Päivitettyyn Cochrane-katsaukseen «Bisson J, Andrew M. Psychological treatment of post-traumatic stress disorder (PTSD). Cochrane Database Syst Rev 2007;3:CD003388 »1 (abstrakti «»1, katsaus «Psychological treatment of post-traumatic stress disorder (PTSD)»1) sisällytettiin 33 RCT-tutkimusta, jotka olivat valmistuneet lokakuuhun 2004 mennessä. Tutkimuksista 23 oli yhdysvaltalaisia. Keskeiset mukaanottokriteerit olivat seuraavat; PTSD oli ensisijainen diagnoosi ja ainakin 70 %:lla tutkimuksen potilaista se oli diagnosoitu ICD- tai DSM-kriteerein, potilailla oli PTSD-oireita vielä 3 kuukauden kuluttua traumaattisesta tapahtumasta, ja potilaat olivat aikuisia, yhdessä osatyössä kuitenkin naisia 16-vuotiaista alkaen. Tutkimusten potilasmäärä vaihteli välillä16–360, 6 tutkimuksessa mukana oli vain miessotaveteraaneja ja 12 tutkimuksessa vain naisia. Mukana oli hyvin erilaisia traumoja kokeneita potilaita, kuten liikenneonnettomuuksissa mukanaolleita, seksuaalisen pahoinpitelyn kohteeksi joutuneita ja sotatilanteissa traumatisoituneita. Aikaa traumaattisesta tapahtumasta oli kulunut kolmesta kuukaudesta yli 30 vuoteen. Osa potilaista oli ollut mukana useissa saman ryhmän RCT-töissä, yhden tutkimuksen (liikenneonnettomuustrauma) potilasmäärää ei ole ilmoittu, erillisissä tutkimuksissa potilaita oli osatöistä yhteenlaskettuna 2 184. Katsauksesta suljettiin pois varhaisinterventiotutkimukset eli tutkimukset, joissa oli vain potilaita, joilla oireet olivat alkaneet juuri ennen hoidon alkua ja kestäneet vähemmän kuin yhden kuukauden.

Psykoterapia-interventiot jaoteltiin seuraavasti: traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia (TFKBT), joka sisältää sekä altistuksen kera (exposure) että ilman sitä tapahtuvan psykoterapian, stress management and relaxation (SM), joka sisältää heterogeenisiä kognitiivisia ja rentoutumistekniikoita käyttäviä psykoterapiamuotoja, joissa ei fokusoiduttu traumaan, ryhmämuotoinen TFKBT (TFCBT group therapy) ja ryhmämuotoinen KBT, Eye movement desensitisation and reprocessing -psykoterapia (EMDR). Muut psykoterapiat -ryhmään on yhdistetty psykodynaaminen psykoterapia, hypnoosihoito ja ”non-directive counseling”, koska tutkimusten ja potilaiden määrä oli liian pieni näiden erillistä analysointia varten. Eri psykoterapiaryhmiä verrattiin keskenään ja kontrollina toimivat usual care/waitlist/odotuslistaryhmät. Viime mainittu ryhmä sisältää heterogeenisiä tilanteita, ja monissa tapauksissa potilaat saivat jotakin hoitoa.

Keskeisin tulosmuuttuja (main outcome) oli kliinikon standardoidun mittarin avulla (esimerkiksi Clinician Administered PTSD Symptom Scale) toteama PTSD-oireiden määrä hoidon jälkeen. Toissijaisina muuttujina olivat tutkittavan standardoidun mittarin esimerkiksi Impact of Event Scale, avulla raportoimat oireet, depressio-oireet (esimerkiksi BDI-mittari), ahdistuneisuusoireet (esimerkiksi STAI-mittari), dropout-luvut ja PTSD-diagnoosin kriteerien täyttyminen hoidon jälkeen.

TFKBT vähensi PTSD-oireita tehokkaammin kuin waitlist/usual care (SMD = 1.40; 95 % CI 0.91–1.89; N = 649), samoin ryhmämuotoinen TFKBT (SMD = 0.72; 95 % CI 0.31–1.14). EMDR oli vaikuttavampi kuin waitlist/usual care (SMD = 1.51; 95 % CI 1.15–1.87, N = 162), samoin SM (SMD = 1.14; 95 % CI 0.67–1.62, N = 86). TFKBT oli vaikuttavampi kuin ryhmä muut psykoterapiat (SMD = 0.81; 95 % CI 0.42–1.19, N = 120), mutta TFKBT:n ja SM:n välillä ei ollut merkitsevää eroa (SMD = -0.27; 95 % CI -0.71–0.16, N = 239). EMDR oli vaikuttavampi kuin muut psykoterapiat -ryhmä (self-report) (SMD = 0.84; 95 % CI 0.47–1.21, N = 124). EMDR:n ja TFKBT:n välillä ei ollut merkitsevää eroa (SMD = 0.02; 95 % CI-0.28–0.31, N = 187). EMDR:n ja SM:n välillä ei ollut merkitsevää eroa (SMD = -0.35; 95 % CI -0.90–0.19, N = 53). SM oli tuloksellisempi kuin muut psykoterapiat (SMD = 1.22; 95 % CI 0.35–2.09, N = 25). Ryhmien muut psykoterapiat ja waitlist/usual care välillä ei ollut merkitsevää eroa (SMD = -0.43; 95 % CI -0.90–0.04, N = 72). Ryhmämuotoisen TFKBT:n ja ryhmämuotoisen KBT:n välillä ei ollut merkitsevää eroa (SMD -0.12, 95 % CI-0.34–0.10, N = 325). PTSD-oireiden ohella esiintyneiden ahdistusoireiden suhteen muut psykoterapiat -ryhmä oli tuloksellisempi kuin waitlist/usual care (SMD 0.48; 95 % CI 0.14–0.82, N = 153). TKFBT:n (SMD 0.48; 95 % CI 0.12–0.84, N = 127) ja EMDR:n (SMD 0.59; 95 % CI 0.09–1.08. N = 71) vaikutus säilyi 2–5 kuukauden seurannassa paremmin kuin SM:n vaikutus. Yli kolme kuukautta kestäneiden traumaperäisten stressihäiriöiden kohdalla traumakeskeinen KBT- ja EMDR-psykoterapia vähensivät siis PTSD-oireiden määrää standardoidulla mittarilla kuten CAPS:llä arvioituna.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä