204 saksalaisperhettä, jossa lapsella oli kohtalainen tai vaikea atooppinen ekseema, satunnaistettiin interventio-ohjelmaan (n = 93) tai odotuslistalle (n = 111) «Staab D, von Rueden U, Kehrt R ym. Evaluation of a parental training program for the management of childhood atopic dermatitis. Pediatr Allergy Immunol 2002;13:84-90 »1. Interventioryhmä sai 6 x 2 tunnin laajuisen moniammatillisen koulutuspaketin, jossa tarjottiin tietoa muun muassa atooppisen ihon päivittäisestä ja oirehoidosta, ravitsemuksesta, kutinan kanssa pärjäämisestä, pahentavista tekijöistä ja stressinhoitotekniikoista. Vuotta myöhemmin interventioryhmästä 82 % ja verrokkiryhmästä 67 % ilmoitti hoitavansa ihoa perusvoiteilla päivittäin (lähtötilanteen luvut 88 % ja 89 %; p = 0.041 ryhmien väliselle erolle seurannassa). Lapsen ikä (OR 0.91) ja ekseeman SCORAD-pisteet (OR 1.03) eivät ennustaneet perusvoiteiden päivittäistä käyttöä, interventioryhmään kuuluminen kyllä, joskin tilastollinen merkitsevyys osoitti vain trendiä (OR 2.25; 95 % LV 0.97–4.9, p = 0.049). Ei-lääketieteellisten hoitojen käyttö väheni selvästi interventioryhmässä (56–26 %, OR = 2.97; 1.46–6.05) mutta verrokkiryhmässä vain vähän (64–51 %, p = 0.0028).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

51 atooppista ekseemaa sairastavaa, huonon hoitovasteen takia erikoissairaanhoitoon lähetettyä lasta (ikä keskimäärin 4 vuotta 4 kuukautta) ja heidän perhettään sai erikoissairaanhoitajan toteuttaman koulutuspaketin «Cork MJ, Britton J, Butler L ym. Comparison of parent knowledge, therapy utilization and severity of atopic eczema before and after explanation and demonstration of topical therapies by a specialist d»2. Siihen sisältyi perustietoa atooppisesta ekseemasta, hoitomenetelmistä ja mihin hoidon teho perustuu, hoidon käytännön toteuttamisesta, perus- ja muiden voiteiden ihanteellisista käyttömääristä; seurantakäynneillä erikoissairaanhoitaja kontrolloi vanhempien rasvaustekniikat ja demonstroi rasvauksen tarvittaessa uudelleen. Verrokkiryhmää tutkimuksessa ei ollut. Vuoden kuluttua interventiosta perusvoiteiden käyttö oli lisääntynyt 800 % alkutilanteeseen nähden (keskimääräinen viikkokulutus 426 vs 54.3 g) mutta paikallisten kortikosteroidien käyttö ei lainkaan. Ekseeman vaikeusasteessa (SASSAD 42.9 vs 4.6) tapahtui merkittävää paranemista. Tilastollista merkitsevyyttä ei ilmoitettu.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

823 atooppista ekseemaa sairastavaa lasta ja heidän perhettään seitsemästä eri keskuksesta satunnaistettiin ikäkausien mukaisesti koulutusinterventioryhmiin (3 kuukautta–7 vuotta: N = 274; 8–12 vuotta: N = 102; 13–18 vuotta: N = 70) tai verrokkiryhmiin (N = 244; N = 83; N = 50 vastaavasti) «Staab D, Diepgen TL, Fartasch M ym. Age related, structured educational programmes for the management of atopic dermatitis in children and adolescents: multicentre, randomised controlled trial. BMJ 20»3. Tutkimuksen aikana seurannasta jäi pois 169 lasta. Koulutusinterventioryhmät osallistuivat kuudesti viikon välein kaksituntiseen koulutukseen, joissa interventiota varten koulutetut ihotauti- tai lastenlääkärit, psykologit ja ravitsemusterapeutit antoivat lääketieteeseen, ravitsemukseen ja psyykkisiin tekijöihin liittyvää tietoa ikäkausispesifisesti. Ekseeman vaikeusaste arvioitiin SCORAD-pisteillä, subjektiivisin arvioin (”ihoetsivä”, skin detective) sekä kutinakäyttäytymistä mittaavilla kyselyillä. Vuoden seurannassa koulutusta saaneissa ryhmissä tapahtui ekseeman vaikeusasteen lievenemistä enemmän kuin verrokkiryhmissä (SCORAD-pisteiden vähenemä nuorimmasta vanhimpaan ikäryhmään: interventioryhmissä -17.5 (95 %:n LV -19.6 – -15.3), -16.0 (-20.0 – -12.0) ja -19.7 (-23.7 – -15.7); verrokkiryhmissä -12.2 (-14.3 – -10.1), -7.8 (-11.4 – -4.3) ja -5.2 (-10.5 – +0.1); p = 0.0002, 0.003 ja < 0.0001).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä