Medline-haulla löytyi yksi systemaattinen katsausartikkeli, johon on koottu tutkimuksia erilaisista aikuisille tarkoitetuista PTSD:n riskin ennustamiseen tarkoitetuista seulontamenetelmistä «Brewin CR. Systematic review of screening instruments for adults at risk of PTSD. J Trauma Stress 2005;18:53-62; PMID: 16281196»1. Valintakriteereinä katsaukseen olivat vertaisarvioidut englanninkieliset julkaisut, joissa kunkin seulontamenetelmän kykyä tunnistaa PTSD verrattiin strukturoituihin kliinisiin haastatteluihin (SCID tai CAPS). Lisäksi tutkimuksessa tuli olla arvio menetelmän diagnostisesta validiteetista (spesifisyys ja sensitiivisyys). Instrumentin tuli olla käytettävissä kaikissa traumapopulaatioissa ja sisältää korkeintaan 30 osiota, jotta se olisi helposti käytettävissä seulontamenetelmänä. Katsauksen kriteerit täyttäviä artikkeleita löytyi 19 ja niissä oli käytetty 13 erilaista seulontamenetelmää. Mittareiden pituus vaihteli neljästä osiosta kolmeenkymmeneen ja kaikkien seulontamenetelmien pohjana oli erilaisia traumaperäisen stressihäiriön oirekriteereitä.
Parhaiten seulontaan sopivia menetelmiä on Brewinin mukaan «Brewin CR. Systematic review of screening instruments for adults at risk of PTSD. J Trauma Stress 2005;18:53-62; PMID: 16281196»1 seuraavat kolme:
1. The Impact of Event Scale (IES) «Horowitz M, Wilner N, Alvarez W. Impact of Event Scale: a measure of subjective stress. Psychosom Med 1979;41:209-18; PMID: 472086»2 (ks. myös suosituksen sähköinen tausta-aineisto), jossa on 15 tiettyyn tapahtumaan liittyvää intruusioita ja välttämiskäyttäytymistä kartoittavaa kysymystä. Kysymyksiin vastataan neljäportaisella asteikolla. IES:stä on kaksi erillisellä aineistolla tehtyä tutkimusta, joissa molemmissa oli hyvä sensitiivisyys (0.89 molemmissa tutkimuksissa), spesifisyys (0.88 ja 0.94), positiivinen ennustava vahvuus (0.89 ja 0.67), negatiivinen ennustava vahvuus (0.88 ja 0.99) ja diagnostinen kokonaistehokkuus (0.88 ja 0.94). Etuna menetelmällä on yleinen tunnettavuus. Tutkimuksissa käytetty katkaisuraja oli 35 pistettä, kun asteikon portaat olivat 0, 1, 3 ja 5.
2. The Trauma Screening Questionnaire (TSQ) «Brewin CR, Rose S, Andrews B ym. Brief screening instrument for post-traumatic stress disorder. Br J Psychiatry 2002;181:158-62; PMID: 12151288»3 (ks. myös sähköinen tausta-aineisto Psyykkisten traumaoireiden seulontakysely TSQ «Psyykkisten traumaoireiden seulontakysely TSQ»1, «»1), jossa on 10 kysymystä kartoittaen uudelleenelämis- ja jännitystilan oireita. Vastausvaihtoehdot; kyllä/ei. Oireiden esiintymistä kysytään viimeisen viikon ajalta. Kyllä-kriteeri edellyttää ko. oireen esiintymistä vähintään kaksi kertaa. Suositeltu katkaisuraja on 6 pistettä. Menetelmästä on myös kaksi toisistaan riippumatonta tutkimusta (41 junaonnettomuudessa ollutta ja 157 väkivaltarikoksen uhria), joissa sensitiivisyys oli 0.86 vs 0.76, spesifisyys 0.93 vs 0.97, positiivinen ennustava vahvuus (positive predictive power) 0.86 vs 0.91 negatiivinen ennustava vahvuus (negative predictive power) 0.93 vs 0.92 ja diagnostinen kokonaistehokkuus (overall efficiency) 0.90 vs 0.92.
