Satunnaistettu kliininen koe «Brent DA, Holder D, Kolko D ym. A clinical psychot...»1 vertasi 12–16 käyntiä sisältänyttä kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa (N = 37), ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa (N = 35) ja systeemistä perheterapiaa (N = 35) 107:n iältään 13–18-vuotiaan nuoren avohoitopotilaan depression hoidossa.
Hoidon päättyessä perheterapiaa saaneista (37,9 %) ja ei-direktiivistä supportiivista yksilöterapiaa saaneista (39,4 %) saavutti remission. Ryhmien välillä ei todettu eroa. Tutkijat päättelivät, että yksilöterapia voi olla nuoruusikäisten kehityksellisistä tarpeista johtuen heille soveltuvampi kuin perheterapia.
Saman tutkimuksen myöhemmässä julkaisussa «Kolko DJ, Brent DA, Baugher M ym. Cognitive and fa...»2 ei todettu akuuttihoidon tuloksena perheen toimintaa koskevissa muuttujissa eroja eri terapiamuotojen välillä. 2 vuoden seurannassa systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä monimuuttuja-analyyseissa todettiin perhekonfliktien vähentyneen enemmän kuin kognitiivis-behavioraalista yksilöterapiaa saaneilla (p < 0,0001), mutta ei-direktiiviseen supportiiviseen yksilöterapiaan ei todettu eroa. Systeemistä perheterapiaa saaneiden ryhmässä myös vanhempien ja nuoren suhteessa todettiin enemmän myönteistä muutosta verrattuna kognitiivis-behavioraaliseen yksilöterapiaan (p < 0,002).
Satunnaistettu kliininen koe «Diamond GS, Reis BF, Diamond GM ym. Attachment-bas...»3 vertasi 12 viikon kestoista 1–2 kertaa viikossa toteutettua (tapaamisen kesto 50–75 minuuttia) perheterapiaa (Attachment-Based Family Therapy, ABFT) 6 viikon kestoiseen hoidon odottamiseen 32 iältään 13–17-vuotiaan depressiosta kärsivän avohoitopotilaan hoidossa. Eettisistä syistä hoidon odottaminen rajattiin 6 viikkoon. Potilaista 78 % oli tyttöjä ja 69 % afroamerikkalaisia. Potilaista 16 satunnaistettiin ABFT-terapiaan, 16 odottamaan hoitoa.
Hoidon päättyessä 13 (81 %) ABFT-ryhmän potilaista ja 7 (47 %) hoitoa odottaneista ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (p = 0,04). Masennusoireet (HRSD (Hamilton Rating Depression Scale) summapistemäärä) olivat ABFT-ryhmässä hoidon alussa 20,1, sd 7,4 ja hoidon päättyessä 10,3, sd 8,7, ja hoitoa odottaneilla alussa 17,1, sd 7,0, ja 6 viikon hoidon odotuksen jälkeen 15,3, sd 6,7 (p = 0,005, hoidon efektikoko 1,21).
Itse raportoitujen masennusoireiden (BDI (Beck Depression Inventory) summapistemäärä) vähenemisessä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa ryhmien välillä. Kuitenkin merkitsevästi suurempi osa ABFT-ryhmässä ei kärsinyt kliinisesti merkittävistä masennusoireista (BDI-summapistemäärä ≤ 9 hoidon päättyessä, ABFT 62 % vs. hoidon odotus 19 %, p = 0,01). Perhekonfliktit vähenivät tilastollisesti merkitsevästi enemmän ABFT-ryhmässä.
Satunnaistettu kliininen koe «Israel P, Diamond GS. Feasibility of Attachment Ba...»4 vertasi 12 viikon kestoista 1–2 kertaa viikossa toteutettua (tapaamisen kesto 50–75 minuuttia) perheterapiaa (ABFT) tavanomaiseen hoitoon 20 iältään 13–17-vuotiaan depressiosta kärsivän sairaalan poliklinikalle ohjatun potilaan hoidossa. Potilaista 11 satunnaistettiin ABFT-terapiaan ja 9 tavanomaiseen hoitoon. Masennusoireet (HRSD-17-summapistemäärä) olivat ABFT-ryhmässä hoidon alussa 20,6, sd 4,6 ja hoidon päättyessä 12,5, sd 7,2 ja tavanomaista hoitoa saaneilla alussa 19,7, sd 7,0, ja hoidon päättyessä 19,4, sd 5,2.
Masennusoireiden väheneminen oli merkitsevästi suurempaa ABFT-ryhmässä (Z = -2,05, p = 0,004, hoidon efektikoko 1,08).
Satunnaistettu kliininen koe «Trowell J, Joffe I, Campbell J ym. Childhood depre...»5 vertasi 8–14 (keskimäärin 11 käyntiä) (N = 37) 90 minuutin kestoista käyntiä sisältänyttä perheterapiaa ja 16–30 (keskimäärin 25 käyntiä) (N = 35) 50 minuutin kestoista käyntiä sisältänyttä psykodynaamista yksilöpsykoterapiaa yhdistettynä erillisiin vanhempien tapaamisiin 9–15-vuotiaiden (keski-ikä 12 vuotta) vakavaa masennusta tai dystymiaa sairastavan lasten ja varhaisnuorten hoidossa. Molemmat hoidot kestivät 9 kuukautta.
Hoidon päättyessä ryhmien välillä ei todettu eroa siinä, miten moni ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (yksilöterapia 74,3 %, perheterapia 75,7 %). Myöskään 6 kuukauden seurannassa ryhmien välillä ei todettu eroa siinä, miten moni ei enää täyttänyt depression diagnostisia kriteerejä (yksilöterapia 100 %, perheterapia 81 %).
Lasten ja nuorten (6–18-vuotiaiden) vaikeiden masennusoireiden ja kliinisten depressioiden 52 psykoterapiatutkimusta (3 805 potilasta) kattaneessa verkostometa-analyysissa «Zhou X, Hetrick SE, Cuijpers P ym. Comparative eff...»6 arvioitiin psykoterapioiden tehokkuutta akuuttihoidossa ja 1–6 sekä 6–12 kuukauden seurannassa. Ensisijainen vastemuuttuja oli masennusoireiden keskimääräinen vähenemä standardoidulla oireasteikolla (CDRS-R, HRSD, BDI, CDI). Hoidon hyväksyttävyyttä arvioitiin hoidon keskeyttäneiden osuudella.
Perheterapiaa koskevia tutkimuksia oli 5, niissä oli 297 potilasta. Perheterapiaa verrattiin meta-analyysiin sisältyneissä tutkimuksissa kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan, supportiivinen psykoterapiaan, psykodynaamiseen psykoterapiaan, hoidon odottamiseen ja tavanomaiseen hoitoon. 4 tutkimuksessa tutkittiin 13-18-vuotiaita nuoria ja 1 tutkimuksessa 9–15-vuotiaita lapsia ja nuoria. Perheterapian suunniteltu tapaamisten määrä vaihteli 11–12 tapaamisen välillä ja akuuttihoidon keston vaihteli 11–16 viikon välillä. 2 tutkimusta raportoi 6 kuukauden seurannan.
Verkostometa-analyysissa perheterapia oli akuuttihoidossa (SMD -0,67; 95 % luottamusväli -1,20 – -0,15), hoidon odottamiseen (mutta ei muihin vertailuhoitoihin) verrattuna tehokkaampaa. Myös 6 kuukauden seurannassa perheterapia oli hoidon odottamista (mutta ei muita vertailuhoitoja) tehokkaampaa (SMD -0,84; 95 % luottamusväli -1,55 – -0,10).
Kommentit
1 tutkimuksessa perheterapia oli yhtä tehokas kuin supportiivinen yksilöterapia, 2. tutkimuksessa lapsilla ja varhaisnuorilla yhtä tehokas kuin psykodynaaminen yksilöterapia. 1 pienessä tutkimuksessa perheterapia oli alustavasti tehokkaampi kuin hoidon odottaminen, 2. pienessä tutkimuksessa alustavasti tehokkaampi kuin tavanomainen hoito. Verkostometa-analyysissa perheterapia oli hoidon odottamista tehokkaampaa.
Näiden tutkimusten perusteella perheterapia soveltuu nuorten depression hoitoon – etenkin varhaisnuorilla ja silloin, kun perheeseen liittyvät nuorta kuormittavat tekijät liittyvät nuoren depressioon.