Satunnaistettu kliininen koe «Brent DA, Holder D, Kolko D ym. A clinical psychotherapy trial for adolescent depression comparing cognitive, family, and supportive therapy. Arch Gen Psychiatry 1997;54:877-85 »1 vertasi 12−16 käyntiä sisältäneitä kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa (N = 37), ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa (N = 35) ja systeemistä perheterapiaa (N = 35) 107:n iältään 13−18-vuotiaan nuoren avohoitopotilaan vakavan masennustilan hoidossa. Hoidon päättyessä perheterapiaa saaneista (37.9 %) ja ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa saaneista (39.4 %) saavutti remission. Ryhmien välillä ei todettu eroa. Sen sijaan tilastollisesti merkitsevästi suurempi osa kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa saaneista potilaista (64.7 %) saavutti remission. Tutkijat päättelivät, että yksilöterapia voi olla nuoruusikäisten kehityksellisistä tarpeista johtuen heille soveltuvampi kuin perheterapia.

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Saman tutkimuksen myöhemmässä julkaisussa «Kolko DJ, Brent DA, Baugher M ym. Cognitive and family therapies for adolescent depression: treatment specificity, mediation, and moderation. J Consult Clin Psychol 2000;68:603-14 »2 ei todettu akuuttihoidon tuloksena perheen toimintaa koskevissa muuttujissa eroja eri terapiamuotojen välillä. Kahden vuoden seurannassa systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä monimuuttuja-analyyseissa todettiin perhekonfliktien vähentyneen enemmän kuin kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa saaneilla (p < .0001), mutta ei-direktiiviseen supportiiviseen yksilöterapiaan ei todettu eroa. Systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä myös vanhempien ja nuoren suhteessa todettiin enemmän myönteistä muutosta verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen yksilöterapiaan (p < 0.002).

• Tutkimuksen laatu: tasokas
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä