Avoimessa Englannissa tehdyssä tutkimuksessa hoidettiin 142 lasta valproaatilla vuodesta 1974 alkaen «Jeavons PM, Clark JE, Maheshwari MC. Treatment of generalized epilepsies of childhood and adolescence with sodium valproate ("epilim"). Dev Med Child Neurol 1977;19:9-25 »1. Näistä 11:lla oli ilmeisesti MAE (myoclonic epilepsy of childhood, Lennox-Gastaut'n oireyhtymää nimitettiin myös myoklonis-astaattiseksi epilepsiaksi). Keskimääräinen valproaattiannos 4–7-vuotiailla oli 43 mg/kg/vrk. Seuranta-aika oli vähintään 4 kuukautta. 7/11 tuli kohtauksettomiksi (64 %, 95 % luottamusväli 35–92 %). Kolmella kohtaukset vähenivät yli 80 %.

• Tutkimuksen laatu: Heikko
• Sovellettavuus suomalaiseen kohdeväestöön: Heikko
• Kommentti: Luottamusvälit laskettu annettujen lukujen perusteella ja ovat vain viitteellisiä pienten lukujen vuoksi. Epilepsian luokitus epävarma.

Japanissa tehdyssä retrospektiivisessä analyysissä raportoitiin 81 MAE oireyhtymää sairastavan lapsen hoitotuloksia vuosilta 1968–1992 «Oguni H, Tanaka T, Hayashi K ym. Treatment and long-term prognosis of myoclonic-astatic epilepsy of early childhood. Neuropediatrics 2002;33:122-32 »2. Seuranta-aika oli yli kolme vuotta. Hoidossa käytettiin valproaattia, etosuksimidia, klonatsepaamia, nitratsepaamia, ACTH:ta ja ketogeenista dieettiä. Myokloonisastaattisten kohtausten hoidossa valproaatti lopetti kaikki kohtaukset 7/57 (12 %, 95 % luottamusväli 4–21 %) potilaalla. Yli 50 % vähenemä nähtiin 23/57 potilaalla (40 %, 95 % luottamusväli 28–53 %).

• Tutkimuksen laatu: Heikko
• Sovellettavuus suomalaiseen kohdeväestöön: Heikko
• Kommentti: Luottamusvälit laskettu annettujen lukujen perusteella ja ovat vain viitteellisiä pienten lukujen vuoksi. Epilepsian luokitus epävarma.