Vuonna 2001 julkaistussa systemoidussa katsauksessa «Bader JD, Shugars DA, Bonito AJ. A systematic review of selected caries prevention and management methods. Community Dent Oral Epidemiol 2001;29:399-411; PMID: 11784283»1 tarkastelun kohteena olivat vuosina 1966–99 julkaistut englanninkieliset tutkimusraportit, joissa oli selvitetty useiden ehkäisymenetelmien samanaikaisen käytön vaikutusta hampaiden reikiintymiseen. Alkuperäisen haun tuloksena oli 1 435 tutkimusta, joista 27 kelpuutettiin katsaukseen. Klooriheksidiinin vaikutukseen liittyviä tutkimuksia oli kuusi.
Vertailuryhmään verrattuna klooriheksidiinin käyttöön liittyvä reikiintymisen ehkäisyosuus vaihteli välillä -9 % ja 52 %. Kahdessa tutkimuksessa ero vertailuryhmään oli tilastollisesti merkitsevä. Myös klooriheksidiinin ja toisten preventiivisten menetelmien yhdistelmiin liittyviä tutkimuksia oli kuusi, joista neljä oli toteutettu kouluikäisillä. Näissä tutkimuksissa ehkäisyosuus vaihteli välillä -26 % ja 81 %. Pinnoitteiden ja klooriheksidiinin yhdistelmä erosi ehkäisyosuuden suhteen merkitsevästi vertailuryhmästä.
Tutkijat katsoivat, että klooriheksidiinillä, erityisesti yhdistettynä toisiin menetelmiin, saattaa olla hampaiden reikiintymistä vähentävää vaikutusta, mutta näyttö vaikuttavuudesta on riittämätön.
Skotlannissa toteutetussa RCT-tutkimuksessa «Forgie AH, Paterson M, Pine CM, Pitts NB, Nugent ZJ. A randomised controlled trial of the caries-preventive efficacy of a chlorhexidine-containing varnish in high-caries-risk adolescents. Caries Res 2»2 koehenkilöinä oli korkean reikiintymisriskin omaavia 11–13-vuotiaita (kariesvaurioita, mutansstreptokokkeja > 100 000 cfu/sylkimillilitra, noin 22 % seulotuista). Tutkimuksessa selvitettiin hampaiden reikiintymistä10-prosenttisia klooriheksidiinilakkakäsittelyjä (n = 222) ja lumelakkakäsittelyjä saaneilla (n = 274) lapsilla. Koko hampaisto käsiteltiin kolmen kuukauden välein, jos mutansstreptokokkitaso oli korkea.
Vaikutusta mitattiin kolmen vuoden kariesvauriokertymällä: klooriheksidiinilakkakäsittelyjä saaneille tuli keskimäärin 6.8 (SD 6.2) ja lumelakkakäsittelyjä saaneille 6.4 (SD 6.4) DMF-pintaa. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Hampaiden reikiintyminen selittyi voimakkaimmin aikaisempien kariesvaurioiden määrällä ja suuhygienian tasolla.
Vantaalla vuosina 1994–97 suoritetussa RCT-tutkimuksessa «Hausen H, Kärkkäinen S, Seppä L. Application of the high-risk strategy to control dental caries. Community Dent Oral Epidemiol 2000;28:26-34; PMID: 10634681»3 verrattiin kahta hampaiden reikiintymisen ehkäisyohjelmaa korkean reikiintymisriskin omaavilla 12-vuotiailla (30 % seulotuista). Intensiiviohjelma (n = 199) sisälsi runsaasti terveyskasvatusta, kaksi fluorilakkausta vuosittain, runsaasti pinnoitteita sekä klooriheksidiinikäsittelyjä (3 kertaa viikon välein toteutettu koko hampaiston geeliputsi, 0.8-prosenttinen klooriheksidiini ja 0.2-prosenttinen NaF) puolivuosittain, jos mutansstreptokokkitaso oli korkea. Vertailuohjelma (n = 174) sisälsi terveyskasvatusta, yhden vuosittaisen F-lakkauksen ja rajoitetusti pinnoitteita.
