Saksassa toteutettu systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi «Schwendicke F, Tzschoppe M, Paris S. Radiographic ...»1 selvitti kirjallisuuden perusteella bitewing-röntgenkuvauksen (BW) tarkkuutta havaitsemaan erilaisia ja eri osissa suuta sijaitsevia kariesvaurioita. Tietokannoista Medline, Embase, Cochrane Central otettiin mukaan in vitro - ja in vivo -tutkimukset, joissa oli ilmoitettu menetelmien tarkkuus (sensitiivisyys ja spesifisyys). Tutkimusten virhelähteet analysoitiin QUADAS-2-menetelmällä, ja tutkimukset analysoitiin random-effect-meta-analyysillä. Puru- ja välipinnat analysoitiin erikseen. 117 tutkimusta 947 löydetystä analysoitiin (13 375 hammasta ja 19 108 pintaa).
Röntgenkuvien kyky löytää hammasvälipintojen kiillevauriot (sensitiivisyys) oli alhaisempi (0,24) kuin dentiinivauriot (0,36). Molemmissa tapauksissa spesifisyys oli korkeampi (0,70–0,97 sekä 0,87–0,95, vastaavasti). Kavitoituneiden vaurioiden osalta sensitiivisyys oli yli 0,60 ja spesifisyys yli 0,90.
BW-röntgenkuvaus on tarkka kavitoituneiden hammasvälivaurioiden ja dentiiniin ulottuvien vaurioiden havainnoinnissa. Röntgenkuvauksella on vähäinen riski vääriin positiivisiin löydöksiin.
Ruotsalaisessa systemoidussa kirjallisuuskatsauksessa «Karies - diagnostik, riskbedömning och icke-invasi...»2 bitewing-röntgenkuvausta käsittelevä osa perustui 2 kirjallisuushakuun: vuoden 1999 loppuun ulottuvaan katsaukseen «Diagnosis and management of dental caries. Evidenc...»3 ja lokakuuhun 2006 ulottuvaan lisähakuun. Aikaisemmassa katsauksessa haun 1 328:sta tutkimuksesta oli seulottu 38 tutkimusta. Yhteensä 25 tutkimusta täytti ruotsalaisen katsauksen kriteerit. Näönvaraista tarkastusta käsittelevässä osassa kirjallisuushaun 264 osumasta seuloutui 22 tutkimusta.
Johtopäätöksinä kirjoittajat toteavat muun muassa, että
Hollannissa toteutetussa tutkimuksessa «Poorterman JH, Aartman IH, Kieft JA ym. Value of b...»4 tutkimusjoukkoon kuului iältään 14- (n = 560), 17- (n = 537), 20- (n = 285) ja 23-vuotiaita (n = 429) nuoria ja 25–54-vuotiaita (n = 974). Kliinisessä tarkastuksessa hampaiston dentiinikariesvauriot kirjattiin pintakohtaisesti. Tarkastuksen jälkeen vapaaehtoisilta otetuista bitewing-röntgenkuvista (BW, n = 663) rekisteröitiin pintakohtaisesti dentiinikariesvauriot välihammas- ja poskihammasalueelta. Tulokset ilmoitettiin prosentteina röntgenologisesti löydettyjen pintojen lukumäärä jaettuna kliinisesti havaittujen vaurioiden määrällä. Arvot vaihtelivat ikäryhmittäin 163–700 %. BW-tutkimuksen lisäarvo kliiniselle tutkimukselle oli suurin 17-vuotiailla (700 %) ja nuorilla aikuisilla (20-vuotiailla 232 %, 23-vuotiailla 306 % ja 25–34-vuotiailla 391 %) ja pienin 14-vuotiailla (163 %).
BW-kuvien avulla löydettyjen korjausta vaativien pintojen lukumäärä oli 2-kertainen kliinisen tarkastuksen avulla löydettyjen vaurioiden määrään verrattuna muissa ikäryhmissä paitsi 14-vuotiailla, joilla se oli 1,5-kertainen. Kariesvaurioiden lisäksi BW-kuvaus paljasti uusimisen tarvetta sellaisissa täytteissä, jotka olivat kliinisesti moitteettomia. Prosentteina lisähyöty vaihteli välillä 233–594 % ollen suurin aikuisilla (20-vuotiailla 444 %, 23-vuotiailla 594 % ja 25–34-vuotiailla 404 %). Hammasvälitäytteissä ei vielä ollut uusimisen tarvetta 14-vuotiailla.
Suomalaisessa 14-vuotiailla toteutetussa kliinisessä poikkileikkaustutkimuksessa «Hietala-Lenkkeri AM, Tolvanen M, Alanen P ym. The ...»5 BW-kuvauksesta hyötyivät erityisesti ne, joilla DMFS > 0, mutta myös ne, joilla ei ollut aiempaa karieskokemusta. Saatava hyöty tässä ikäluokassa on suurin poskihampaiden purupintojen vaurioiden havainnoinnissa: kliinisesti terveeksi havaituista ensimmäisistä poskihampaista 11 %:sta löytyi syvä korjaavaa hoitoa vaativa vaurio, vastaava luku toisissa poskihampaissa oli 9 %.
Keskimäärin 2/5 kiillevaurioksi (ICDAS 3) luokitellusta vauriosta osoittautui BW-kuvauksen perusteella korjaavaa hoitoa vaativaksi.