Kreikkalaisessa prospektiivisessa satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa «Mystakidou K, Tsilika E, Kalaidopoulou O ym. Compa...»1 vuodelta 2002 verrattiin butyyliskopolamiinia (60–80 mg) ja oktreotidia (600–800 µg) ihon alle jatkuvana infuusiona 68 potilaalla, joilla oli diagnostisoitu inoperaabeli maligni suolitukos. Kaikki potilaat saivat lisäksi klooripromatsiinia 15–25 mg s.c. jatkuvana infuusiona pahoinvointiin ja joko morfiinia 15–30 mg ihon alle jatkuvana infuusiona tai fentanyylia transdermaalisesti annoksella 25–75 µg/tunti.
Oktreotidi vähensi oksentelua ja pahoinvointia tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin butyyliskopolamiini ensimmäisten 3 vuorokauden aikana (oksennusepisodeja 3. päivänä oktreotidiryhmässä esiintyi keskimäärin 0,8 kertaa (SD 1,09) ja butyyliskopolamiiniryhmässä 1,91 kertaa (SD 1,58), sittemmin ero tasoittui alle yhteen molemmissa ryhmissä. Vaikeaa uupumusta (48,4 %:lla vs 86,4 %:lla potilaista) ja anoreksiaa (41,9 %:lla vs 72,7 %:lla, tässä järjestyksessä) esiintyi tilastollisesti merkitsevästi vähemmän oktreotodi- kuin butyyliskopolamiiniryhmässä koko tutkimuksen keston ajan. Kivussa ei ollut eroa.
Italiassa vuonna 2000 prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Mercadante S, Ripamonti C, Casuccio A ym. Comparis...»2 verrattiin butyyliskopolamiinia (60 mg) oktreotidiin (0,3 mg) ihon alle jatkuvana infuusiona 18 potilaalla, joilla oli diagnostisoitu inoperaabeli maligni suolitukos. 15 potilasta oli analysoitavissa: 9 hoidettu oktreotidilla ja 6 butyyliskopolamiinilla.
Oktreotidi vähensi oksentelua ja pahoinvointia nopeammin kuin butyyliskopolamiini. Ero oli tilastollisesti merkitsevä 24 ja 48 tunnin jälkeen molemmissa parametreissä, mutta 72 tunnin kuluttua vain pahoinvoinnissa.
Kommentti: Pieni tutkimus. Mittausmenetelmät oli kuvattu epäselvästi.
Toisessa italialaisessa prospektiivisessa satunnaistetussa tutkimuksessa «Ripamonti C, Mercadante S, Groff L ym. Role of oct...»3 vuonna 2000 verrattiin butyyliskopolamiinia (60 mg) oktreaotidiin (0,3 mg) ihon alle jatkuvana infuusiona 17 potilaalla, joilla oli diagnostisoitu inoperaabeli maligni suolitukos. Nenämahaletku voitiin poistaa 13 potilaalta.
Molemmat lääkkeet vähensivät sekreetiota, mutta oktreotidi vähensi sitä tehokkaammin kuin hyoskiini-butyylipromidi.
Kommentti: Pieni tutkimus
Vuonna 2015 julkaistussa prospektiivisessa satunnaistetussa kiinalaisessa tutkimuksessa «Peng X, Wang P, Li S ym. Randomized clinical trial...»4 97 palliatiivisessa hoidossa olevaa levinnyttä munasarjasyöpää sairastavaa potilasta, joilla oli inoperaabeli maligni suolitukos diagnostisoitu joko kliinisesti tai radiologisesti, satunnaistettiin joko saamaan oktreotidia 0,3 mg (n = 48) tai butyyliskopolamiinia 60 mg (n = 49, joista 1 keskeytti ennen hoidon aloitusta) jatkuvana ihonalaisinfuusiona vuorokaudessa 3 vuorokauden ajan. Lisäksi kaikki potilaat saivat nesteytystä.
Päätetapahtumina olivat oksennusepisodit, pahoinvointi, suun kuivuus, väsymys, jatkuvat sekä koliikkimaiset vatsakivut (asteikolla ei ollenkaan 0, vähän 1, kohtalainen 2, voimakas 3) ja päivittäinen nenämahaletkun erityksen määrä. Arvio tehtiin ennen tutkimusta (T0) ja 24 (T1), 48 (T2) ja 72 tunnin kuluttua (T3).
Oktreotidi osoittautui tehokkaammaksi ja nopeampi vaikutteisemmaksi kuin butyyliskopolamiini. Oktreotidi vähensi nenämahaletkueritystä kaikissa aikapisteissä merkittävästi enemmän kuin butyyliskopolamiini (T1: 563,6 ± 315,1 vs. 1,206,9 ± 278,2, P < 0,05; T2: 355,4 ± 205,4 vs. 808,5 ± 312,6; P < 0,05; T3: 298,5 ± 189,2 vs. 783,4 ± 258,6, P < 0,05). Ero lähtötilanteeseen oli merkittävä kaikissa aikapisteissä oktreotidiryhmässä (P < 0,05), kun butyyliskopolamiiniryhmässä ero oli merkittävä vasta 72 tunnin kuluttua. Oktreotidi vähensi myös oksennusepisodeja (kaikissa aikapisteissä, P < 0,05), pahoinvointia (48 ja 72 tunnin kuluttua, P < 0,05), ja jatkuvia kipuja (48 ja 72 tunnin kuluttua, P < 0,05) butyyliskopolamiiniryhmää tehokkaammin. Ero lähtötilanteeseen oli merkittävä oktreotidiryhmässä kaikissa aikapisteissä, hyoskiinibutyylipromidilla vasta 72 tunnin kuluttua. Muutos väsymyksessä, suun kuivuudessa tai koliikkikivuissa ei ollut tilastollisesti merkittävä kummassakaan ryhmässä.
Vuonna 2015 julkaistussa prospektiivisessa satunnaistetussa australialaisessa kaksoissokkotutkimuksessa «Currow DC, Quinn S, Agar M ym. Double-blind, place...»5 87 levinnyttä syöpää sairastavaa potilasta (112 satunnaistettiin, 99 aloitti hoidon, 87 lopullisissa analyyseissä mukana), joilla oli inoperaabeli maligni suolitukos diagnostisoitu eikä suunnitteilla ollut onkologisia hoitoja, satunnaistettiin joko saamaan oktreotidia 0,6 mg (n = 45) tai lumetta (n = 42) jatkuvana ihonalaisinfuusiona vuorokaudessa 3 vuorokauden ajan. Kaikki potilaat saivat ranitidiinia 200 mg ja deksametasonia 8 mg/vrk ja nesteytystä 10–20 ml/kg/vrk.
Päätetapahtumina olivat oksennusvapaiden päivien määrä 72 tunnin kuluessa. Ryhmien välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa oksennusvapaiden päivien lukumärässä (P = 0,71), potilaiden lukumäärässä, jotka eivät oksentaneet 72 tunnin seurannan aikana (17 potilasta oktreotidi- ja 14 lumeryhmässä, p = 0,67) eikä oksennusvapaiden päivien keskiarvossa (SD) (1,87, SD 1,10 oktreotidi, 1,69, SD 1,15 lumeryhmä; p = 0,47).
Molemmissa ryhmissä oksentelu väheni merkitsevästi. Vakioidussa monimuuttujamallissa oksennusepisodeja oli vähemmän oktreotidiryhmässä kuin lumeryhmässä (IRR 0,40; 95 % luottamusväli 0,19–0,86; P = 0,019), mutta oktreotidiryhmässä tarvittiin 2,02 kertaa useimmin butyyliskopolamiinia päivää kohden (P = 0,004).
Toissijaisena päätetapahtumana oli potilaiden arvioima elämänlaadun muutos (Global Impression of Change, -3 paljon huonompi – +3 paljon parempi). Molemmissa ryhmissä elämänlaatumuutos arvioitiin positiiviseksi (OR 1,8; 95 % luottamusväli 1,39–2,36; P < 0,001), eikä ryhmien välillä todettu eroa (P > 0,75). Pahoinvoinnissa (P = 0,37) ei ollut eroa ryhmien välillä.
Systemoidussa katsauksessa vuodelta 2016 selvitettiin oktreotidin tehoa vähentämään oksentelua malignissa inoperaabelissa suolitukoksessa «Obita GP, Boland EG, Currow DC ym. Somatostatin An...»6. Kirjallisuushaku oli tehty vuosilta 1979–2015 (MEDLINE, EMBASE, CINAHL, The Cochrane Controlled Trials Register databases ja viiteluettelot relevanteista artikkeleista). Cochranen riskinarviointi menetelmää oli käytetty arviossa. 7 satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta täytti sisäänottokriteerit (5 oktreotidi, 1 oktreotidi + lanreotidi ja 1 lanreotidi); 3 vertailuryhmässä oli lume ja 4:ssä butyyliskopolamiini. 220 sai somatostatiinin analogia ja 207 lumetta tai butyyliskopolamiinia. Tilastollinen voima oli adekvaatti, ja vinouman (bias) riski matala 2 RCT-tutkimuksessa, joissa ei osoitettu hyötyä. 4 RCT:ssä, joissa vinouman riski oli epäselvä tai suuri, osoitettiin somatostatiini analogien olevan tehokkaampi kuin butyyliskopolamiini vähentämään oksentelua.
Katsauksen mukaan näyttö somatostatiinin analogiasta vähentämään oksentelua inoperaabelissa suolitukoksessa on heikko.