuun mennessä. 43 % oli kehittynyt normaalisti, 52 %:lla oli lieviä ja 5 %:lla keskivaikeita kognitiivisia vaikeuksia.

10 % niistä, jotka saivat valproaattia, 18 % niistä, jotka saivat lamotrigiinia, 23 % niistä, jotka saivat topiramaattia, 25 % niistä, jotka saivat etosuksimidia ja 30 % niistä, jotka olivat ketogeenisellä dieetillä, saavutti vähintään 6 kuukauden kohtauksettomuuden kyseisen hoidon aikana.

  • Tutkimuksen laatu: heikko
  • Sovellettavuus: hyvä
  • Kommentti: Tutkimus edustaa koko potilaiden populaatiota mutta hoitojen tehosta verrattuna toisiinsa ei voi tutkimuksen perusteella arvioida mitään.

Kirjallisuutta

  1. Jeavons PM, Clark JE, Maheshwari MC. Treatment of generalized epilepsies of childhood and adolescence with sodium valproate ("epilim"). Dev Med Child Neurol 1977;19:9-25 «PMID: 403104»PubMed
  2. Oguni H, Tanaka T, Hayashi K ym. Treatment and long-term prognosis of myoclonic-astatic epilepsy of early childhood. Neuropediatrics 2002;33:122-32 «PMID: 12200741»PubMed
  3. Kilaru S, Bergqvist AGC. Current treatment of myoclonic astatic epilepsy: clinical experience at the Children's Hospital of Philadelphia. Epilepsia 2007;48:1703-1707 «PMID: 17651420»PubMed