Satunnaistetussa tutkimuksessa «Lock J, Agras WS, Bryson S ym. A comparison of short- and long-term family therapy for adolescent anorexia nervosa. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44:632-9 »1 86 anoreksiaa sairastavaa 12–18-vuotiasta potilasta jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä (n=44) sai lyhytaikaista perheterapiaa (10 istuntoa 6 kk:n ajan) ja toista ryhmää (n=42) hoidettiin pidempään (20 istuntoa 12 kk:n ajan. Interventiona oli Maudsleyn sairaalassa erityisesti anoreksia potilaiden hoitoon kehitetty perheen hoitomalli. Tilannetta arvioitiin hoidon päättyessä käyttäen EDE:ä. Yhdeksän potilasta keskeytti tutkimuksen, kaksi lyhyemmästä hoitoryhmästä ja seitsemän pidemmästä. Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa, mutta analyysien perusteella vaikeammin oireilevat potilaat, joilla on pakko-oireisia piirteitä tai hajonneista perheistä olevat potilaat hyötyivät enemmän pidemmästä hoidosta.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä

Edellisen tutkimuksen seurantaan «Lock J, Couturier J, Agras WS. Comparison of long-term outcomes in adolescents with anorexia nervosa treated with family therapy. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2006;45:666-72 »2 2.3–6 vuoden kuluttua osallistui 71 potilasta (83 %); ryhmien välillä ei ollut edelleenkään eroa ja suuri osa potilaista voi hyvin, 89 % oli lähes ihannepainossa ja 74 % sai EDE-tutkimuksessa normaalit pisteet.

• Tutkimuksen laatu: kelvollinen
• Sovellettavuus suomalaiseen väestöön: hyvä