3. The SPAN test «Meltzer-Brody S, Churchill E, Davidson JR. Derivation of the SPAN, a brief diagnostic screening test for post-traumatic stress disorder. Psychiatry Res 1999;88:63-70; PMID: 10641587»4 sisältää ainoastaan neljä kysymystä kartoittaen säikkyysreaktioita, fysiologista järkytystä liittyen traumasta muistuttaviin vihjeisiin, vihaisuutta ja turtuneisuutta. Kunkin oireen esiintymisfrekvenssiä ja vakavuusastetta arvioidaan asteikolla 0–4. Katkaisurajana on 5 pistettä. Myös tästä menetelmästä on kaksi eri riippumattomalla aineistolla tehtyä tehokkuustutkimusta. Sensitiivisyys oli 84 vs 0.77, spesifisyys 0.91 vs 0.82, positiivinen ennustava vahvuus 0.89 vs 0.81 negatiivinen ennustava vahvuus 0.87 vs 0.78 ja diagnostinen kokonaistehokkuus 0.88 vs 0.80.
Tämä näytönastekatsaus on linkitetty seuraaviin artikkeleihin:
Katsausartikkelissa «Brewin CR. Systematic review of screening instruments for adults at risk of PTSD. J Trauma Stress 2005;18:53-62; PMID: 16281196»1 esitetyt 13 seulontamenetelmää on todettu valideiksi ennustamaan myöhemmän PTSD:n kehittymistä. Tutkimuksessa mukana olleiden seulontamenetelmien keskimääräinen diagnostinen tehokkuus oli 86.5 %. Tämä lähestyy strukturoitujen diagnostisten haastattelu-menetelmien vastaavaa tehokkuutta. Seulontamenetelmä, jonka pohjana on pieni määrä ydinoireita, on näin ollen potentiaalisen tehokas käytettäväksi erilaisissa traumapopulaatioissa. Merkittävää lisähyötyä ei saavuteta lisäämällä kyselyyn riskitekijöitä tai muita oireita.
Seulontamenetelmien tutkimuksesta puuttuvat selvitykset, jotka vastaisivat menetelmien toimivuuteen osana traumaperäisen stressihäiriön ehkäisyä, mitä tarkoitusta varten menetelmät on kehitetty. Lisäksi tutkimukset perustuvat lähes pelkästään erilaisten trauman kokeneiden ryhmien seulontaan. Tutkimusten tulosten yleistettävyyttä erityyppisiin traumoihin heikentää puuttuva tieto kunkin menetelmän toimivuudesta laajalla väestötason aineistolla. Suurin osa tutkimuksista on tehty yli 6 kuukautta traumaattisesta tapahtumasta. Ainoa tutkimus, jossa on selvitetty traumaseulan ennustavuutta ensi viikoista aina 6 kuukauteen asti, on Waltersin ym. TSQ:n ennustearvoa selvittänyt tutkimus «Walters JTR, Bisson JI, Shepherd JP. Predicting post-traumatic stress disorder: validation of the Trauma Screening Questionnaire in victims of assault. Psychol Med 2007;37:143-50; PMID: 16959058»5, jossa TSQ toimi hyvin myöhempää PTSD:tä ennustavana mittarina. Liian varhainen seulonta antaa liikaa vääriä positiivisia tuloksia ja suositeltu seulonta-aika on tästä syystä noin kuukausi trauman jälkeen «Post-traumatic stress disorder (PTSD). The management of PTSD in adults and children in primary and secondary care. Lontoo: National Institute for Clinical Excellence: Clinical Quideline 26, 2005»6.
Seulontamenetelmien, jotka ovat käyttökelpoisia eri traumaryhmien seulonnassa myös perusterveydenhuollon tasolla, tulee olla lyhyitä, yksinkertaisia vastata ja pisteyttää ja niiden tulee toimia vähintään yhtä hyvin kuin laajempienkin arviointimenetelmien. Menetelmistä TSQ näyttäisi parhaiten vastaavan näihin tarpeisiin. Seulontaan tulee liittää kliininen arvio kriteereiden täyttyessä ja tarvittaessa tehokkaaksi osoitettu hoito. Traumaseulontaa voitaneen harkita laajamittaisen traumaattisen tapahtuman jälkeen erityisesti altistuneille henkilöille.