20 nuorta (ikä 12–17 vuotta) kaksisuuntaisen mielialahäiriön (tyyppi I, II tai NOS) depressiovaihetta sairastavaa sai lamotrigiiniä (aloitusannos 12.5–25 mg/pv, annos tutkimuksen lopussa keskimäärin 131.6 mg/pv) monoterapiana tai lisähoidoksi (n = 7) 8 viikon ajan «Chang K, Saxena K, Howe M. An open-label study of lamotrigine adjunct or monotherapy for the treatment of adolescents with bipolar depression. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:298-304»1. Tutkimusjaksoa mahdollisesti edeltäneen antidepressiivihoidon tuli olla keskeytetty 2–4 viikkoa ennen uutta arviota. Muut mielialan tasaajat (litium, valproaatti, karbamatsepiini), antipsykootit (olantsapiini, risperidoni, ketiapiini, ziprasidoni, aripipratsoli) sekä ADHD-lääkkeet sallittiin, jos lääkeannoksissa ei ollut tullut muutoksia tutkimusjaksoa edeltävän kuukauden aikana. Potilaiden antigeenialtistus lamotrigiinin aloitusvaiheessa minimoitiin varotoimenpitein. Potilaista 19 jatkoi tutkimusjakson loppuun asti (1 keskeytys viikon jälkeen sairaalahoitoa vaatineen suisidaalisuuden vuoksi). Potilaiden oireet vähenivät merkittävästi 8 viikon lamotrigiinihoidon aikana (muutoksen tilastollinen merkitsevyys eri mittareilla: CDRS-R p = 0.001, YMRS p = 0.001, OAS-aggressio p = 0.02, OAS-ärtyneisyys p < 0.001, OAS-itsetuhoisuus p = 0.02; CDRS-R = Child Depression Rating Scale–Revised, YMRS = Young Mania Rating Scale, OAS = Overt Aggression Scale, Modified). Vaikutuksen suuruus (effect size, Cohen’s d) oli CDRS-R-mittarilla 2.47 ja YMRS-mittarilla 0.81. Hoitovasteen (CDRS-R-pisteet vähentyneet ≥ 50 %/CGI-I-pisteet 1–2, Clinical Global Impressions–Improvement) oli 8 viikon kuluttua saavuttanut 16/12 potilasta (84 %/63 %), ja remissiossa (CDRS-R ≤ 28 p. ja CGI-I 1–2 p.) oli 11 potilasta (58 %). Lamotrigiinin vaikutus oli yhtäläinen monoterapiana ja muuhun lääkehoitoon yhdistettynä (p = 0.17). Lamotrigiini oli hyvin siedetty eikä siihen liittynyt painonnousua (painon lisäys hoidon aikana 0.42 ± 1.9 kg, p = 0.34).
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Lamotrigiinin teho depressio-oireisiin vaikutti varsin hyvältä (merkittävä vaikutuksen suuruus, kun Cohen’s d > 0.80). Avoin tutkimus mutta muuten varsin hyvin toteutettu. Merkittäviä haittoja ei todettu tässä pienessä aineistossa; aiemmin lamotrigiiniä käyttävillä lapsilla on todettu aikuisiin verrattuna 10-kertainen riski Stevens-Johnsonin syndroomaan sekä myös muutama toksinen epidermaalinen nekrolyysitapaus, johon kuolleisuus on Stevens-Johnsonia suurempi. Hitaamman annostitrauksen lapsilla on todettu vähentävän vaikeiden haittojen riskiä, etenkin jos lamotrigiiniä käytetään samanaikaisesti divalproaatin kanssa. Lumekontrolloituja tutkimuksia kaivataan kipeästi.