Kolmen seurantavuoden aikana keskimääräinen DMFS-lisäys oli intensiiviryhmässä 4.4 (SD 4.7) ja vertailuryhmässä 5.1 (SD 5.0). Ryhmien välillä ei ollut kliinisesti eikä tilastollisesti merkitsevää eroa. Klooriheksidiinikäsittelyitäkin sisältäneellä intensiiviohjelmalla ei ollut hampaiden reikiintymistä vähentävää lisävaikutusta, kun sitä vertailtiin monipuoliseen peruspreventioon.
Ruotsissa toteutetussa RCT-tutkimuksessa «Petersson LG, Magnusson K, Andersson H, Almquist B, Twetman S. Effect of quarterly treatments with a chlorhexidine and a fluoride varnish on approximal caries in caries-susceptible teenagers: a 3-year»4 verrattiin 1-prosenttista klooriheksidiini-tymolilakkaa (n = 82) ja 0.1-prosenttista fluorilakkaa (n = 84) korkean reikiintymisriskin omaavilla 13–14-vuotiailla, joilla oli vähintään kaksi varhaista approksimaalista kariesvauriota. Kaikki hammasvälit käsiteltiin 3 kuukauden välein ammattimaisen puhdistuksen jälkeen.
Kolmen seurantavuoden aikana uusia approksimaalisia kariesvaurioita tuli klooriheksidiini-tymolilakkakäsittelyjä saaneessa ryhmässä keskimäärin 3.1 (SD 3.5) ja fluorilakkaryhmässä 2.7 (SD 3.1). Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Surinamissa toteutetussa RCT-tutkimuksessa «De Soet JJ, Gruythuysen RJM, Bosch JA, van Amerongen WE. The effect of 6-monthly application of 40% chlorhexidine varnish on the microflora and dental caries incidence in a population of children in S»5 verrattiin 40-prosenttista klooriheksidiinilakkaa (n = 99) ja neutraalia lumegeeliä (n = 95) 13–14-vuotiailla. Koehenkilöt ja tutkijat eivät tutkimuksen aikana tienneet, sisältyykö klooriheksidiini lakkaan vai geeliin. Käsittelyjä tehtiin puolivuosittain.
30 kuukautta kestäneen tutkimuksen aikana klooriheksidiinikäsittelyt eivät vähentäneet hampaiden reikiintymistä. Päinvastoin, jos lapsella oli tutkimuksen lähtötilanteessa ollut laktobasilleja syljessään, oli 30 kuukauden DMFS-lisäys klooriheksidiinilakkaryhmässä keskimäärin 5.7 (SD 1.7) ja lumegeeliryhmässä 3.0 (SD 0.8). Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p < 0.01). DMFS-lisäys oli klooriheksidiiniryhmässä 1.9-kertainen lumeryhmään verrattuna, mikä on kliinisesti merkittävä tulos. Väestössä hammashoito oli järjestetty heikosti. Kaikille koehenkilöille ei pystytty järjestämään korjaavaa karieshoitoa.
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
«Bader JD, Shugars DA, Bonito AJ. A systematic review of selected caries prevention and management methods. Community Dent Oral Epidemiol 2001;29:399-411; PMID: 11784283»1: Klooriheksidiinin on havaittu vähentävän hampaiden reikiintymistä kouluikäisillä, kun kohdeväestöön kuuluvilla on ollut paljon kariesvaurioita (DMFS~20) ja kun klooriheksidiiniä on käytetty yhdessä toisten ehkäisymenetelmien kanssa.
«Forgie AH, Paterson M, Pine CM, Pitts NB, Nugent ZJ. A randomised controlled trial of the caries-preventive efficacy of a chlorhexidine-containing varnish in high-caries-risk adolescents. Caries Res 2»2: Kumpaankaan ryhmään kuuluneet eivät saaneet paikallisia fluorikäsittelyjä.
Klooriheksidiinikäsittelyt saattavat suosia hampaiden reikiintymistä, jollei pahoin reikiintyneitä hampaita ja/tai juuria voida hoitaa asiamukaisesti. Klooriheksidiinin mahdolliseen käyttöön tulee aina liittää muitakin ehkäisytoimenpiteitä (fluorikäsittelyt, sokerirajoitus, ksylitolin käyttö ja hyvä suuhygienia).