Ympäri maailman (Euroopassa, muun muassa Suomessa ja Etelä-Afrikassa) vuosina 2002–2005 tehty satunnaistettu, kontrolloitu ja kaksoissokkona toteutettu monikeskustutkimus «Brodie MJ, Perucca E, Ryvlin P, Ben-Menachem E, Meencke HJ; Levetiracetam Monotherapy Study Group. Comparison of levetiracetam and controlled-release carbamazepine in newly diagnosed epilepsy. Neurolo»1. Yhteensä 579 vastasairastunutta, paikallisalkuisia tai yleistyviä toonis-kloonisia kohtauksia saavia yli 16-vuotiaita potilaita satunnaistettiin kaksoissokkona joko levetirasetaamiryhmään (N = 288, ITT N = 285) ja pitkävaikutteisen karbamatsepiiniryhmään (N = 291, ITT N = 291). Lääkitys titrattiin aluksi joko annokseen levetirasetaami 1 000 mg/vuorokausi tai karbamatsepiini 400 mg/vuorokausi. Tästä pystyi lääkitystä nostamaan kahdesti tutkimuksen aikana, jos kohtauksia ilmeni (taso 2:1 500 mg LEV tai 600 mg CBZ ja edelleen taso 3: 3 000 mg LEV tai 1 000 mg CBZ). Jos nämä annosnostot eivät riittäneet, sulkeutui potilas pois tutkimuksesta. Tutkimuksen ensisijainen päätepiste: kuuden kuukauden kohdalla protokollan mukaista populaatiota tarkastellessa 173/237 (73.0 %) levetirasetaamipotilasta ja 171/235 (72.8 %) karbamatsepiinipotilasta oli kohtauksettomia; riskiero 0.2 % (95 % CI -7.8–8.2 %). Vastaavasti 12 kuukauden kohdalla luvut olivat: 129/228 (56.6 %) levetirasetaamipotilasta ja 131/224 (58.5 %) karbamatsepiinipotilasta oli kohtauksettomia; riskiero -1.8 % (95 % CI -10.8–7.2 %). ITT-populatiossa tulokset olivat samankaltaiset eli ryhmien välille ei tullut eroa. Tutkimuksen keskeytti haittavaikutuksen takia 41/285 (14.4 %) levetirasetaamipotilasta ja 56/291 (19.2 %); riskiero -5 % (95 % CI -11–1 %).
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Toistaiseksi laajin kahden lääkkeen kaksoissokkotutkimus, jossa on voinut nostaa annosta vasteen mukaan. Lisäksi käytettiin pitkävaikutteista karbamatsepiinia ja karbamatsepiinin aloitusannos oli riittävän matala, jotta vertailuaineella ei tullut turhia haittavaikutuksia.